Miksi kaikilta sfinkseiltä puuttuu nenät?

Miksi kaikilta sfinkseiltä puuttuu nenät?

Vastaus

Yksi selitys on yksinkertaisesti se, että nenä ulkonevana kasvojen osana on erityisen herkkä erilaisille kolhuille. Jos patsas syystä tai toisesta kaatuu tai kuljetettaessa osuu vaikkapa ovenpieleen, nenä yleensä ensimmäisenä särkyy. Kaikista antiikin kulttuurin maista: Kreikasta, Roomasta, Kiinasta ja muualta Aasiasta löytyy nenättömiä patsaita. Muita luonnollisia selityksiä ovat esimerkiksi maanjäristysten ja eroosion aiheuttamat tuhot.

Egyptissä arkeologit ovat kuitenkin löytäneet runneltuja patsaita ja turmeltuja seinäreliefejä jopa suljetuista haudoista. Näitä taideteoksia on rikottu vasaroilla ja taltoilla. Tämän arvellaan johtuvan egyptiläisen taiteen erikoislaatuisesta tehtävästä. Antiikin egyptiläiset uskoivat että hautapatsaat muuttuivat eläviksi hautajaisten yhteydessä suoritetun ”suunaukaisu-seremonian” yhteydessä. Elävä patsas toimi vainajan sielun ikuisena kotina. Jos nenä murskattiin, patsas ei voinut hengittää ja sekä patsas että sielu kuolivat. Samalla tavoin patsasta estettiin näkemästä tuhoamalla sen silmät ja syömästä tuhoamalla sen suu.

Asiasta on olemassa runsaasti teorioita. Joidenkin mukaan osan taideteoksista turmelivat haudanryöstäjät, jotka uskoivat näin takaavansa sen, etteivät vainajat vainoaisi heitä haudanhäpäisyn vuoksi. Toinen turmelijaryhmä olisivat olleet patsaan esittämän henkilön poliittiset tai uskonnolliset viholliset, jotka halusivat tehdä henkilöstä vaarattoman vahingoittamalla patsasta. Poliittisen vainon kohteiksi joutuivat naisfarao Hatsepsut ja kerettiläisfarao Eknathon. Heidän muistonsa tuhottiin järjestelmällisesti. Ekhnaton oli poistanut vain Ammon-jumalan nimen edeltäjiensä nimikartusseista.

Esitimme kysymyksen myös antiikin historian tuntijalle, Helsingin yliopiston kreikkalaisen filologian professorille Jaakko Frösenille. Hän kertoi, että suuri osa noista teorioista on nykytutkimuksen myötä osoittautunut jälkiviisaiksi tarinoiksi. Hänen mukaansa patsaita alettiin järjestelmällisesti tuhota vasta Rooman vallan kaudella 300 ja 400 lukujen taitteessa j.Kr. Tuohon aikaan Roomaa hallitsi Keisari Theodosius Suuri, joka teki kristinuskosta valtakunnan valtionuskonnon. Kaikki muut uskonnot kiellettiin ja niiden harjoittajia vainottiin. Mm Aleksandriassa v. 415 surmattiin näissä vainoissa oppinut nainen, Hypatia.

Haluttiin päästä eroon kaikista pakanauskontojen jäänteistäkin. Näin Egyptissäkin: haluttiin turmella kaikki ne epäjumalien patsaat, jotka olivat näkyvissä eli eivät olleet hautautuneina hiekkaan. Patsailta murskattiin nenät, jotta epäjumalat eivät voisi hengittää, varpaat, jotta ne eivät pystyisi liikkumaan ja sukuelimet, jotta ne eivät voisi lisääntyä.

Tunnetuin ja näkyvin esimerkki on Gizan pyramidialueen sfinksi. Senkin nenä tuhottiin varhaiskristittyjen toimesta. Sfinksin murtuneesta nenästähän on lukuisia kertomuksia: ranskalaiset väittävät mamelukkien käyttäneen sitä tykistöharjoitusten maalitauluna, arabit taas syyttävät Napoleonin joukkoja vastaavasta toiminnasta. Erään lähteemme mukaan sen olisi tuhonnut 1300-luvulla uskovainen sufi, joka oli hermostunut ihmisten tapaan polttaa yrttejä patsaan juurella eräänlaisena uhritoimituksena. Kaikki nämä tiedot ovat siis silkkaa tarinaa. Samoin kuin tietenkin myös Obelixin liukastuminen sfinksin nenältä.

Tämän ensimmäisen ikonoklasmin eli kuvien kaadon aikana tuhon kohteiksi joutuivat myös roomalaisten omat jumalat eri puolilla laajaa Rooman valtakuntaa. Seuraava uskonnon nimissä tapahtunut kuvien kaato ajoittuu Bysantin valtakuntaan, 720-luvulle. Tämä ikonoklasmi koski sekä kristittyä että islamilaista maailmaa. Kristityt luopuivat kuvien poistamisesta ennen pitkää. Islamilaiseen maailmaan ikonoklasmi sen sijaan jäi elämään meidän päiviimme asti.

Kommentit (0)

Vastauksesi