mikä tekee virrestä virren? (jos nyt unohdetaan hengelliset sanat).

mikä tekee virrestä virren? (jos nyt unohdetaan hengelliset sanat).

hei! mikä tekee virrestä virren? (jos nyt unohdetaan hengelliset sanat). kaikki kappaleethan kuulostaa virsiltä kun vaan tempo on tarpeeksi hidas. pitääkö virren olla vanha, vai voinko säveltää uusia virsiä? siis mitä pitää ottaa huomioon virttä säveltäessä, ettei sävellä vahingossa esim, hidasta kantribiisiä?

Vastaus

Käsitys siitä, mikä on virsi ja kuinka se poikkeaa hengellisestä laulusta, on vaihdellut aikojen kuluessa. Huoliteltua kielenkäyttöä tavoittelevat suomalaiset ovat veisanneet virsiä ja laulaneet hengellisiä lauluja mutta eivät koskaan laulaneet virsiä tai veisanneet hengellisiä lauluja. Virreltä on vaadittu tarkkaa muotoa, sopivuutta yhdessä laulettavaksi, kirkon opin mukaisuutta ja sellaista musiikillista hahmoa, johon kuuluu hidas ja juhlava tempo. Vielä vuonna 1938 hyväksyttyä suomalaista virsikirjaa laadittaessa näistä periaatteista pidettiin kiinni. Asia tulee havainnollisemmaksi, jos tulosta verrataan samaan aikaan valmisteltuun mutta vasta vuonna 1943 hyväksyttyyn suomenruotsalaiseen virsikirjaan. Siihen sisältyvät mm. "Stilla natt, heliga natt" ("Jouluyö, juhlayö"), "Härlig är jorden" ("Maa on niin kaunis"), "Giv mig ej glans" ("En etsi valtaa, loistoa") ja "Blott en dag" ("Päivä vain"), joita kyllä oli laulettu suomenkielisissäkin piireissä mutta joita ei nähtävästi pidetty riittävässä määrin virsinä. Vasta vuoden 1986 suomalainen virsikirja oli valmis tietoisesti luopumaan rajanvedosta virren ja hengellisen laulun välillä, niinpä yllämainitutkin laulut (lukuunottamatta "Jouluyö, juhlayötä") pääsivät virsikirjaan ja näin viralliseen jumalanpalveluskäyttöön eli tavallaan muuttuivat virsiksi.
Myös virsien sävelmät ovat aikojen kuluessa vaihdelleet. Täysin maallisia sävelmiä on otettu hengelliseen käyttöön. Yllättävää kenties on, että kaunis ja arvokas virsisävelmä "Oi rakkain Jeesukseni" (nykyisen suomalaisen virsikirjan numero 63), joka soi viisi kertaa myös J. S. Bachin Matteuspassiossa, on alkuaan ollut Hans Leo Hasslerin (1564-1612) sävellys maalliseen rakkausrunoon. Tai uudempi esimerkki: alkuaan nuorten lauluna tunnetuksi tulleen virren 15 ("Tiellä ken vaeltaa") sävel pääsi virsikirjaan koska sitä luultiin israelilaiseksi kansansävelmäksi. Vasta myöhemmin ilmeni, että sillä on tunnettu säveltäjä eikä sitä ole sävelletty mihinkään hengelliseen käyttöön.

Nykyinen suomalainen virsikirja ja tietoja virsien alkuperästä http://evl.fi/virsikirja

Suomalaisen virsikirjan sävelmien vaiheista
http://www2.siba.fi/virtuaalikatedraali/vanhatvirret/

Suokunnas, Seppo
Hengelliset laulut
(S. 599-600 teoksessa Otavan iso musiikkitietosanakirja 2. - Otava, 1977)

Suokunnas, Seppo
Virsi
(S. 638-639) teoksessa Otavan iso musiikkitietosanakirja 5. - Otava, 1979)

Väinölä, Tauno
Virsikirjamme virret. - Kirjapaja, 2008.

Kommentit (0)

Vastauksesi