Miksei Jumalan nimeä käytetä?

Miksei Jumalan nimeä käytetä?

Juutalaiset olivat oman taikauskonsa vankeja ja lakkasivat käyttämästä Jumalansa nimeä. Miksi me yhä edelleen olemme käyttämättä sitä, vaikka hyvin tiedetään, että alun perin Raamatussa tuo nimi on mainittu 6828 kertaa - lähes 6000 kertaa enemmän kuin Jeesuksen nimi?

4 vastausta
25.09.201818:12
12493
40

Kunnioitukseen liittyy aina väistäminen. Ihmisapinatkin väistävät arvoasteikossa ylempää monin tavoin, mm. katsetta väistämällä. Jumalan nimen turhan toistamisen välttäminen kuuluu minusta tähän samaan kunnioituksen osoittamisen tapaan.

Kommentit (0)
28.09.201812:28
7123
29

Suurimmalle osalle meidän kulttuuripiirimme tavallisia ihmisiä Jumalan nimellä on kovin vähän käyttöä. Useimmiten tuon nimen lausumatta jättäminen siis johtuu siitä, että sillä ei vain ole kosketuspintaa tavalliseen elämään ja maailmankuvaan.

On joitakin uskonnollisia ryhmiä, joissa käytetään ahkerasti juutalaisperäistä Jumalan nimeä, kuten esimerkiksi Jehovan todistajat. Silloin kuvaan kuuluu tavallisesti sen korostaminen, että oma lausumistapa on oikea ja muut virheellisiä.

Koska juutalaiset eivät lausuneet Jumalansa nimeä ja heprean kielessä ei perinteisesti ole lainkaan vokaalimerkkejä, ehdotonta varmuutta alkuperäisestä äänneasusta ei tietääkseni ole olemassa. Ja suurimmalle osalle ihmisistä asia on tosiaan täysin yhdentekevä.

Tuossa edellä Telttu Ella jo kertoikin ihan hyvin perusteet sille, miksi nimen lausumisen kielto alkujaan on tullut voimaan.

 

Kommentit (0)
28.09.201815:53
16447
27

Mielestäni tällaisella tietopuolisiin kysymyksiin tarkoitetulla foorumilla on aivan turha ottaa kantaa siihen, mikä on taikauskoa ja mikä taas ehkä ei. Ne ovat katsomuksellisia asioita, jotka ovat ikään kuin "hyvä ja pahan tiedon tuolla puolen" - niitä ei voi sen paremmin todentaa kuin osoittaa vääriksikään  (verifioida tai falsifioida).

Kysyjä siis aivan ilmeisesti tarkoittaa nimeä Jahve. Otavan iso tietosanakirja kertoo kolmannessa osassaan (1962) nimestä mm. seuraavaa:

Vanhassa testamentissa käytetty Jumalan nimi, jonka ääntäminen on epävarmaa, koska nimen lausumista sen pyhyyden vuoksi kaihdettiin.Kun heprealaisessa tekstissä nimi esiintyy konsonanttiyhtymänä jhvh ja sen tilalla luettiin Adonai (= Herra), syntyi toisen sanan konsonanteista ja toisen vokaaleista sekamuoto "Jehova".

Nimellä on siis mitä ilmeisimmin ollut tabun luonne. Kansanrunoudentutkija Jouko Hautala määritteli aikoinaan tabu-käsitettä seuraaavasti ((sit. Lauri Honko, Uskontotieteen oppisanasto):

Tabu = termi, jolla tarkoitetaan sellaista, mikä on kiellettyä, mitä ei saa tehdä, syödä, koskettaa, sanoa jne., jotta tabun rikkojalle ei koituisi haitallisia seurauksia. On paikkoja, ruokalajeja, töitä, nimiä, ajankohtia jne., jotka ovat tabuja ainakin eräille yhteisön jäsenille. Tabun rikkomisesta ei ainakaan primaaristi rankaise yhteisö, rangaistus on automaattinen, aivan kuin sähköjohtimeen koskettamisesta seuraava vahingoittuminen tai kuolema. - - Suomen kielen "pyhä" on alkujaan ilmeisesti merkinnyt juuri tätä käsitettä.

 Ja näkyyhän tuo tabuluonne selvästi myös Toisen Mooseksen kirjan käskyissä: "Älä turhaan lausu..."

Kommentit (0)

Voisitko vähän tarkentaa kysymystäsi. Me emme täällä ymmärtäneet, mitä tarkoitat.

Kommentit (0)

Vastauksesi