Miksi niin monessa suomalaisessa sukunimessä on pääte -nen?

Miksi niin monessa suomalaisessa sukunimessä on pääte -nen?

Miksi niin monessa suomalaisessa sukunimessä on pääte -nen? Onko Suomessa koskaan käytetty nimiä tyyliin "Pirjo Markun tytär" tai "Veijo Vesan poika?". Jos haluaisin nimetä lapseni vaikkapa Olivia Jussin tytär Leskiseksi, olisiko se mahdollista?

Vastaus

Nen-loppuisissa sukunimissä on kaksi kerrostumaa: varhainen itäsuomalainen ja uudempi läntinen. Savossa ja Karjalassa talonpojat käyttivät periytyviä sukunimiä jo keskiajalla. Länsi-Suomestakin löytyy keskiaikaisia nen-loppuisia nimiä, mutta siellä tavallinen kansa alkoi ottaa sukunimiä vasta 1800-luvun loppupuolella.

Nuoreen kerrostumaan kuuluvissa nimissä nen-loppu on liitetty maastonkohtaa merkitsevään tai muuhun luontoaiheiseen sanaan, ei kuitenkaan eläimen nimitykseen. Valikoimaa riittää: Aaltonen, Ahonen, Heinonen (sanasta heinä), Jokinen, Järvinen, Koskinen, Laaksonen, Lahtinen, Lehtinen, Lehtonen, Leppänen, Mäkinen...

Tämän nuoren tyypin kanssa samanasuisia sukunimiä oli 1500-luvulla Karjalankannaksella ja Savossa, esimerkiksi Ahonen, Järvinen, Kivinen, Lampinen ja Lehtonen. Näitä nimiä oli kuitenkin vähän, ja useimmiten ne olivat ehtineet hävitä vanhoilta kotiseuduiltaan ennen nuoren kerrostuman syntyä. Varsinkin Savossa (i)nen-loppu on aina ollut yleinen sukunimen rakennuspalikka.

Kaikkia innostettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla ottamaan käyttöön sukunimi. Silloin nen-loppuisista nimistä tuli muoti-ilmiö. - Vasta vuoden 1920 sukunimilaissa sukunimi säädettiin pakolliseksi.

Ajatus, että juuri nen-nimet olivat varsinaista vanhaa suomalaista sukunimistöä, edisti luultavasti tyypin yleistymistä. Ihmiset valitsivat muodikkaan nimen mielellään, ja opettajat ja papit myös merkitsivät niitä sukunimettömille. Nen-loppuiset nimet runsastuivat siis jo ennen 1900-luvun alun suomalaistamiskampanjaa ja suurta nimenmuuttoaaltoa.

Länsisuomalaiset olivat ennen nykyisen kaltaisten sukunimien yleistymistä ruotsalaisen mallin mukaan omalla ja isännimellä Juho Antinpoikia ja Maria Villentyttäriä.

Olivia Jussintytär Leskinen on edelleen täysin mahdollinen lapsen nimi. Nimilain mukaan lapselle voidaan antaa isän tai äidin etunimestä muodostettu poika- tai tytärloppuinen nimi, jota käytetään muun etunimen jäljessä. Tällaiset nimet on kirjoitettava yhteen, siis Jussintytär tai Jussinpoika.

Nimilaki http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1985/19850694
Sukunimistä Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teoksessa Sukunimet (Otava 2000)

Kommentit (0)

Vastauksesi