Miksi monet taiteilijat käyttävät huumeita?

Miksi monet taiteilijat käyttävät huumeita?

Miksi monet taiteilijat - varmastikin paljon yleisemmin kuin monen muun ammattikunnan edustajat - käyttävät huumeita? Kirjailijoilla, muusikoilla, elokuvantekijöillä, taidemaalareilla jne. on selkeästi muutenkin ylitsetursuava mielikuvitus ja tietynlainen herkkyys ja into kokea ja tehdä asioita, miksi juuri tämäntyyppiset ihmiset hakeutuvat monasti mieltä laajentavien (tai turruttavien) substanssien pariin?

Vastaus

Olisikohan taiteilijoilla tarve saada huippuelämyksiä, vaikka sitten mieltä laajentavien substanssien avulla? Huumeiden oletetaan lisäävän luovuutta ja epäsovinnaista ajattelua.

Päihteitä käyttävän rappiotaiteilijan stereotyyppi syntyi 1800-luvun romantiikan ja dekadenssin vanavedessä. Viihdekäyttö-sanaa ei ehkä vielä 1800-luvun alussa tunnettu, mutta kärsivän dekadenttitaiteiteilijan kuva alkoi muotoutua De Quincyn oopiuminsyöjän mukana - ja edelleen tapaamme liittää esim. populaarikulttuurissa päihteet taiteilijoihin tai ns. "taiteilijasieluihin".

Varsinainen psykedeelinen taidesuuntaus syntyi hippiliikkeen kanssa samaan aikaan 1960-luvulla. Sanan psykedeelinen keksi vuonna 1956 psykiatri Humphry Osmond yhdistämällä kreikan kielen sanat psyche (mieli) ja delein (ilmaista).

Päihde- ja huumeriippuvuuden syyt ja taustat ovat moninaiset, joten on vaikeaa tehdä yleistyksiä siitä, mikä päihdeongelmiin johtaa. Riskitekijöitä toki voidaan nähdä. Välttämättä riskit eivät liitty sinänsä taiteilijan ammattiin vaan  esimerkiksi sosiaaliseen ympäristöön, jossa huumeidenkäyttö on arkipäivää.

Monesti myös henkilökohtaisia ongelmia pyritään ratkaisemaan päihteillä: ahdistus, ujous, itsetunnon puutteet, lavakammo ja erilaiset ympäristön paineet voivat saada taiteilijan turvautumaan huumeisiin. Erityisesti viihdemusiikin tähtien joukossa on monta surullista elämäntarinaa. Kaikki tietävät, miten Kurt Cobainin, Amy Winehousen ja Whitney Houstonin lopulta kävi.

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Vastauksesi