Miksi itsemurha eikä itsesurma? Sanotaanhan "henkilö surmasi itsensä"

Miksi itsemurha eikä itsesurma? Sanotaanhan "henkilö surmasi itsensä"

Vastaus

Itsemurha sanana on kriminalisoiva ja leimaa oman käden kautta kuolleen ihmisen rikolliseksi, vaikka itsensä surmaaminen ei ole rikos. Kyse on tabusta ja häpeästä, vaikka itsemurhia on esim. neljä kertaa enemmän kuin liikennekuolemia ja elämän päättäminen itse on työikäisillä neljänneksi ja nuorilla toiseksi yleisin kuolinsyy. Itsemurha käsitteenä on vakiintunut kielenkäyttöön, eikä sen tietynlaista absurdisuutta, leimaavuutta ja häpäisevyyttä aina tule ajatelleeksi.

Sillä on kuitenkin omat historialliset ja kulttuuriset juurensa, jossa kirkolla on ollut voimakas vaikutus. Keskiajalta lähtien katolisen kirkon ja erityisesti Tuomas Akvinolaisen vaikutuksesta itsensä surmaaminen on määritelty kansalle suurin piirtein kauheimmaksi rikokseksi Jumalaa ja yhteiskuntaa kohtaan. Siitä lankeava häpeä ulottui eri seuraamusten muodossa myös kuolleen omaisiin. Ruumista saatettiin häpäistä, eikä sitä haudattu kirkkomaahan. Suomessa itsensä surmaajat saivat normaalin hautauksen v. 1910, mutta keskiaikainen häpeän ja salailun perinne on jatkunut näihin päiviin saakka juuri esim. itsemurha –sanan sinnikkäällä elinvoimaisuudella. Itsesurma olisi yksi ehdotetuista neutraaleimmista ja vähemmän syyllistävistä vaihtoehdoista.

Lähteenä käytetty Johan Lahdenperän artikkelia ”Armahtakaa meidät itsemurhalta” Helsingin Sanomissa 7.7.2009. Kyseessä on kirja-arvostelu teoksesta Tabujen kahleet. Toim. Merja Laitinen ja Anneli Pohjola. Vastapaino. 2009.

Kommentit (0)

Vastauksesi