Miksi niin monet Yhdysvaltain armeijan veteraanit nukkuvat kaduilla?

Miksi niin monet Yhdysvaltain armeijan veteraanit nukkuvat kaduilla?

Yli 300 000 veteraania on kodittomana, miksi? Eikö niistä pidetä enää huolta, vaikka ovat palvelleet maatansa?

7 vastausta
01.07.201519:08
27988
61

Vielä lisäys: olisi kiinnostavaa tietää, ovatko rekisteröidyt kodittomat kaikki tavallisten joukkojen sotilaita, vai onko tilastoihin laskettu myös yksityisten sotilaallisia palveluja myyvien yritysten henkilökunta. Ehkeivät esim. Academin (Blackwater) tai G4S:n veteraanit eivät välttämättä ole listalla. Käytettyjen rahamäärien perusteella voisi kuvitella, että heillä olisi myös paremmat palvelussuhteen ehdot kuin tavallisella jenkkisotilaalla. Toisaalta voisi kuvitella myös, että he suorittavat tehtäviä, joiden muuttuminen FUBAR mission-suuntaan salattaisiin ja niihin osallistuneet unohdettaisiin joko aktiivisesti tai passiivisesti, jopa haudattaisiin omatoimisesti tuntemattomaan paikkaan.

Nettitiedon mukaan palkkasoturius ei ehkä olekaan aina yksittäisille henkilöille tuottoisaa.  Defion Internacional-yrityksen sotilaan kerrotaan ansaitsevan noin 1000 taalaa/kk. Yrityksen kerrotaan rekrytoivan henkilökuntansa Latinalaisesta Amerikasta, siinäkö sitten matalapalkkaisuuden peruste.

Joillakin yksityisten yritysten toimintaan liittyvillä henkilöillä näyttää olleen vauhdikasta muutenkin kuin taistelukentällä. Lieneekö Yhdysvalloissa kyse siitä, että yksityisten yritysten palkkaaminen sotilaallisiin tarkoituksiin voidaan jotenkin selittää budjetissa helpommin kuin omien asevoimien menojen kasvattaminen. Viiteaineiston "Animal House" perusteella ei rahasta liene ollut puutetta. Kenen tai keiden rahaa sitten onkaan käytetty, on jo toinen kysymys.

Kommentit (0)
01.07.201518:33
27988
37

Yhdysvalloissa on olemassa järjestelmä asian hoitamiseksi, Department of Veteran Affairs, mutta asia ei toimi kuten on ollut ajateltu. Presidentti Obaman lupaus asian hoitamiseksi ei myöskään ole tuottanut odotettua satoa, vaikka hiukan parannusta asiaan lieneekin saatu.

Asiaan liittyy useita taustetekijöitä: suuri osa sotaan lähtijöistä ei liene alun perinkään ollut riittävästi yleisen tai henkilökohtaisen sosiaalisen turvaverkoston piirissä. Suuri osa veteraaneista on yksinäisiä miehiä, joiden perhesuhteet ovat heikkoja tai jopa olemattomia. Avioerot ovat sotilaselämän riesa. Monella palaajalla ei ole kotia, jonne mennä. Asunnottomuus ja sosiaaliturvan vaillinaisuus on ongelma monelle terveellekin amerikkalaismiehelle, joten joko henkisesti tai fyysisesti vammautuneen palaaminen rauhan ajan yhteiskuntaan on sitäkin vaikeampaa. Nettitilastojen mukaan tilanne vaikuttaisi olevan vielä hankalampaa niille, jotka kuuluvat afrikkalais-amerikkalaiseen tai hispano/latinoryhmään. Useat elävät köyhyysrajan alapuolella. Tukien hakeminen on mahdollista, mutta odotus päätösten saamiseksi on pitkä.

Niilläkin, joilla on palatessaan perhe, koti ja asunto, voi tilanne muuttua kestämättömäksi, vaikka mahdolliset fyysiset vammat olisi hoidettu. Tämä johtuu traumaperäisestä stressihäiriöstä PTSD, jollainen vaikuttaa olevan varsin monella amerikkalaisella veteraanilla - kuten myös joillakin suomalaisilla rauhanturvaajillakin.

