Miksi lapsen kastajaisissa käytetään kastemekkoa, ja mikä sen historia on?

Miksi lapsen kastajaisissa käytetään kastemekkoa, ja mikä sen historia on?

Vastaus

Kasteen ja katsemekon historia on kiinnostanut aiemminkin.
Tämä vastaus löytyi iGS:n arkistosta hakusanalla kastaminen.

Kasteen historia on yhtä pitkä kuin kristillisen kirkon. Kastaminen on tapahtunut ennen uskonpuhdistusta upottamalla lapsi kastealtaaseen kolmasti. Kasteen jälkeen lapsi on puettu valkoiseen kastevaippaan, joka symboloi puhtautta. Käytäntö on yhä käytössä sekä katolisessa, että ortodoksisessa kirkossa.

Suomessa kirkko omisti vielä 1600-luvun alkupuolelle saakka kastevaippoja, joita saattoi kasteen yhteydessä käyttää. Tuon liinavaipan jäätyä pois kastepuku maallistui: Siitä tuli sylilapsen edustusasu, joka puettiin kapaloiden ylle juhlissa.

1600-1700 -luvuilla kastevaatteet olivat tehty värikkäistä kankaista, kuten silkistä ja sametista. Kasteasu oli kastekaapu. Eli hihaton, suorakaiteen muotoinen kasteviitta, joka nyöritettiin lapsen kaulaan. Pukuun kuului myös myssy. Pojilla ja tytöillä erilainen. Säätytietoisessa yhteiskunnassa pidettiin poikia arvokkaampina. Myssyllä haluttiin korostaa sitä jo ristiäisissä.

Vuodelta 1664 annettiin asetus kastetta varten: Siinä kielletään suurten juhlapäivällisten järjestäminen, eikä leivoksia tai makeisia saanut lähetellä ”ympäri kaupunkia”. Ristiäisvaate ei saanut olla liian pramea. Sen tuli vastata vanhempien asemaa.

1800-luvulle tultaessa valkeat puuvillakankaat tulivat muotiin säätyläisnaisten asuissa. Tämä muoti levisi kasteasuihinkin. Sama muoti näkyi myös morsiusvaatteessa. Valkoinen väri on viattomuuden vertauskuva. 1800-luvun lopulla yleistyi tapa koristaa tytön kasteasu vaaleanpunaisella ja pojan vaaleansinisellä silkkinauhalla tai alusmekolla. Kastemekon käyttö ei rajoittunut ristiäisiin, vaan sitä käytettiin sylilapsen juhla-asuna, kunnes se kävi pieneksi. (Vielä tänäänkin lapsen sukupuolen mukaan käytetään sinistä ja punaista väriä.)

Lapsikuolleisuus oli entisaikaan suurta. Niinpä kätilöllä saattoi olla kasteasu hätäkastetta varten. Sitä saattoi lainata korvausta vastaan. Köyhä perhe saattoi myös vuokrata kasteasun. Niinpä esim. papin rouvalla saattoi olla laina-asu ristiäisiä varten.

Kastamista pidettiin tärkeänä mahdollisimman pian. Uskottiin, että kastamatonta lasta vaani omakseen piru eli paholainen. Kastamaton lapsi saatettiin vaihtaa. Onnettomuus oli tapahtunut, jos lapsi osoittautui itkuiseksi, oli isopäinen, riisitautinen tai jollain tavoin normaalina pidetystä poikkeava.

Jos kirkko oli lähellä, vietiin lapsi kastettavaksi sinne. Syrjäseuduilla kastamista odoteltiin siihen saakka, kunnes tieto lapsen syntymästä oli kiirinyt papin korviin.

Valkea kastemekko yleistyi maalla vasta 1900-luvulla. Rahvaan lapsi saattoi olla kasteelle vietäessä kiedottu äidin kihlajaislahjaksi saamaan hienoon huiviin. 1940-luvun pulavuosina voitiin kastemekon puuttuessa kääräistä lapsen ympärille äidin morsiushuntu.

Monella suvulla saattaa olla kastemekko, joka kulkee sisarukselta ja serkulta toiselle. Näin ainakin meillä nykyään.

Pylkkänen, Riitta: Kaksi pukuhistoriallista tutkielmaa
Lehto, Marja - Liisa-Lönnqvist, Bo: Ensimmäinen juhlapuku
Lasten juhlat, Rotinoista rippikouluun, toim. Terttu Kaivola
Vuorela, Toivo: Suomalainen kansankulttuuri
Rostedt, Anu: Elämän ensimmäinen suuri juhla

Kommentit (0)

Vastauksesi