Miksi kirjastoissa ei tarvitse enää olla hiljaa yleisissä tiloissa?

Miksi kirjastoissa ei tarvitse enää olla hiljaa yleisissä tiloissa?

Kaikissa Helsingin kirjastoissa on yleisissä tiloissa todella kova meteli, sillä ihmiset puhuvat normaalilla äänellä keskenään tai puhelimessa. On lukusaleja, mutta niihin ei aina mahdu, sillä on pääsykoe aika, joten myös yleisiin tiloihin sijoitetut lukunurkkaukset on opiskelijoiden ja lukijoiden käytössä ja tämä yleinen meteli on melko häiritsevää. Miksi sitten tulen kirjastoon lukemaan? No minulla on kotona vielä kovempi meteli remontin takia. Eikö kirjaston pointti ole, että sillä voi olla, keskittyä ja lukea rauhassa?

4 vastausta

Tätä meiltä kysytään aika ajoin. Kirjastojen toimialue on laajentunut niin, että ne ovat nykyään paitsi lukemisen paikkoja  myös paikkoja kohtaamisille  ja tapahtumille. Kirjastoissa järjestetään myös "äänekkäitä toimintoja", kuten luentoja, ryhmäkäyntejä, tiedonhaun opetusta, peli-iltoja ja erilaisia tapahtumia. Näitäkin asiakkaamme haluavat ja niillä edistetään kirjaston tehtäviä. Myöskään opiskelu, jota haluamme olla tukemassa ei ole pelkästään lukemista vaan kirjasto voi olla myös paikka, jossa opiskelijat tekevät ryhmätöitä.

Haluamme, että erilaiset asiakasryhmät tuntevat olensa kirjastossa kotoisaksi. Esimerkiksi lasten on mahdotonta olla hiljaa koko ajan. Pyrimme tietysti  järjestämään myös hiljaista tilaa sitä kaipaaville. Tähän aikaan vuodessa lukemiseen tarkoitetut tilat ovat erityisen kysyttyjä, koska pääsykokeisiin lukijoita on paljon. Hiljaisten tilojen kuten monien muidenkin palveluiden suhteen emme voi tarjota kaikkea niin paljon kuin asiakkaamme tarvitsevat. Resurssimme ovat rajalliset.  Helmet-sivuston Kirjastot ja palvelut -hakemistosta voi kuitenkin etsiä tiedon siitä, missä Helmet-kirjastoissa on lukusaleja.

Kommentit (1)
Pitäisiköhän siis perinteinen kirjastolaitos erillään näistä "yhteisistä olohuonei... Pitäisiköhän siis perinteinen kirjastolaitos erillään näistä "yhteisistä olohuoneista" perustaa uudelleen, jos vain yhteiskunnan varat riittäisivät? Vrt. esim. kirjallisuustoimittaja Antti Majanderin äskettäiset kannanotot Helsingin Sanomissa.
9.5.2019 16:31 V. V. Kandestoeber 13306
16.05.201919:53
15876
4

Kyllä - kirjastot pitäisi perustaa uudelleen. Tai purkaa nykyisistä jonnekin muualle tuo melutouhu.

En ole Oodissa käynyt, ja päätin etten käy. Mitä minä tekisin talossa, joka on täynnä leipää ja sirkushuveja, mutta kirjoja on vain rippusen?

Turun pääkirjastossa, jossa lähes asuin, kun yhtiössämme oli putkiremppa, oli kauheaa. Ja on varmaan vieläkin, olen valittanut asiasta mm. kirjastokyselyissä. Lehtisalin, joka toimii samalla eräänlaisena opintosalina, läpi kulkee kavioura, jota pitkin ihmiset ramppaavat uuden ja vanhan rakennuksen välillä. Samaa reittiä kärrätään kirjavaunuja, joiden pyörät kitisevät. Keskipaikkeilla on pöytä, jonka äärellä saa syödä eväitä. Maiskutusta ja mausteisten valmisruokien hajuja on muuallakin, olipa sallittua tai ei.

