Miksi polkupyöristä on miesten ja naisten mallit?

Miksi polkupyöristä on miesten ja naisten mallit?

Ei ole ihmeellistä että polkupyöriä on eri mallisia mutta se on että ne jaetaan miesten ja naisten malleihin. Sitä en tiedä ovatko nämä nimitykset enää käytössä.

5 vastausta

Tähän kysymykseen olemme vastanneet ennenkin. Liitän Lähteitä ja lisätietoja -kenttään linkkejä vanhoihin vastauksiin.

Kommentit (0)
06.12.201817:10
5784
16

Miesten ja naisten mallit eivät suinkaan ole historiaa. Tämän hame-asian ja ”sukupuolittuneisuuden” (alkaa jo olla aika kulunut termi) lisäksi syynä miesten- ja naistenpyörien eroon on yksinkertaisesti ero miesten ja naisten anatomiassa. Naistenpyörissä ohjaustanko on lähempänä, koska silloin saadaan helpompi ajoasento ajatellen naisten anatomiaa: keskiruumiin ja käsien suhdetta toisiinsa. Miehelle naistenpyöran ajoasento on liian pysty. Voihan mieskin tällaisella ajella, ei siinä mitään, mutta se on sellaista rauhallista kruisailua. Sitten ovat vielä ”sukupuolivapaat” pyörät, kuten Jopo (”jokaisen polkupyörä”). Niillä kukaan ei pääse kovempaan vauhtiin...

Kommentit (0)
05.12.201820:15
3876
11

Korkea vaakaputki tekee pyörästä kevyemmän ja kestävämmän, matala helppokäyttösemmän. Jokainen voi valita mallin oman tarpeensa mukaan. Nimitykset "miesten malli" ja "naisten malli" ovat jäänteitä historiasta.

Kommentit (0)
26.08.201909:04
2886
3

Ohessa Helkaman Tero Valtosen vastaus.

Kommentit (0)
26.08.201909:51
19310
2

Mielenkiintoisia vastauksia. Isälläni oli aikoinaan kippurasarvinen 30-luvun Crescent-pyörä, jossa hän voi kuljettaa salkkuaan siten, että salkku suljettiin pyörän vaakaputken päältä - ei tarvinnut kiinnittää salkkua tarakalle tai taiteilla sen kanssa ohjaustangossa. Kätevää.

Meillä oli myöhemmin 2 kpl Monark-merkkisiä naisten pyöriä, kauniita kaarevine runkoineen, vaihteettomia, tavallisia sellaisia. Molemmat olivat lähtöisin samasta Varbergin tehtaasta. Punaisen oli siskoni ostanut vuonna 1957, vihreän sain lahjaksi vuonna 1962. Ne olivat ulkoa päin saman näköisiä tarvikekotelon mallia lukuunottamatta, mutta mikä ero käytännössä. Punainen oli painavampi, sen sai muutamalla polkaisulla tehokkaaseen, taloudelliseen vauhtiin. Hivenen raskas polkea, kyllä, mutta hyvä matkapyörä vaihteettomuudesta huolimatta. Tehokas ja ärhäkkä jalkajarru, hiukan kankeahko ohjaus, johon oli hyvä tottua ennen kuin lähti kapeille metsäpoluille ajelemaan.

Entäs se vihreä. Keveämpi, polkea sai huomattavasti tiuhempaan, jos tahtoi vauhtia, keveämpi ohjata, jäykkä jarru, jota sai polkaista kovaa, jotta toimi. Mutta tavallaan "totiseen" punaiseen isosiskoon nähden kevyt kapistus. Silti näihin nykyisiin rumiin leikkikalupyöriin verrattuna jämäkkä. Molemmat vaativat paljon ajajalta, kuntoa polkea mäet ylös ilman vaihteita tai viitseliäisyyttä nousta taluttamaan. Niillä kulki suuri määrä perheemme ostoksista ja kuljetuksista, varsinkin kun meillä ei koskaan ollut autoa.

Kumpaakaan ei koskaan tarvinnut korjata. Vihreän jarruja tosin käytettiin korjaamolla, koska toivottiin, että se tarvitsisi vähemmän polkuvoimaa, mutta vastaus oli, että se on sen yksilön tyyppikysymys, jolle ei voi tehdä mitään. Niinpä ajo jatkui sen ominaisuuden mukaan.

Renkaita paikattiin ja vaihdettiin tiuhaan, ketjujakin meni muutamia siinä menossa. 

Vihreä varastettiin kahdella lukolla lukittuna vuonna 1999 lukitusta pyörävarastosta. Punainen annettiin kiertoon 2011, renkaita lukuunottamatta edelleen käyttökuntoisena. Minusta on hauska ajatella, että joku vielä polkee sillä jossain päin Suomenmaata ja toivottavasti ymmärtää sen arvon. Olen tuuminut, että ehkäpä siihen tehtaalla oli asennettu miestenpyörän tekniikka. Viiden vuoden valmistusvuosien ero ajokkien tekniikassa oli huima ja selvästi havaittavissa.

 

Kommentit (0)

Vastauksesi