Miksi joku ihmisen puheääni ärsyttää ja joku toinen sitten taas ei ja miten kenenkin korvaan?

Miksi joku ihmisen puheääni ärsyttää ja joku toinen sitten taas ei ja miten kenenkin korvaan?

Mistä juontaa juurensa asiaan, että joku pitää jonkun puheäänestä ja joku toinen sitten taas jonkun toisen puheäänestä, jonkun puheääni voi ärsyttää tms. ”Radio Rockin aamusta tuttu juontaja Harri Moisio”, kuten aika sensuelli ääninen mies jne. Onko yleismaailmallisesti puheääniä, joista jokainen pitää. Miten kulttuurisidonnaista eri ihmisen puheäänistä pitäminen on.

Vastaus
17.04.201600:23
21976
42

Mielikuvat ja muistot hallitsevat ihmistä tässäkin asiassa - ainakin alitajuisesti ja taustalla. Moni pitää miehen syvää, luotettavalta kuulostavaa ääntä seksikkäänä, selkeä puhetapa saattaa kuvastaa valtaa, sen mukana kenties mielikuvaa varakkuudesta, hyvästä toimeentulosta yms. ominaisuuksista, joita pidettäneen hyvälle puolisolle ominaisina. Samoin naisesta saatetaan arvailla seksikkään äänen perusteella luonteenpiirteitä tai fyysisiä ominaisuuksia, jotka tekisivät hänestä hyvän ja tuotteliaan äidin. Nämähän ovat niitä asioita, joita ihmisten alitajunta liikuttelee, ja jotka he saattavat tosin kieltääkin, jos sitä heiltä suoraan kysytään.

Jotkut sanovat pystyvänsä äänen perusteella arvioimaan ihmisen ulkonäön - ja jotkut onnistuvatkin. Yllätyksiä puolin ja toisin voi kuitenkin sattua.

Puheääni usein "periytyy" vanhemmilta, lapsi alkaa matkia vanhempiensa tai muiden lähellään olevien aikuisten ääntä ja puhetapaa. Tunnen veljekset, joilla on ikäeroa 4 vuotta, enkä pystyisi erottamaan puhelimessa heidän ääntään. He ovat eri kokoisia, mutta molemmilla on syvä baritoni. Huomauttaessani asiasta he totesivat, että he tottuivat lapsena jäljittelemään isäänsä, joka oli pieni mies, mutta ammattisotilas, ja jolla oli samettinen baritoni mutta hyvin käskevä puhetapa...

Äänen miellyttävyyteen/epämiellyttävyyteen liittyy myös puhekielen laatu, murre tai sen puute yms. Ulkomailla koti-ikävää poteva ihminen saattaa viehättyä omaa kieltään puhuvasta äänestä, josta ei kotona erityisemmin välittäisi. Britithän arvioivat ihmistä sen mukaan, puhuuko hän cambridgea, oxfordia ja etonia vai patawaa ja cockneytä, joista jälkimmäistä ei ehkä auta kaunis äänen sävy, kun taas kolme ensimmäistä saattavat pelastaa narisevan äänen siksi, että puhetapa kuvastaa koulutettua ja varakasta tausta.

Muistot muuttavat myös suhtautumista: tunteensiirto saattaa saada miehen inhoamaan kaunistakin naista, jonka ääni muistuttaa ilkeäksi koetun opettajan ääntä.

Muuan tutkimus sanoo, että amerikkalaisilla naisilla on keskimäärin korkeampi ääni kuin eurooppalaisilla. Voidaan arvailla, mistä se johtuu - siitäkö, että amerikkalaisilla ei ole ollut omalla mantereellaan sotaa yli 100 vuoteen, kun taas Eurooppa tai sen osat ovat olleet useammin vieraiden valtojen sotilassaappaiden alla? Luoko naisen korkeampi ääni miehelle mielikuvan avoimuudesta, huolettomuudesta ja viehättävyydestä, kun taas tumma ääni voi ilmaista huolestuneisuutta, ehkä jopa masentuneisuutta? Tai jollekin se voi merkitä seksikkyyttäkin.

Mitä puhetapaan tulee, täytyy myöntää, että minua suuresti ärsyttää nariseva tai kiekuva ääni. Monen nuoren tai nuoren aikuisen kanssa käytävä keskustelu menee lähes pilalle, kun nuoret miehetkin narisevat ja lopuksi vielä kiekaisevat loppuhenkosensa.

Kulttuurisidonnaisuus lienee aika samankaltaista ns. läntisissä maissa. 

 

 

Kommentit (0)

Vastauksesi