PTSD:n vuoksi veteraani esim. valvoo jatkuvasti ympäristöään rauhan oloissakin vastaavalla tavalla kuin kentällä; säpsähtää tavanomaisen yhteiskunnan ääniä luullessaan niiden aiheutuvan jostakin sotilaallisesta toiminnasta, johon pitää reagoida sotilaan tapaan. Useat eivät siedä lasten leikeistä aiheutuvia ääniä ja heräilevät öisin painajaisuniin, Syyllisyydentunteet eloon jäämisestä kaatuneitten asetovereiden kuoltua tai jostain kentällä tehdystä teosta vilahtelevat mielessä. Veteraani on tunteeton tai ärtynyt, vihastuu aiheetta eikä päihteiden lisääntyminen paranna asiaa. Tässä kunnossa on lähes mahdotonta selviytyä työstä tai opiskelusta, jos sellaiseen olisikin mahdollisuus, normaalista perhe-elämästä puhumattakaan. Niinpä monet riittävästi psyykkistä apua vaille jääneet ajautuvat avioeroon, jolloin elämästä katoaa jälleen yksi kiinnekohta. Yksin selviytyminen vaikuttaa varsin vaikealta.

"Uutta" amerikkalaisessa yhteiskunnassa on sekin, että naispuolisten veteraanien määrä on kasvanut. Ongelma on siis muuntumassa tasa-arvoiseksi. 

VA:lla on meneillään uusia suunnitelmia asioiden ratkaisemiseksi. Mukana on senaattoreja, rva Michelle Obama, erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä ja yksittäisiä toimijoita. Veteraanien määrä on kuitenkin suuri ja ongelma näyttää kasvavalta

Eli vastaus kysymykseesi selvällä suomen kielellä: ei, heistä ei pidetä riittävästi huolta.

Vastaavaa ilmenee muissakin kansoissa. Viimeinen viite liittyy britteihin.

Kommentit (0)
01.07.201518:35
80998
37

Wikin mukaan vuonna 2012 oli n. 62000 koditonta veteraania. Syynä ovat mm. alkoholin ja huumeiden käyttö, hankala luonne (joko jo ennen palvelusta tai sotastressin aikaansaamana), mielisairaudet, ammattitaidottomuus, "historia" (olivat kadulla jo ennen sotapalvelusta ja palasivat "tuttuun" ympäristöön).

USA:ssa on palkka-armeija, sotilaat saavat palkan sotareissuiltaan (Iran, Afganistan jne), mutta eläkettä (tietyin ehdoin) vasta 65-vuotiaana. Eli jos on kouluttamaton kaveri, joka tekee 1-2 keikkaa sota-alueille, tuhlaa saamansa palkan, niin hän palaa takaisin siviiliin rahattomana ja kouluttamattomana (tai koulutettuna johonkin sota-ammattiin, jolle ei ole käyttöä siviilissä). Vain osa (parhaat) pääsevät loppuelämäkseen armeijan palvelukseen tai saavat armeijan maksaman siviilikoulutuksen, suurin osa palaa siviiliin samassa "kunnossa" kuin lähtivätkin. Ja yleensä lähtijät ovat alunperinkin huono-osaisia, ei USAssa rikkaat koulutetut nuoret lähde armeijaan, vaan ne joilla ei ole muuta mahdollisuutta.

USA:ssa on muutenkin sosiaaliturva paljon huonompi kuin meillä. Eikä muuten meidänkään veteraanit saaneet loppuelämänsä elatusta valtiolta, normaaleihin töihin heidänkin piti palata.

Kommentit (0)
05.03.201615:52
27988
36

Olen jäänyt seuraamaan tätä asiaa, koska tutkin epävirallisesti PSTD:ta.

Tässä eräitä jenkkien tilannetta valaisevia viitteitä.

Eräs vanha tilasto mainitsee, millaisilla määrillä veteraaneja on asunto - yhteiskunnan tarjoama, vankila.

En löytänyt tähän hätään haavoittumistilastoa. Niistä, jotka ovat haavoittuneet tai halvaantuneet eivätkä pysty tuottamaan jälkeläisiä. Asia on nyt noussut esiin, koska korvauskysymykset asiasta ovat epäselviä. Siinä voi jälleen olla syrjäytymissyy. Moniko nuori puoliso, joka on aikonut perustaa perheen, pysyy mukana suhteessa, jossa ei tule olemaan lapsia? USA:ssa on keskusteltu myös sukusolujen talteen ottamisesta ennen sotaan lähtöä. Asia vaikuttaa kuitenkin monella tavalla epävarmalta ja riitaisalta. Kenellä on oikeus ja kuinka pitkä sellainen sukusoluihin, joiden luovuttaja on kaatunut? Tai joka on elossa, mutta nukkuu siltojen alla?

