Miksi kansakunnat eivät tule toimeen keskenään?

Miksi kansakunnat eivät tule toimeen keskenään?

Vastaus

Tämä on laaja ikuisuuskysymys, jota voi lähestyä monesta eri perspektiivistä. Syyksi ihmisen nurkkakuntaisuuteen ja sotaisuuteen on esitetty monenlaisia näkökantoja mm. lajille tyypillisestä käyttäytymisestä kulttuurisiin stereotypioihin ja toiseuden kokemiseen.

Toisen maailmansodan jälkeen vallinneessa tieteellisessä ilmapiirissä ihmisten käyttäytymistä tutkittiin pääasiassa sosiologisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta. Sosiaalisten ilmiöiden selittämistä biologialla ei pidetty suotavana, vaan ihmisen toiminta haluttiin nähdä opittuna käyttäytymisenä. Totuus ihmisen käyttäytymisestä lienee kuitenkin jossain opitun ja lajityypillisen välissä. Nykyään onkin yhä enenevässä määrin alettu (jälleen) tutkia yhteisöllisten ilmiöiden sosiobiologista taustaa. Tämä koskee myös ihmisryhmien välisten konfliktien tutkimista.

Kysymykseen liittyen sosiobiologit ovat saaneet selville, että ihminen on luontaisesti ennakkoluuloinen toiseen ryhmään kuuluvia kohtaan. Toiminnallisten magneettikuvausten tulokset ovat osoittaneet, että ihmiset ajattelevat itseään ja samanhenkisiksi tietämiään ihmisiä samalla aivoalueella, etuotsalohkon alaosan hermosoluilla. Jo yksikin omaksi koettu piirre toisessa ihmisessä laukaisee sosiaalisessa tajunnassa meikäläisiä-luokittelun. Sen jälkeen toista ihmistä pidetään useimmissa suhteissa itsen kaltaisena.

Jos taas keskitymme hakemaan ihmisten välisiä eroja, toisesta ihmisestä saatu poikkeava tieto kahlitsee empatian samalla tavoin automaattisesti. Tutkijat esittävät, että spontaani reaktio selittää osaltaan, miksi etniset, poliittiset ja uskonnolliset ennakkoluulot ovat meissä sitkeässä, aina konflikteiksi asti.

Kansojen ja kansanryhmien tapa jakaa maailma meihin ja muihin, itseen ja toiseen, tapahtuu stereotypioin. Stereotypiat ovat mustavalkoisia joko/tai-määreitä, jotka keskittyvät vain muutamiin tietyn ihmisryhmän ominaisuuksiin jättäen muut huomiotta. Yhdet piirteet alkavat merkitä erotuksetta tietylle ihmisryhmälle ominaista, toiset taas ulkopuoliselle ryhmälle, ”Toiselle” ominaista ja luonteenomaista. Toinen on käänteispuoli ”normaalille”, joka jatkuvasti rakentaa omaa ”normaaliuttaan” Toiselle antamiensa ominaisuuksien kautta.

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että suomalaisten mielestä ruotsalaiset ovat ”pehmompia” kuin suomalaiset. Ruotsalaisia pidetään niin liberaaleina ja demokraattisina, etteivät he pysty jämäkkään päätöksentekoon, ruotsalaiset miehet nähdään epämiehekkäitä (kun pitävät pitkiä hiuksia armeijassakin), lisäksi arvellaan että ruotsalaiset juovat kakkosolutta, kun eivät vahvempaa siedä jne. – Eli kaiken kaikkiaan ruotsalaisia pidetään monessa suhteessa omituisempina ja kerta kaikkiaan huonompina kuin suomalaiset, jotka edustavat suomalaisesta näkökulmasta normaaliutta ruotsalaisiin nähden.

Stereotypioiden ja toiseuden tehokkaimpia ylläpitäjiä ja uusintajia ovat joukkoviestimet. Ne levittävät neutraalin oloisia tietoja, joiden tarkoitus on kuitenkin vaikuttaa ihmisten päätöksentekoprosessiin. Tehokkaimmillaan stereotyyppistävät ideologiat ovat silloin, kun emme huomaa niiden olevan todellisuuskäsityksemme pohjana luonnollistaessamme ja itsestäänselvyyttäessämme asioita.

Kansainvälisiä konflikteja käsitellessään joukkoviestimet näkevät useimmiten vain kansakunnan omat edut, omat toiveet ja pelot ja oman uhkan kokemisen. Media uhraa hyvin vähän aikaa ja keskustelua ei-sotilaalliseen konfliktinratkaisuun sotilaalliseen verrattuna.

Sanottakoon, että kaikissa teollistuneen lännen 1900-luvulla käymissä sodissa on ollut tarkoitus perustaa uusi ja parempi maailmanjärjestys, jossa vallitsee yhteistyö ja jossa väkivalta kitketään yhteisin ponnistuksin. Sodat on käyty kaikkien sotien lopettamiseksi, mutta eivät ne näytä siitä loppuneen.

Esittämääsi kysymystä voidaan lähestyä monista muistakin näkökulmista, mm. uskonnollisesta, nationalisesta tai rasistisesta (jota stereotypiat ja toiseus jo sivusivatkin). Lisää aiheeseen liittyvää materiaalia löydät HelMet-aineistohausta http://www.helmet.fi sopivilla hakusanoilla. Tässä muutamia vastauksen pohjana käytettyjä lähteitä:

Aivomme luokittelevat muita meikäläisiin ja heikäläisiin (Tiede-lehti 5/2008)
Hall: Kulttuurin ja politiikan murroksia (Vastapaino 1992)
Me ja muut (Vastapaino 1994)
Miksi soditaan? (Vastapaino 2003)
Representation : Cultural Representations and Signifying Practices (Sage Publications 1997)

Kommentit (0)

Vastauksesi