Mikä on virsikäännöksiä virsikirjoihin tehnyt komitea?

Mikä on virsikäännöksiä virsikirjoihin tehnyt komitea?

Vastaus

Suomalaista virsikirjaa on uudistettu monta kertaa. Ensimmäiset  virsikirjat olivat yhden henkilön kokoamia. Ensimmäisen niistä kokosi Jacobus Petri Finno (Jaakko Pietarinpoika Suomalainen)  noin vuoden 1580 tietoilla, seuraavan Hemminki Maskulainen noin vuonna 1605. Ainakin toistaiseksi pitkäikäisin virsikirjoistamme on ollut vuonna 1701 valmistunut "Uusi Suomenkielinen Wirsikirja", joka virallisesti käytössä 190 vuotta. Paitsi edeltäjiään pitkäikäisempi, se oli myös astetta virallisempi. Sen kokoaja Turun piispa Johannes Gezelius oli saanut tehtäväänsä toimeksiannon kuninkaalta ja virsikirja hyväksyttiin monessa eri hiippakunnassa.

Kun virsikirjaa seuraavan kerran uudistettiin, Suomi ei ollut enää osa Rutosin valtakuntaa. Virsikirjan uudistamistarpeesta puhuttiin pitkin 1800-lukua. Kirkko oli nyt järjestäytyneempi ja itsenäisempi kuin aikaisemmin, toisaalta myös suomen kieli oli vahvistunut. Virsikirjaa ei enää pidetty vain yhden ihmisen työnä, sitä uudistamaan tarvittiin komitea. Ensimmäinen komitea sai ehdotuksen uudeksi virsikirjaksi valmiiksi vuonna 1863. Tämä komitea oli varsin arvovaltainen, mukana oli esimerkiksi Elias Lönnrot. Virsikirjaehdotukseen ei oltu kovin tyytyväisiä ja siksi uudistus lykkääntyi. Vuonna 1869 kirkon tilanne muuttui sikäli, että silloin Suomessa hyväksyttiin uusi Kirkkolaki, jota on yleensä kutsuttu sitä suunnitelleen komitean puheenjohtajan mukaan Schaumanin kirkkolaiksi. Siitä lähtien kirkon ylimpänä päättävänä elimenä on toiminut vaaleilla valittu Kirkolliskokous. Sen tehtäväksi tuli siis myös virsikirjan uudistuksesta päättäminen. Kirkolliskokous hyväksyi uudistetun virsikirja vuonna 1886.

1800-luvulla virsikirjaa uudistettiin kaksi kertaa. Niistä ensimmäinen saatiin valmiiksi vuonna 1937 ja otettiin varsinaisesti käytöön sota-aikana. Uudempi, nykyisin käytössä oleva virsikirja otettiin käyttöön 1986. Näiden lisäksi vuonna 1963 voimassaolevaa virsikirjaa täydennettiin lisävihkolla, joka liitettiin virsikirjan liitteeksi. Samanlainen täydennystehtiin viime vuonna, kun virsikirjan perään lisättiin uusi lisävihko. Kaikki nämä uuditukset hoidettiin hallinnollisesti samalla tavalla. Suomen kirkon ylin päättävä elin eli kirkolliskokous nimitti jokaista uudistusta varten virsikirjakomitean, johon kuului sekä teologian, kirjallisuuden että musiikin asiantuntijoita. Komiteoiden työ kestää pitkään. Komitea, joka suunnitteli vuoden 1938 virsikirjauudistuksen, asetettiin vuonna 1918. Tähän komiteaan kuului esimerkiksi kirjailija Juhani Aho,  Komitea, joka valmisteli vuoden 1986 virsikirjauudistuksen teki tytötään vuodesta 1973 aina vuoteen 1984 asti. Siihen kuuluivat virsitekstien asiantuntijoina runoilija Anna.Maija Raittila,  lääninrovasti Jukka Malmivaara, kirkkoherra Esa Santakari ja runoilija Niilo Rauhala. Kirkkomusiikin asiantuntijoina olivat teologian maisteri Markku Kilpiö ja filosofian lisensiaatte Reijo Pajamo. Lisäksi komiteaan kutsuttiin asiantuntijaksi apulaisprofessori Pertti Lampiäinen, joka valittiin myös komitean puheenjohtajaksi ja sihteeriksi pastori Seppo Suokunnas. Jukka Malmivaara astui myöhemmin sivuun ja hänet korvasi Kokkolan kirkkoherra Heikki Vaahtoniemi.

Komiteoiden jäsenet eivät suinkaan itse kirjoita tai sävellä virsitekstejä vaan he käyvät läpi mahdolliset mukaan ehdotetut virret. Osa ehdotetuista virsistä jätetään pois. Osaa mukaan hyväksytyistä virsistä muokataan ja uudistetaan. Komitea voi tehdä osan muokkaustyöstä, mutta suuren osan se tilaa ulkopuolisilta. Virsikirjakomitean viedään vielä Kirkolliskokoukseen hyväksyttäväksi. 

 

Kommentit (0)

Vastauksesi