Miksi hautauslupa ei sisällä tietoa, että ihminen on kuollut? vaan se tulee todistaa eri asiakirjoin

Miksi hautauslupa ei sisällä tietoa, että ihminen on kuollut? vaan se tulee todistaa eri asiakirjoin

Mihin lääkärin kirjoittamaa kuolintodistusta tarvitaan? Tarvitseeko sitä esimerkiksi kuolinpesä johonkin? Miksi hautauslupa ei samalla sisällä tietoa, että ihminen on kuollut? Miksi kuolema tulee erikseen osoittaa maksullisella ev. lut. keskusviraston tai maistraatin myymällä sukuselvityksellä tai elää-todistuksella (tai kuollut-todistuksella)? Maistraatti: "Tämä on niin laaja kysymys, että ei ole yksiselitteistä vastausta. Maistraatti ei tarvitse kuolintodistusta mihinkään."

2 vastausta
13.05.201920:00
18474
10

Koska tähän ei ole kukaan vastannut tuoreimmilla tiedoilla, heitän esiin muutamia asioita, jotka olivat arkipäivää 1990-luvulla - ovat voineet muuttua sen jälkeen, mutta moni asia lienee ennallaankin.

Kuolintodistuksella lääkäri vahvistaa, että kuolema oli luonnollinen. Ellei ollut, mukaan tulee poliisi selvittämään, oliko kyseessä henkirikos, tapaturma tai itsemurha. Tästä syystä mm. kotiin yksin kuolleen henkilön vuoksi kutsutaan yleensä poliisi. Ruumiinavaus tehdään usein, ellei henkilön ole todettu sairastaneen pitkään ja todistetusti jotain kuolemaan johtavaa sairautta.

Kuolinpesälle voi olla tärkeää osoittaa, että kyseessä ei ole henkirikos, joka vaikuttaisi perinnönsaantiin.

Vainajan jälkeläisille saattaa olla tärkeää tietää kuolinsyy, kenelle mistäkin syystä. Toisinaan ehkä jopa paljon jälkeenpäinkin, jos suvussa ryhdytään myöhemmin etsimään jotain perinnöllistä sairautta, tai suvun jäsenet haluavat osallistua johonkin lääketieteelliseen tutkimusohjelmaan, jossa selvitetään jonkin ominaisuuden tai sairauden levinneisyyttä jollakin alueella. Tämäntapainen oli joskus parikymmentä vuotta sitten tutkimus, jossa haluttiin selviittää sydän- verisuonitautien leviäminen maasta toiseen siirtolaisten mukana, perinnöllisyyden vahvuus ja mahdollisten olosuhteiden ja elintapojen vaikutus niihin. Silloin kyselyjä tehtiin Skandinaviassa, Englannissa ja Suomessa, ja koska harvoilla oli kuolintodistuksia jäljellä isovanhemmistaan, arkistot saivat töitä.

Hautauslupaa en ole koskaan omin silmin nähnyt, joten en tiedä sen sanamuodosta, mutta tuntuisi aika luonnolliselta, että sellainen kirjoitetaan vain kuolleelle, jolloin erityistä kuolema-merkintää siinä ei tarvittane.

Maistraatti "tarvitsee" kuolintodistuksen tietona itsekin, ei varsinaista asiakirjaa, vaan nykyään sähköisesti tulevan ilmoituksen, jotta ei esim. kirjoiteta vainajan tiedoilla virkatodistuksia, joita voitaisiin käyttää väärin nimenvaihdoksiin, henkilöasiakirjojen uusintaan, passin hakuun yms. henkilöllisyyden ja sen sivutietojen toteamiseen tarvittavissa tapauksissa. Vastaava tietohan menee virkateitse moniin paikkoihin, poliisihallintoon, Trafiin, yms.

Haettaessa niitä etuuksia, jotka vainajan omaisten tulee itse anoa, kuten eläkkeet, vakuutuskorvaukset yms. esitetään joko kuolintodistuksen kopio tai virkatodistus, jolla osoitetaan, että vainaja on todella kuollut. Virheellisissä tai rikosoikeudellisesti esiin tulleissa tapauksissa on elakettä tms. maksettu väärille henkilöille, mikä ei ole kenenkään rehellisen ihmisen edun mukaista. Niitä rahoja kun ei yleensä saada takaisin, ja mikä on väärin jollekulle maksettu, on poissa siitä potista, josta jaetaan korvauksia tai etuuksia niille, joille ne laillisesti kuuluvat. Itse en joutunut niistä virkatodistuksista maksamaan mitään.

Asialliset virka- yms todistukset myös vähentävät nykyään niin muodikasta toisten kiusaamista, ts. väärien ilmoitusten tekemistä milloin mistäkin syystä milloin millekin viranomaiselle tai taholle.