Kommentit (0)
01.07.201519:26
27988
35

Kiitos, Köpi, sanoit suoraan sen, mitä en ihan tuossa muodossa tahtonut kirjoittaa. Aioin vielä kaivaa esille tapauksia, joissa rekrytointi tapahtuu rikosten sovittamiseksi, jottei tarvitsisi joutua vankilaan, mikä selittäisi veteraanin vaikeuksia - palaaminen kadulle/vankilaan todellakin, mutta en sitten enää tahtonut penkoa enempää.

Kommentit (0)
27.07.202021:05
27988
2

Olen seurannut tätä aihetta edelleen, mutta ei ole ollut tilaisuutta olla suorastaan korva maassa.

Artikkelissa "7 asiaa, joita ei koskaan pitäisi sanoa veteraanille" mainitaan, että Yhdysvalloissa sodasta palanneiden osaamista, kuten esimerkiksi suunnittelu-, logistiikka- johtamis- yms taitoja ei oteta riittävästi huomioon, vaikka niitä voitaisiin soveltaa liike-elämässä. Mitä joukkueesta, jopa pataljoonan kokoisesta porukasta ja sen liikkeistä vastannut henkilö tuntee, jos joutuu supermarketin myymäläetsiväksi?

Jutussa todetaan myös, että aivan liian usein ajatellaan, että veteraanien ainoa työllistymismahdollisuus liittyisi turvallisuuspalveluihin yms. töihin. Onko siitä esimerkkinä se, että Yhdysvalloissa monilla poliiseilla on veteraanitausta, mutta vain muutaman kuukauden koulutus uuteen ammattiinsa. Onko siinä osasyy siihen, mitä nykyään ajatellaan poliisiväkivaltana ja aseenkäytön helppoutena? Hoitamaton PTSD ja aseellinen työ eivät tunnu sopivan yhteen. Eikä sellaisia töitäkään riitä kaikille.

Itse veteraaneilta vaaditaan uudessa työssään, olipa se mitä vain, monenlaista sopeutumista siviilimaailmaan. Jopa sanasto on vaihdettava. Monet ovat vuosien aikana tottuneet puhumaan sotilassanaston ja sen lukuisien lyhenteiden kautta, joita ei sitten siviilimaailma ymmärräkään.

Yhdysvalloissa on perustettu suuri määrä erilaisia koulutus-, sopeuttamis- ja huoltamisyhdistyksiä ja organisaatioita helpottamaan veteraanien elämää. On olemassa mm. soittamispalvelu - veteraanille soitetaan, jotta hän saisi puhua ihmisten kanssa, saisi kosketuksen toisiin eristäytymättä jne. Tässäkin toteutuu se valitettava puoli, että kaikkia ei voida pelastaa. Nuo palvelut ovat lisäksi yhdistyksiä, yksityisten, usein paremmin selvinneiden sotilaitten perustamia ja riippuvaisia vahvasta vapaaehtoistyöstä ja lahjoituksista. Mitä niille tapahtunee nyt, kun USA:ssakin on koronan vuoksi vallalla massatyöttömyys - tuleeko lahjoituksia enää samaan tahtiin?

Yhdysvalloissa oli tosiaan aikaisemmin mahdollista, että nuori rikoksentekijä saattoi valita vankilan ja armeijan välillä, vielä 1990-luvun puolivälissä näytti olevan sellaisia vaihtoehtoja. Näin valitsi jopa Jimi Hendrix aikoinaan jouduttuaan kiinni autovarkaudesta. Hänet koulutettiin sitten laskuvarjojoukkoihin, joissa hän ei kuitenkaan pystynyt olemaan pitempään. Nykyiset säädökset eivät näytä enää sisältävän sellaisia mahdollisuuksia.

