Miksi kissa aloittaa saaliin syömisen aina pääpuolesta?

Miksi kissa aloittaa saaliin syömisen aina pääpuolesta?

Olen kymmenen vuotta seurannut erinomaisen metsästäjän toimia. Olipa saalis sitten hiiri, myyrä, orava, lintu tai jopa kala, kissa syö otukset aina samassa järjestyksessä, päästä takapuoleen. Karvansuunta on ollut ehkä eniten järkeenkäypä arvaus tuttavien keskuudessa -mutta eihän kissa hiiriäkään kokonaisina niele, kuten käärme. Ihailtavaa on myös mestarin lihanleikkaustaito: hiiret se syö kokonaan mutta myyristä jättää yhden tietyn suolenpätkän (kaiketi peräsuolen) siististi, ehjänä. Miksiköhän hiirestä kelpaa kaikki? Saaliin kotiin tuominen ei taida olla lahja kenellekään, koti vain on kissan reviirin ydinalue, pesä, turvapaikka jossa se tietää saavansa syödä -ja vähän leikkiä ennen sitä- kenenkään häiritsemättä. Mm saaliilla leikkiminen on selitetty erittäin hyvin Helena Telkänrannan kirjassa Matka kissan mieleen (Sanasilta Oy 2002 ISBN: 951-97686-4-5) jonka toivoisin teidän lisäävän tietolähteisiinne.

2 vastausta

Asiasta on olemassa kahta eri teoriaa, joissa saattaa molemmissa olla perää. Ensimmäisen mukaan päähän kohdistuvalla puraisulla ja pään syömisellä kissa varmistaa saaliinsa kuoleman. Toisen teorian mukaan pää ja erityisesti aivot olisivat kissan mielestä maukkain osa.

Kommentit (1)
katin sielunelämää nyt ei voi niin tarkkaan tietää, että ihanko se emännälleen tai... katin sielunelämää nyt ei voi niin tarkkaan tietää, että ihanko se emännälleen tai isännälleen lahjoja toisi, mutta vaikka kaikilla kotikissoillakin on tuo metsästysvietti tallella, eivät kaikki enää osaa sitä saalistaan syödä. jos jäisi vähäksi aikaa ilman ihmisen saati teollisuuslaitoksen tekemää ruokaa, varmaan alkaisi maistua nirsommallekin.
29.8.2013 13:59 Mika Suominen 13192
03.09.201315:59
2409
38

Muistan lukeneeni jostain, että yksi vaihtoehto saaliin tuomisesta näytille on kyse siitä, että kissa olettaa ihmisten olevan surkeita metsästäjiä. Ihmiselle pitää vartavasten näyttää, että "katso, näin se tehdään".

Tälle ehdotukselle antaa tukea muistoni omasta pienestä emonsa hylkäämästä kissasta, jolle talon vanha rouva toi kuolleen, mutta vielä lämpimän talitintin - selvästi lahjaksi tai opetusvälineeksi. Sitäpä ei saanutkaan pikkukissan kynsistä enää irti, koska se muristen halusi näyttää, että "tämä on minun!" Aikuistuttuaan katti siirtyi vähän isompaan riistaan, eli rusakoihin...

Kommentit (0)

Vastauksesi