Mikä tehtävä intertekstuaalisilla viittauksilla on?

Mikä tehtävä intertekstuaalisilla viittauksilla on?

Vastaus

Intertekstuaalisen lähestymistavan lähtökohtana on havainto, että kirjallisissa teoksissa viitataan joko suoraan tai epäsuorasti aiempiin teksteihin. Tekstit eivät synny tyhjästä vaan suhteessa aikaisempaan kirjalliseen kulttuuriin.

Intertekstuaaliset viittaukset tuovat teksteihin lisämerkityksiä ja siten luovat tulkinnanvaraisia "keskusteluyhteyksiä" tekstien välille. Esimerkiksi Dostojevski viljeli romaaneissaan Gogol-sitaatteja. Tarkoituksena oli ironisesti korostaa näkemysten vastakkaisuutta.

Michael Riffaterre määrittelee artikkelissaan La Trace de l´intertexte (1980) intertekstuaalisuuden lukijan tekemäksi huomioksi teoksen ja muiden teosten välisistä suhteista. Teosten, jotka ovat joko edeltäneet tai seuraavat tätä teosta. Intertekstuaalisuus voi ilmetä esim. alluusioina tai sitaatteina. Se voi olla aiempien tekstien tai subtekstien joidenkin piirteiden sulauttamista uuteen tekstiin. Hyvin laajasti ymmärrettynä intertekstuaalisuus on yhteisten kirjallisten koodien ja konventioiden omaksumista.

Intertekstuaalisuuden käsite on peräisin Julia Kristevan artikkelista Le mot, le dialogue et le romain (1967). Kristeva esittelee ja kehittää neuvostoliittolaisen kirjallisuudentutkijan Mihail Bahtinin teoriaa kielen perustavasta dialogisuudesta. Kristevan mukaan jokainen kirjallinen teksti koostuu lainausten mosaiikista. Tekstejä ei voi ymmärtää vain itsensä varassa vaan laajemmassa tekstien kentässä.

Lisää intertekstuaalisuudesta teoksissa:

Intertekstuaalisuus: suuntia ja sovelluksia, toimittanut Auli Viikari, Helsinki, SKS, 1991 (2. painos 2006), Tietolipas, 0562-6129 ; 121

Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä, toimittaneet Outi Alanko-Kahiluoto ja Tiina Käkelä-Puumala, SKS 2008 (3. tarkistettu ja 4. painos 2014), Tietolipas, 0562-6129 ; 174

Rimmon-Kenan, Shlomith: Kertomuksen poetiikka, suomentanut Auli Viikari, SKS, 1991, ISBN 951-717-634-1

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (1)
Pari viikkoa sitten täällä Kysy.fi-sivustolla annettiin esimerkki intertekstuaalisuudes... Pari viikkoa sitten täällä Kysy.fi-sivustolla annettiin esimerkki intertekstuaalisuudesta, kun kerrottiin, miten Tuntemattomassa sotilaassa vänrikki toistelee, vähän muunnellen, Heinrich Heinen runoa Kaksi krenatööriä. Epäilemättä Väinö Linna uskoi lukijoiden tunnistavan sen runon ja saavan siitä juuri oikeaa tunnelmaa lukuelämykseensä.
21.6.2017 18:43 Mauri Komsi 981

Vastauksesi