Amerikassa yliopistokoulutus on tolkuttoman kallista, monet vanhemmat alkavat kuulemma säästää siihen suurinpiirtein lapsen ollessa vielä kehdossaan. Hyväosaisten perheitten nuoretkin voivat velkaantua opintojensa aikana ja sitä kautta rekrytoitua, koska silloin tiettyjen sopimusjärjestelyjen kautta Setä Sam huolehtii heidän opintoveloistaan. Sopimusten teossa eivät kaikki aina huomaa lukea joka sanaa tai tarkistaa tekstin kaikkia muotoja, ja silloin ovat perumismahdollisuudet vähäiset. Nyt on Lähi-idän joukkoja vähennetty, mutta silti on mahdollista, että rekryytti joutuu lähtemään kentälle tilanteisiin, joita ei alunperin arvannut ottaa huomioon - selkänahan omistaja saattaa joka tapauksessa olla Yhdysvaltain armeija.. 

Mielenkiintoisen ja persoonallisen kouluttautumis- ja selviytymistarinan voimme lukea Petri Sarjasen kirjasta Bagdadin kiirastuli - suomalainen Olli Toukolehto USA:n armeijan sotilaana Irakissa. Valtio maksoi opintovelat, mutta sota maksoi miehelle avioliiton. Hän selviytyi hengissä kotiin, pääsi jatkokoulutukseen ja palvelee wikin mukaan nykyään psykiatrina Walter Reedin sotilassairaalassa Washington D.C.:ssä.

Sotilasviranomaisten tilastoinnissa 2003-2014 on laskettu haavoittuneiksi 52.010 henkilöä, USAn ja sen liittolaisten riveistä. Luku sisältää vain tapaukset, jotka on määritelty Wounded in Action, eli varsinaisissa sotatoimissa tapahtuneet haavoittumiset. Siitä puuttuvat sairaudet, onnettomuudet, liikennevahingot, lämpöhalvaukset, itsemurhayritykset, hengitysvaikeudet yms. V 2014 mennessä amerikkalainen veteraanihallinto on laskenut 970 000 Irakin ja Afganistanin veteraanien vammautumis- ja työkyvyttömyystapausta. Näistä on todennäköisesti osa menehtynyt tähän päivään mennessä.

Tilastointia: 2016 39 000 koditota veteraania, tammikuussa 2019 enää runsaat 35.000. Liekö emävaletyyppistä tilastointia - minne ne 3000-4000 ovat kadonneet muutamassa vuodessa? Osa on ilmeisesti selviytynyt eräänlaisen palvelusetelitoiminnan avulla. Mikäli koronavirus jatkaa mylläämistään nykyiseen tahtiin, se lakaissee pois suuren osan jäljelle jääneistä.

Lähi-idän sotien sosiaalista vaikutusta amerikkalaiseen yhteiskuntaan on vaikea punnita täältä käsin. Miten niissä palvelleisiin suhtaudutaan. Vietnamin sotaan osallistuneita syljettiin kotona päin naamaa, ja ihailtiin niitä, jotka olivat älynneet tekeytyä hulluiksi tai livahtaa Kanadaan hyvissä ajoin. Jos ei oteta lukuun tämänhetkistä kaaosta, vaikuttaa siltä, että USA:ssa ollaan usein tarjoamassa fraasia "kiitos palveluksestasi". Fraasia ei voi syödä eikä sillä maksaa vuokraa, mutta ei sitä tarvitse pestä pois naamastakaan.

 

 

 

Kommentit (0)
28.07.202017:56
23661
2

Tuntematta lainkaan Yhdysvaltain veteraanihuoltojärjestelmää tätä vanhassa kysymyksessä esitettyä ongelmaa voisi ehkä valaista vertailevalla esimerkillä:

Varttuneemmat ikäluokat muistanevat, miten heidän nuoruudessaan, sanokaamme vaikkapa 1970-luvulla, Suomessa esiintyi ns. pultsariongelma. Suurten kaupunkien kaduilla törmäsi jatkuvasti "parin markan" pyytäjiin, jo ikääntyneisiin miehiin, joista useat nukkuivat yönsä roskalaatikoissa ja joita talvisin kerääntyi suurin joukoin kaupunkien laitaosien niityille lämmittelemään nuotioiden ääreen ja nauttimaan korvikeaineitaan.

