Miksi ihmiset tappavat toisiaan?

Miksi ihmiset tappavat toisiaan?

2 vastausta

Ihmisellä on syntyjään mahdollisuus pahaan. Olimme aikoinaan saaliseläinlaji, jolle hengissä pysyminen uhkien keskellä oli haaste. Opimme keskittämään huomion uhkaan ja vaaroihin. Ulkopuoliset heimot tuntuivat vaarallisilta, joten niiden jäseniin ei voinut samastua. Väkivalta on osa ihmisen evoluution historiaa ja meillä on taipumus tappaa toisiamme, kertoo Nature-lehden julkaisema tutkimus. Espanjalaisten tutkijoiden mukaan taipumus surmata saman lajin edustajia on erityisen yleinen kädellisillä nisäkkäillä. Kehityksemme aikana olemme oppineet ratkaisemaan konflikteja väkivaltaa käyttäen, kertoo José María Gómez, yksi tutkimuksen tekijöistä.

Kaikesta epäsosiaalisesta käyttäytymisestä perimä näyttää selittävän noin puolet, toisen puolen selittää, millaisissa olosuhteissa joutuu kasvamaan lapsuutensa. Ihmiset eivät ole enää harmittomia pienheimoja, vaan modernilla ihmisellä on käsissään täystuhon avaimet. Ihmiskunnan historiassa on koettu lukuisia jaksoja, jolloin periaatteessa järkevät ihmiset tuntuvat menettäneen kokonaan moraaliset kykynsä. Tuolloin on koettu kansanmurhia, sotia ja muita systemaattisia hirmutekoja. Toisaalta moderni maailma on “pienentynyt”: meillä pitäisi olla potentiaalia ymmärtää maantieteellisesti etäisiä ihmisiä siinä missä läheisiäkin. 

Terve ihminen sortuu suuriin raakuuksiin vain poikkeuksellisissa oloissa kuten esimerkiksi sodassa. Rauhanomaisissa ja demokraattisissa pohjoismaissa väkivallan syyt johtuvat yleensä yksilön omista ongelmista esimerkiksi mielenterveydenhäiriöistä, päihteiden käytöstä.. ”Näyttää ilmeiseltä, että mitä rauhallisempi ja oikeudenmukaisempi yhteiskunta on, sitä suurempi merkitys mielenterveyden häiriöillä on väkivaltaisen käyttäytymisen selittäjänä, kirjoittaa Kuopion yliopiston oikeuspsykiatrian yksikön professori Jari Tiihonen Duodecimin artikkelissaan.

On olemassa ihmisiä, joilta puuttuu pidäkkeet käyttää väkivaltaa. On ihmisiä, joilla omatunto ei ole myötäsyntyinen piirre, ja jotka mielellään käyttävät epärehellisiä keinoja, manipuloivat, valehtelevat ja tarvittaessa käyttävät väkivaltaa välineenä. Esimerkiksi psykopaateilla on huomattu muista ihmisistä poikkeava aivojen rakenne. Toisaalta jotkut tieteelliset kokeet puhuvat olosuhde-selityksen puolesta. Psykologi Philip Zimbardo järjesti aikoinaan tunnetun vankilakokeen, jossa satunnaiset vapaaehtoiset yliopisto-opiskelijat jaettiin vartijoihin ja vankeihin, minkä jälkeen Zimbardo tarkkaili heidän toimintaansa. Pian vartijat alkoivat keksiä sadistisia tapoja vankien nöyryyttämiseksi. Koe oli keskeytettävä. Zimbardon koe viittaa siihen, että pahuus ja välinpitämättömyys toisista ihmisistä voi syntyä pelkistä olosuhteista tai rooliasetelmasta, jossa toiset ovat toisten armoilla. Kokeen “vartijat” eivät olleet luontaisia sadisteja.

Pahuus voi myös tarttua. Poikkeusoloissa, esimerkiksi sisällissotien yhteydessä, suuri osa ihmisiä on alttiita sellaiselle väkivallalle, joka on heille muuten täysin vierasta. Historian suuret hirmuteot ovat mahdollistuneet vain siten, että tarpeeksi suuri joukko ihmisiä on ryhtynyt näkemään jollain tavalla erilaiset ihmiset ulkopuolisina ja epäinhimillisinä. Kansanmurhia on edeltänyt systemaattinen propaganda, jossa nämä ulkopuoliset on kuvattu ilman inhimillisiä ominaisuuksia. Suuri kysymys on, miten muistaisimme kaikkien ihmisten kohdalla, että he ovat ensi sijassa ihmisiä. Ilman toisiin ihmisiin samaistumisen kykyä eli empatiaa hirviömäiset piirteemme pääsevät helposti valloilleen.

Kyky tehdä pahaa on koodautunut syvälle ihmisen biologiaan, ja siksi yksityistä väkivaltaa voidaan ainoastaan rajoittaa kasvatus-, päihde-, kriminaali- ja terveyspoliittisin keinoin. Kuitenkin kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin käytäntöihin sisäänrakentunut väkivalta tuottaa enemmän kärsimystä kuin yksityinen ja rikolliseksi määritelty julmuus, vaikka monet raa ́at käytännöt ovat kesyyntyneet. Usein kyse on poliittisesta tahdosta ja yhteiskunnan rakenteista. Siedämme esimerkiksi äärimmäistä köyhyyttä.

Sota, nälänhätä ja muu yhteiskunnallinen välinpitämättömyys toisten ihmisten kärsimyksistä on rakenteellista väkivaltaa, jonka ehkäiseminen voidaan nähdä ensisijaisesti poliittisena kysymyksenä. Aatteet, arvot ja yhteiskunnan ilmapiiri muokkaavat aina politiikkaa.

Valtiojohtoisen ja rakenteellisen väkivallan tyypillinen – mutta ei suinkaan ainoa – esimerkki on natsi-Saksa. Ensimmäisen maailmansodan tappio ja kohtuuttomat sotakorvaukset aiheuttivat saksalaisissa kansallisen nöyryytyksen kokemuksia. Kärsimystä kompensoiva haave suuruudesta ja kansallisen kunnian palauttamisesta muodostivat otollisen maaperän natsismille.

Kommentit (0)
13.06.201812:24
1880
9

Itsekkyys, ahneus, kosto ja sadismi lienevät yleisimmät syyt.

 

Kommentit (0)

Vastauksesi