Miksi ihminen kuolee syöpään? Miten syöpäkasvaimet, esim. maksassa, keuhkoissa...

Miksi ihminen kuolee syöpään? Miten syöpäkasvaimet, esim. maksassa, keuhkoissa...

Miksi ihminen kuolee syöpään? Miten syöpäkasvaimet, esim. maksassa, keuhkoissa, suolissa ym. elimissä aiheuttavat ihmisen kuolemisen. Pysäyttävätkö ne sydämen, myrkyttävätkö ne ihmisen, lamauttavatko ne keskushermoston / elinten toiminnot vai aivokuoleeko ihminen vai mitä oikein tapahtuu???

Vastaus

Pahanlaatuisen kasvaimen alku on mikroskooppisen pieni, mutta vauhtiin päästyään se kasvaa, kunnes kasvain näkyy paljain silmin ja se erottuu tunnustelemalla. Syöpäsolut keskittävät voimansa lisääntymiseen sen sijaan, että osallistuisivat aineenvaihduntatehtäviin, jotka terveen kudoksen on suoritettava. Laboratoriossa viljellyt syöpäsolut kasvavat rajattomasti, loputtomasti ja kehittävät uusia kasvaimia.

Nopeasti kasvava syöpä saattaa tunkeutua maksan, munuaisen tai muun kiinteän elimen kudoksiin niin laajalti, että jäljelle jäänyt osa ei kykene hoitamaan kunnolla sen tehtäviä. Syöpäkasvain saattaa tukkia ontelomaisen rakenteen kuten suolikanavan ja estää riittävän ravinnonsaannin. Pienikin syöpäkasvain saattaa tuhota elintoiminnoille välttämättömän keskuksen kuten aivotuumorit tekevät. Syöpä estää aineenvaihduntaprosessit ja herkät biokemialliset tasapainot häiriintyvät. Syöpä voi aiheuttaa anemian syövyttämällä pieniä verisuonia ja se voi saada aikaan suuria ja pieniä verenvuotoja. Joskus kasvain pelkällä koollaan estää bakteereja vilisevien eritteiden poistumisen ja synnyttää keuhkokuumeen tai hengitysvajauksen (yleisiä kuolinsyitä keuhkosyöpäpotilailla).

Pahanlaatuisten kasvainten erityisominaisuus on kyky vaeltaa syntypaikastaan jonnekin toisaalle, etäällä sijaitseviin kudoksiin. Kasvain syövyttäytyy verisuonen tai imusuonen seinämän lävitse ja siitä irtoaa soluja nestekiertoon. Veri tai imuneste kuljettaa solut toiseen kudokseen, jonne ne asettautuvat kasvamaan.

Syöpäkasvaimella on monta tapaa näännyttää isäntänsä nälkään. Syöpäkasvain pystyy riistämään isäntänsä ravintovaroja ja aiheuttaa ravitsemustilan vajavaisuutta, jopa aliravitsemusta. Oireina voivat olla heikotus, huono ruokahalu, aineenvaihdunnan muutokset sekä lihasten ja muiden kudosten näivettyminen. Terve elimistö mukautuu tavalliseen ravinnon puutteeseen ottamalla energiaa rasvoista, mutta syöpäpotilaan rasva-aineenvaihdunta ei toimi normaalista ja elimistö alkaa käyttää valkuaisaineita. Tästä seuraa lihaskatoa, elimien ja entsyymijärjestelmien toimintahäiriöitä ja infektioherkkyyttä.

Syöpäpotilas menehtyy usein keuhkokuumeeseen, märkäpaiseeseen, virtsatieinfektioon, tai muuhun tulehdukseen. Potilas ei pysty hengittämään eikä yskimään tehokkaasti, jolloin keuhkokuumeen riski kasvaa ja oksennusta joutuu hengitysteihin. Tästä johtuu viimeisten hetkien syvät kurluttavat hengenvedot, kuolinkorina.
Lopun lähestyessä verenpaine usein laskee, kun veren ja solunulkoisen nesteen määrä vähenee. Jatkuva hapen ja ravinnon puute voi saada maksan ja munuaiset pettämään, vaikka syöpä ei vaikuttaisi niihin suoraan. Iäkkäille syöpäpotilaille erilaiset vajaukset johtavat helposti aivohalvaukseen, sydäninfarktiin, tai sydämen vajaatoimintaan. Lopulta elämän yläpitäminen ei enää ole mahdollista.

Lähteenä käytetty Sherwin B. Nulandin kirjaa Kuinka kuolemme, WSOY 1995.

Kommentit (0)

Vastauksesi