Miksi puolikuu ja tähti ovat islaminuskon symboleita?

Miksi puolikuu ja tähti ovat islaminuskon symboleita?

Vastaus

Pahoittelen vastauksen viipymistä. Lähetin näet kysymyksesi eteenpäin eräälle islamin asiantuntijalle, jolla ei kuitenkaan tällä kertaa ollut mahdollisuutta vastata. Itselläni ei ole riittävän syvällistä näkemystä islamista, jotta voisin antaa eksaktin vastauksen. Esitän siis vain yrityksiä valistuneiksi arvauksiksi sekä lähteiden kertomia vaihtoehtoisia tulkintoja.

Tiettävästi tähti kuvaa tietoa ja valoa, kuunsirppi puolestaan edistystä. Tähti voisikin merkitä Jumalaa.

Yksi Koraanin kuuluisimmista jakeista on Valon jae (24:35-37), jossa huikean runollisesti puhutaan Jumalasta kaikkialla läsnä olevana, kaiken tietävänä ja kaiken valona:

”Jumala on taivaan ja maan valo. Hänen valonsa loistaa kuin lyhty ikkunasyvennyksessä. Lyhdyn lasi on kuin välkkyvä tähti, ja se on sytytetty siunatun öljypuun öljyllä, joka ei tule idästä eikä lännestäkään. Sen öljy miltei valaisisi, vaikka tuli ei sitä edes koskettaisi. Siinä on valoa valon päällä. Jumala johdattaa valkeuteensa, kenet tahtoo, ja Hän esittää ihmisille vertauksia. Jumala on Kaikkitietävä. Tämä lyhty on taloissa, jotka Jumala on sallinut rakentaa ja joissa Hänen nimeään lausutaan. Aamuin ja illoin Häntä siellä ylistävät miehet, joita kauppa ja myyminen eivät saa unohtamaan Jumalaa, rukouksia ja almujen antamista. He pelkäävät päivää, jona sydän pamppailee ja katse pälyilee levottomana.”

Islamissa Jumala nähdään kaiken tiedon lähteenä. Tieto jaetaan kahteen osa-alueeseen: tietoon ikuisesta (kuten Koraani, perimätieto, profeetta Muhammedin elämäkerta, Jumala ja laki) sekä hankittuun tietoon (esim. taiteet, filosofiset tieteet ja luonnontieteet). Ajatus siitä, että kaikki on Jumalan työtä, itse asiassa kannustaa tiedon kartuttamiseen ja tieteiden tekemiseen. Tiede tutkii Jumalan tekoja. Muslimeille kasvava tieto ei siis ole ristiriidassa uskon kanssa, koska kaiken, luonnonlakienkin, takana on Jumala.

Koraanissa on myös Valtaistuimen jae (2:255), jossa ilmaistaan tiivistettynä islamin Jumala-kuva, Hänen kaikkivoipaisuutensa:

”Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, Elävä, Pysyvä. Häntä ei valtaa uni eikä torkahdus, ja Hänessä on kaikki, mitä taivaassa ja maassa on. Kuka voisi puhua hänen puolestaan ilman hänen lupaansa? Hän tietää, mitä oli ennen heitä ja mitä tulee heidän jälkeensä, mutta he eivät käsitä mitään Hänen tiedostaan, ellei Hän itse tahdo. Hänen valtaistuimensa kattaa taivaan ja maan, eikä niiden hallitseminen Häntä väsytä. Hän on Korkea, Mahtava.”

Mutta ihminen voi kuitenkin tahtoa ja valita, ja siksi hänelle on annettu järki ja vielä velvollisuus sen käyttämiseen. Maailmaa luodessaan Jumala kyllä asetti joka ikiseen luotuun sen ominaisen – luonnonmukaisen – tavan toimia ja toteuttaa Jumalan suunnitelmaa. Jokainen kuitenkin seuraa taipumuksiaan omien kykyjensä mukaan. Vaikka taipumusten toteutuminen riippuukin Jumalasta, ihmisellä on silti kova tahto suunnitella, yrittää – ja toivoa. Käyttämäni lähteet eivät suoraan kerro, miksi kuunsirppi merkitsee juuri edistystä. Mutta ehkä tässä Jumalan suunnitelmien ja ihmisen tahdon välisessä tanssissa on osaltaan kyse edistymisestä, paremmasta tiedosta ja hyvään pyrkimisestä. Islamilainen Jumala kun kuitenkin tarkoittaa luomakuntansa parasta; Hän on kaikkihyvä ja armollinen.

Islam on ankaran monoteistinen uskonto. Jumala on luonut ja asettanut radalleen kaikki valot, ja siksi kuunsirppikin voisi viime kädessä olla vain Luojan vertauskuva.

Mutta tähdellä ja kuunsirpillä on juurensa kaiketi myös pakanallisissa ajoissa, maallisten hallitsijoiden taivaan ja maan herruudessa. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkoartikkelissa Marjatta Vilkamaa-Viitala kertoo symbolien historiasta näin:

”Kuviona kuunsirppi juontuu jo islamia edeltävän ajan Mesopotamiasta, hedelmällisen puolikuun alueelta. Siellä hallitsijan kuvaa kahden puolen reunustaneet aurinko ja kuu symboloivat hänen universaalia herruuttaan. Myöhemmin aurinko kutistui tähdeksi kuunsirpin sisäpuolelle. Tähditetty puolikuu otettiin osmanien valtakunnan tunnuksiin 1500-luvun alussa, jolloin hallitsijana oli laajoja alueita valloittanut Selim I.

Monet islamilaiset maat ovat sittemmin ottaneet puolikuun lippuunsa, esimerkiksi osmanivaltion jälkeen perustettu Turkin valtio, Tunisia ja Egypti. Islamin symboliksi sirppimäinen puolikuu alkoi vakiintua länsimaisissa mielikuvissa juuri osmanivaltion aikana. Ristin ja puolikuun taistelu oli pitkään ilmaus, jolla tarkoitettiin turkkilaisten laajentumispyrkimyksiä 1500-luvun Euroopassa.”

Tosin ornamentiikassa aurinko kuvaa nimenomaan Jumalan valoa. Yksi valon ja Jumalan symboleista on ympyrä, joka muuten on koko islamilaisen taiteen lähtökohta. Kun ympyrä jaetaan kuudella tai kahdeksalla, saadaan kuusi- tai kahdeksansakarainen tähti.

Toisen tiedon mukaan osmanit, jotka vuonna 1453 valtasivat Konstantinopolin, muuttivat kaupungin nimeksi Istanbulin ja valtauksen päälle vielä omivat itselleen tämän kristityn Bysantin valtakunnan pääkaupungin vaakunan. Konstantinopolin tunnuksia olivat puolikuu ja tähti. Osmanien valtakunnan laajetessa Lähi-itään ja pohjoiseen Afrikkaan levisivät puolikuu ja tähti siinä samalla turkkilaisen vallan ja islamin symboleina.

Lähteet:
Biedermann, Hans: Suuri symbolikirja. WSOY, 1993.
Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Otava, 2008.
Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Basam Books, [1997].
Islamilainen kulttuuri. Otava, 1998.
Kiljunen, Kimmo: Maailman maat ja liput. Otava, 2000.
http://www.edu.vantaa.fi/vasamanet/sisalto/historia123/uskonnot4.htm
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=960
http://www.nba.fi/fi/opetus_islam_1

Koraanin jakeet on lainattu Jaakko Hämeen-Anttilan teoksesta Islamin käsikirja.

Kommentit (0)

Vastauksesi