Palvelupisteen printteri, skanneri, kopiokoneet yms aparaatit ovat olleet vapaassa tilassa hyllyjen välisessä loukossa tai henkilökunnan pöydän takana. Paperintuhooja on henkilökunnan pöydän takana. Ihmiset paasaavat kovalla äänellä kännykkään - ja kaikkein pahimpia ovat ne ihmiset, jotka pitävät puhuessaan kaiuttimen päällä, jolloin kuulee sen toisessakin päässä olevan ihmisen puheen.

Pääsykoe- ja ylppäriaikana Turun "lehtisali" on todella opiskelijoiden varaamaa - eli muut asiakkaat eivät pääse juuri lainkaan pöytien ääreen, ja käytävällä olevat tuolit ovat niin matalia, että niihin on vanhemman ihmisen vaikea istuutua ja päästä ylös. Siitäkin ravaa porukkaa koko ajan ohi....vartijat käyvät herättelemässä, jos joku nukkuu lehtensä takana.

Oppimisloukoiksi sopivia pöytä-tuoli-yhdistelmiä on Turun pääkirjastossa myös vanhalla puolella. Siellä kuuluu yläkerrasta soitantaa, siellä on paikka jonka saa varata soittaakseen siellä instrumentteja. Läpi kuuluu vanhan talon 2. kerroksen lattiasta.

Pahin virhe minusta on se, että nykyään uusissa kirjastorakennuksissa on keskiosa auki, eli ei ole laipioita vaan avoin äänitila kerroksesta toiseen, jota pitkin äänet kantautuvat ylimmästä kerroksesta alimpaan - näin mm. Turussa, Raisiossa ja Kaarinassa. Kaarinan kirjasto ei olekaan edes kirjasto vaan kaupunkilaisten meluhuone! Kauhea paikka.

Hiljaisia tiloja on monissa kirjastoissa vähän, eikä niihin kaikki mahdu. Voi olla myös mahdollista varata jotain tiloja, osa varattavista paikoista on maksullisia. Eikö voisi yhtä hyvin tehdä niin, että melutilat olisivat varattavia ja niiden käytöstä joutuisivat meluajat maksamaan?

On turhaa sanoa, etteivät lapset osaisi olla hiljaa. Eivät tietenkään ihan pienet, mutta kouluikäiset jo osaavat, jos se on heille opetettu kotona ja tehty selväksi, että rauhallinen oleminen on toisten kunnioittamista. Jos on vaikea olla paikoillaan ja hiljaa, niin silloinhan voi välillä mennä ulos ja vaikka juosta talon ympäri, kuten eräässä koulussa tehtiin vaikka kesken oppitunnin, jos lapsilla oli vaikeuksia olla rauhallisia. Miten 50- 70-luvun lapset poikkeaisivat 2000-luvun lapsista siinä? 

Yleinen rauhattomuus ja kykenemättömyys olla hiljaa ja ottaa toiset huomioon tuntuu olevan monien ongelma iästä riippumatta. Tuntuu kuin porukat eläisivät elämäänsä pikakelausnäppylä alhaalla...?

Ihmettelen, miten henkilökunta jaksaa moisessa hälinässä?

Kysyy entinen erikoiskirjaston kirjastotäti, joka kaipasi hiljaisuutta ja rauhaa oman työnsä tekoon. Silloin oli edes luetteloijalla ja asiasanoittajalla oma huone - nyt ei ole enää sitäkään.

Kommentit (0)
17.05.201915:14
13306
3

Mielestäni Lahjan teksti oli "täyden kympin työtä" - olkoonkin että itse asia viime kädessä on, kuten sanottu, mielipidekysymys.

Käväisin huhtikuussa uteliaisuuttani Oodissa ja kiersin kaikki kolme kerrosta. Vaikutelma oli häkellyttävä; lähinnä vertaisin sitä jonkinlaiseen entisvuosisatojen hollituvan ja nykyajan hoplopin yhdistelmään. Ylimmässä kerroksessa tosin näkyi olevan joukko matalia kirjahyllyjäkin ja niissä harvakseltaan vähäinen määrä kirjoja.