Keitä he olivat ja mihin he hävisivät? He olivat suurin valtaosin sodankäyneitä entisiä rintamamiehiä, jotka olivat sodan jälkiseurauksena menettäneet otteen elämäänsä. Ville Kivimäen tutkimuksista ilmeni, että jatkosodassa noin 15 000 miestä menetti niinsanotusti hermonsa ja päätyi psykiatriseksi potilaaksi - siis kokonaisen suomalaisen jalkaväkidivisioonan verran! Kivimäki osoittaa mielestäni vakuuttavasti, että tämä miesmäärä ei suinkaan ollut mitään "heikkoja luonteita", vaan heidän kohtalonsa olisi taistelujen paineessa voinut koitua lähes kenen tahansa osaksi. Tuskinpa kovasti erehtyy, jos päättelee, että paljolti juuri näitä miehiä - tai muita sotatrauman kokeneita - sitten sodan jälkeen aina 1970- ja 1980-luvulle asti tavattiin katujen miehinä ja talvisten nuotioiden ääreltä.

Miten rappioalkoholisteiksi päätyneitä sotien veteraaneja tuolloin nyt jo kaukaisena aikana sitten autettiin? Eipä juuri mitenkään. Ensimmäiset aloitteetkin jouduttiin tekemään kansalaisyhteiskunnan puoilelta, kun esimerkiksi ns. Marraskuun liike perustettiin.

Esimerkkinä suhtautumisesta kivuliaasti modernisoituvan Suomen sosiaalisiin ongelmiin voidaan ottaa jatkosodan aikana armeijan operatiivisesta johtamisesta vastanneen, "Suomen pelastajaksikin" joskus luonnehditun kenraaliluutnantti A. F. Airon lausunto. joka hän huhtikuussa 1960 antoi amerikkalaiselle haastattelijalle. Airo oli tuolloin suuren puolueen kansanedustaja: "Valtio pyrkii huolehtimaan kaikesta - -. Sitä en hyväksy. Valtio voisi luopua suuresta osasta sosiaalisen hyvinvoinnin velvoitteistaan. Jokaisen yksilön tulee huolehtia itsestään. Mitä vähemmän valtio puuttuu, sitä parempi.  Kun valtio huolehtii kaikesta, minun ei tarvitse tehdä mitään. - - Maksan veroina [esimerkiksi] lapsilisän ja lapseni saa sen takaisin. Haluan maksaa itse lapsilleni." (Jne.)

***

Lainaus teoksesta Karen Ericson: Tehtävä Helsingissä. Suomen johto syvähaastattelussa 1960. Toimittanut ja suomentanut Hannu Rautkallio. Paasilinna 2013

 

 

Kommentit (3)
Kiitos, V.V.K. Hyvin oli valaistu. Kyllä minäkin heidät muistan. Erilaiset korvikejuoma... Kiitos, V.V.K. Hyvin oli valaistu. Kyllä minäkin heidät muistan. Erilaiset korvikejuomat, talvet ja ikä ovat ilmeisesti tehneet tehtävänsä. Kuten tekevät myös Yhdysvalloissa. Huh, en ollutkaan tuota Airon lausuntoa koskaan kuullut. Hänellähän oli kaksi lasta, vanhempi tytär oli eräs Suomen kuuluisimpia kosmetologeja, alansa pioneeri. Nuorempi oli ilmeisesti maatilan emäntä, en tiedä, oliko kyse hänen miehensä tilasta vai Airon suvun tilasta Heinolan mlk:ssa.
28.7.2020 20:57 Lahja Kotka 27988
Kiitos, V.V.K. Hyvin oli valaistu. Kyllä minäkin heidät muistan. Erilaiset korvikejuoma... Kiitos, V.V.K. Hyvin oli valaistu. Kyllä minäkin heidät muistan. Erilaiset korvikejuomat, talvet ja ikä ovat ilmeisesti tehneet tehtävänsä. Kuten tekevät myös Yhdysvalloissa. Huh, en ollutkaan tuota Airon lausuntoa koskaan kuullut. Hänellähän oli kaksi lasta, vanhempi tytär oli eräs Suomen kuuluisimpia kosmetologeja, alansa pioneeri. Nuorempi oli ilmeisesti maatilan emäntä, en tiedä, oliko kyse hänen miehensä tilasta vai Airon suvun tilasta Heinolan mlk:ssa.
28.7.2020 20:59 Lahja Kotka 27988
Se että veteraanit jätettiin ilman tukea näkyy myös ylisukupolvisina ongelmina, esimer... Se että veteraanit jätettiin ilman tukea näkyy myös ylisukupolvisina ongelmina, esimerkiksi amfetamiinin käyttö ei ole romahtanut sotasukupolven mukana.
29.7.2020 07:41 Telttu Ella 18980

Vastauksesi