Perukirjaa varten tehdään vainajasta sukuselvitys, jotta saadaan tieto kaikista mahdolliseen perintöön oikeutetuista henkilöistä. Ne todistukset ovat maksullisia, ja suuressa suvussa ovatkin melkoinen menoerä perunkirjoitusta tehtäessä. Jos kuolinpesällä oli varoja, ne kustannukset maksetaan niistä varoista kuten mahdollinen muukin perunkirjoituksen tekemiseen kulunut raha.

Ellei perukirjaa tehtäisi, joku perillinen saattaisi jäädä sivuun, vaikka olisi oikeutettu mahdollisesti suureenkin perintöön. Toisinaan toki sukuselvitystä tehdessä pulpahtaa esiin sellaisia lapsia, joita vainajan perhe ei ole tiennyt olemassaoleviksi - joskus ei vainaja itsekään ole ollut heistä selvillä. Nämä tapaukset tietysti saattavat olla kiusallisia ja aiheuttaa riitoja, joihin varsinainen riitakappale ei ole enää osallistumassa.

Toki kaikki tämä kuolemanjälkeinen paperisota on vainajan omaisille raskasta, varsinkin kun on muutenkin murheellinen aika meneillään. Perukirjaa ei kuitenkaan tarvitse - eikä kaikin osin saakaan- tehdä itse. Esim. monilla hautaustoimistoilla on siihen sopivia henkilöitä. Ennen pankkilakimiehetkin auttoivat maksua vastaan - mutta nykyään ehkä eivät, kun pankkien tehtävät tuntuvat vaihtuneen vain suurten sijoitusten käsittelyyn.

Asiaa tullee tulevaisuudessa jonkin verran auttamaan uusi tietorekisteri, jota tällä hetkellä kokeiltaneen pääkaupunkiseudulla ja ehkä jossain muuallakin. Sen on tarkoitus korvata aikanaan ainakin osa niistä elää- tai kuollut -merkinnöillä varustetuista todistuksista.

 

 

 

 

 

Kommentit (1)
Mikä on perintöön oikeutettu lapsi, josta vainaja ei ole ollut tietoinen? Eikös pidä ... Mikä on perintöön oikeutettu lapsi, josta vainaja ei ole ollut tietoinen? Eikös pidä olla tunnustettu tai vahvistettu kanteella, jotta olisi oikeus perintöön? Ja silloin kai vainaja olisi ollut tietoinen?
13.5.2019 20:59 Köpi K 53596
13.05.201920:30
18474
7

Lisäys vielä edelliseen, kirjoitin huonosti hautausluvasta. Sorry!

Kysyjän tarkoitus oli ehkä kritisoida sitä, miksi kuolintodistukseen ja hautauslupaan on eri lomakkeet. Kai siksi, että ne menevät eri viranomaisille, ja mahdollisesti valmistuvat eri aikaan eri henkilöiden toimesta.

Toisaalta myös kyseessä on tietojen salassapitäminen. Vainajakin on oikeutettu henkilötietojen salassapitoon, mikä rikkoutuisi, jos asiakirjaa, missä on kuolintodistustietoja, käytettäisiin esim. perukirjoitukseen. Enkä oikein pitäisi asiallisena sitä, että hautauslupa olisi esim. raksi ruutuun kuolintodistuksen alakulmassa.

Hautausluvan saamiseen vaikuttaa juuri mahdollinen lääkärin näkemys kuolinsyystä. Ts. jos kuolinsyyssä on jotain rikokseen viittaavaa, asia viivästyy. En osaa kuvitellakaan, miten asioita hoidetaan, jos kuolinsyyksi paljastuisi yllättäen jokin tarttuva, vaarallinen tauti.

Yksinkertaisintahan on, jos vainaja on kuollut sairaalassa, josta hänet sitten luovutetaan hautaustoimistolle, joka hoitaa koko homman, mahdollisesti perunkirjoitusta myöten. Kuolinpesän jäsenten ja omaisten yleensä ei ehkä tarvitse lainkaan puuttua paperisotaan.

Kotona, koulussa, kadulla tai kulkuvälineessä kuoleminen sekoittaa mukaan eri viranomaiset, joilla on kaikilla omat kuvionsa.

Ehkäpä tulevaisuudessa asiaa saadaan muutenkin joustavammaksi kuin tuolla mainitsemallani uudella rekisterillä.

Tällä hetkellä jo sairaanhoidon/terveydenhuollon käytössä olevien rekisterien sekaannuksia hiukan sivusta seuranneena pidän kyllä edelleen vanhaa kunnon paperilla todistelua luotettavampana, vaikka se onkin hidasta ja mahdollisesti kankeaa.

 

 

Kommentit (0)

Vastauksesi