Oodin jollakin seinämällä näkyi teksti, jossa kerrottiin, keille rakennus on tarkoitettu. Luetelluiksi tulivat kattavasti "kaikki mahdolliset" enemmistö- ja marginaaliryhmät. Onko tässä siis minun mielestäni jotain pahaa? Kaikkea muuta: kirjastot ovat ja niiden täytyy olla avoimia ja vapaasti käytettävissä kaikille halukkaille. Yksi asia kirjastojen nykytilassa vain askarruttaa suuresti perinteisiä kirjastonkäyttäjiä ja kirjastojen ystäviä, minä mukaan luettuna: niiden funktio.  Perinteisestihän ne ovat olleet paitsi kirjojen ym. materiaalin lainaamisen niin ennen muuta lukemisen, hiljaisen ja keskittyneen syventymisen ja kaunokirjallisten elämysten tai tiedonhankinnan keitaita. Silloinkin kirjasto oli tarkoitettu kaikille, mutta kaikille oli olemassa myös yhteiset, laitoksen käyttötarkoituksen mukaan laaditut säännöt. Kaiholla muistelen opiskeluaikojeni syvää lukurauhaa 1970-luvulla Turun silloisen pääkirjastorakennuksen, sen "Rettigin Ritarihuoneen", toisen kerroksen lukusalissa, jonka etuosassa  tiskin takana istuva kirjastovirkailija tuota rauhaa valvoi.

Meikäläisestä jyrkältä tuntuva käyttötarkoituksen siirtymä lienee siis kenties ihan kirjastolakiin kirjattuna jossain vaiheessa päässyt tapahtumaan. Tällaisen vastarannnankiisken mieleen nousee kuitenkin ajatus muista yhteiskunnan varoin ylläpidetyistä laitoksista kuten urheilukentistä, luistinradoista, uimahalleista tai vaikkapa sinfoniaorkestereiden konserteista ja kaupunkien teatteritalojen katsomoista. Niissä ei ole ainakaan toistaiseksi, kaikeksi onneksi, ollut havaittavissa kirjastolaitoksen kaltaista "funktionaalista siirtymää", vaan niissä on noudatettava toiminnan tarkoituksen mukaisia sääntöjä. Vahinko, että muutoksen piti täydellä voimalla osua juuri kirjastolaitokseen, mutta ehkäpä se oli väistämätöntä: onhan kirjojen ja ylipäätään lukemisen arvostus viime vuosikymmeninä suorastaan romahtanut ja saanut antaa tilaa "elämyksellisemmille ja modernimmille" puuhille.

 

Kommentit (0)
17.05.201914:09
1068
2

Moitittaisiinko tasapuolisuuden vuoksi myös Turun "kilpailijan" Tampereen pääkirjastoa? Metsossa, kuten Helsingin Pasilassakin (lienevät suunnilleen samanikäisiä rakennuksia), on Lahjan kuvailemalla tavalla keskiosa auki: avoin äänitila kerroksesta toiseen. Pirkanmaalaisten meluhuoneessa pidetään konsertteja, DJ:n kera tai ilman. Yläkerran musiikkiosastosta avoimeen tilaan johtavat ovet voisi sulkea, mutta konsertitpa pidetään ovien ulkopuolella parvella tai peräti pääkerroksessa, ja ääni kantautuu kahteen kerrokseen. Viime remontissa väliseiniä vähennettiin entisestäänkin. Kellarikerroksen "hiljainen tila" on erillinen lukusali, se ei korvaa normaalikerrosten kirjasto- ja oleskelutiloja.

Palvelualueen aparaatit ovat melkein keskellä pääkerroksen avointa tilaa. Sen ulkoreunaan sijoitetulla tietokonerivistöllä on vaikea keskittyä työhönsä, kun aivan vieressä on seurustelualuekin.

Samaa mieltä kuin Lahja. Hyvä, että koululaisryhmiä opetetaan käymään kirjastossa, mutta opetukseen toivoisi myös johdatusta kirjastokäyttäytymiseen ja yleisemmin toisten huomioon ottamiseen. Viime käynnillä Oodissa koululaiset juoksentelivat ja huutelivat opettajan nähden ja kaikkien kuullen sohvaryhmien ympärillä.

Ihmettelee pitkäaikainen yleisten kirjastojen asiakas - ja veronmaksaja.

Kommentit (0)

Vastauksesi