Miksi Helsingin Malmin vanhan puukirkon tilalle on rakennettu tiilikirkko mitä...

Miksi Helsingin Malmin vanhan puukirkon tilalle on rakennettu tiilikirkko mitä...

Vastaus

Vanha vaalea puukirkko poistettiin käytöstä epäajanmukaisena ja purettiin v. 1979.
Rakennushan ei alun perin ollut lainkaan kirkko vaan Grasshoff – nimisen perheen omistama huvila. Kuvien perusteella se muistutti vaikkapa Linnunlaulun tai Oulunkylän huviloita. Siinä oli mm. kolmikerroksinen, ilmeisesti kahdeksankulmainen torni. 1880-luvulla rakennettu huvila ehti toimia myös ravintolana ennen kuin se muutettiin Helsingin maalaiskunnan kokous- ja käräjätaloksi viime vuosisadan vaihteessa. Vielä 1920-luvulla joka kuukauden ensimmäinen maanantai tuotiin pidätettyjä Malmin asemalta rautaisissa jalka- ja käsikahleissa kunnantalolle tuomiolle. Suuren alueliitoksen myötä v. 1946 Helsingin pitäjän kunnantalo jäi Helsingin kaupungin puolelle. Kuusi vuotta myöhemmin (1952) maalaiskunta myi kunnantalonsa Helsingin seurakunnille ja seuraavan vuoden marraskuussa rakennus vihittiin kirkoksi. Arkkitehdit Olavi Leka & Kirsti Arajärvi vastasivat muutostöistä.

Malmi oli 1950-luvun alussa poikkeuksellisen suuri ja hajanainen seurakunta. Niinkin kaukaiset alueet kuin esim. Konala, Etelä-Kaarela, Laajasalo ja Vartiokylä olivat kiinteä osa seurakuntaa. Vuoden 1953 alussa alueella asui noin 35 000 suomenkielistä.
Alueen poikkeuksellisen pitkät välimatkat vielä korostuivat, sillä autoistuminen alkoi Suomessa vasta 1960-luvulla. Monet seurakunnan jäsenet olivat vasta äskettäin alueelle muuttaneita, joten heiltä puuttuivat kiinteät siteet seurakuntaan. Malmi oli 1950-luvulla myös romaniväestön keskus, mikä lisäsi kulttuurista monimuotoisuutta. Muutenkin Malmin seurakunta oli sosiaalisesti melko kirjava, joten sodan jälkeisen Suomen yhteiskunnalliset ongelmat korostuivat. Kun julkinen terveydenhoito vielä pahasti ontui, seurakunnan työntekijät joutuivat huolehtimaan tästäkin sektorista. Tätä kuvaa vaikkapa se että Malmin diakonissa teki v. 1953 yli 700 sairaskäyntiä lukuisten huoltokäyntien ohella.

Kun Tampereen piispa Elis Gulin asetti Malmin seurakunnan ensimmäisen kirkkoherran virkaansa, hän totesikin kahdesti Malmin olevan "Suomen vaikeahoitoisimpia seurakuntia". Pyrkiessään lohduttamaan uutta kirkkoherraa piispa joutui etsimään vielä haasteellisempia aikoja peräti 800 vuoden takaa. Verrattuna Suomen kristillistämisen alkuaikoihin Malmin ongelmat vaikuttivat vähäisiltä!

Seurakunta kokoontui alkuvuosina pääasiassa kansakouluissa ja osallistuminen jumalanpalveluksiin oli melko vähäistä. Kirkon valmistuminen, v. 1953, lisäsi kirkossakäyntiä selvästi. Ensimmäisessä joulujumalanpalveluksessa Malmin silloisessa uudessa kirkossa jouluevankeliumia oli kuulemassa 400 ihmistä ja iltakirkossa vielä sata.

Vajaassa 30 vuodessa puukirkko osoittautui auttamattoman vanhanaikaiseksi. Tilalle rakennettiin nykyinen punatiilinen monitoimikirkko, jonka suunnitteli arkkitehti Kristian Gullichsen. Uutta kirkkoa ympäröi kivimuuri, joka sulkee sisäänsä vehreän pihan. Pihaan saavutaan kellotapulin läpi, jossa riippuu vanhasta puukirkosta siirretty kello. Kirkkosalin jyhkeät tiilimuurit ja takaosan kaarikäytävä luovat mielikuvan keskiaikaisesta linnasta ja samalla myös katakombeista, jotka kristinuskon alkuaikoina olivat vainottujen kristittyjen kohtaamis- ja turvapaikkoja. Kirkkoon turvapaikkana viittaavat myös sen taideteokset.

Lähteet:
Esko M. Laine: ”Malmin seurakunta vuonna yksi ja kaksi”
http://malmi.helsinginseurakunnat.fi/?deptid=2126

Siltamäki – Suutarila / koonnut Liisa Nordman, 2001
http://www.valt.helsinki.fi/projects/kmuisti/matapupu/suutari/historia/k...

Keskellä kylää : Helsingin hiippakunnan kirkkoja. Kirjapaja, 1999.
Suomen kirkot ja kirkkotaide 2. Etelä-Suomen Kustannus, 1980.
Suomen kirkot värikuvina 1. Länsi Kustannus, 1981.

Kommentit (0)

Vastauksesi