Mikä olisi yhteiskunnallisesti eettisesti ja moraalisesti oikea tapa kuolla?

Mikä olisi yhteiskunnallisesti eettisesti ja moraalisesti oikea tapa kuolla?

Mikä olisi yhteiskunnallisesti eettisesti ja moraalisesti oikea tapa kuolla? Syöpään ei saa onnettomuudet on kielletty. Sydänkohtaus ei! Itsemurha on murhaa olemassaolevaa ympäristöä kohtaan ei! Käsikädessä tytön/pojan kanssa mutta sehän tarkoittaa vain uusia. Kertokaa kiltit mihin MINÄ saan kuolla ilman jälkeenjääneiden nuhteita? PS vanhuus käsittää kaiken = olisin halunnut kuolla sankarina itsenäisyyssodassa nyt katuojassa.

Vastaus

Kaikkein eettisin ja moraalisin tapa kuolla on se kuolema, joka luonnostaan kohtaa itse kutakin. Yhteiskunnan on se suvaittava, ja siihen tulee olla varaa. Ei pitäisi olla tarpeen kysellä, millainen olisi "edullisin" kuolema ja mitä jälkeenjääneet sanovat. Ennen puhuttiin kuoleman majesteetista. Tähän sisältyi paitsi se, ettei kuolemisensa hetkeä eikä tapaa voi valita, myös käsitys vaatimattomankin eläjän ja elämän suuresta arvosta.

Yhteiskunnassa on jo oivallettu, että olemme riippuvaisia luonnosta. Ihmisensuojeluohjelmia soisi myös löytyvän. Harva se aamu, kun avaa sanomalehden, saa lukea, että köyhien / vanhojen / sairaiden / vammaisten / joidenkin muiden on yhä vaikeampi saada kattoa pään päälle, hoitoa tai mitä kukin tarvitsisi.

Jos ihanteena on menestyjä, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän kuluja, häviäjiksi katsotut joutuvat yhteiskunnan ulkopuolelle. Näiden "yhteiskunnan kustannuksella eläjien" ja heidän lastensa on vaikea päästä syrjästä takaisin, ja suuri määrä inhimillisiä mahdollisuuksia tuhlaantuu.

Jos niin haluaa, tällaista kehitystä voi vastustaa vielä kuolinvuoteellaan, kun kuolee oman arvokkaan kuolemansa eikä mitään säästökuolemaa. Se saattaa aiheuttaa paljon kuluja yhteiskunnalle ja vaivaa sekä pitkän vaikeiden tunteiden ajan läheisille. Oikeus hyvään kuolemaan edistää kuitenkin yhteiskuntaa, jossa eletään joka suhteessa ihmisiksi.

Ihmisarvoisen elämän ja hyvyyden toteutumista yhteiskunnassa on pohtinut esimerkiksi filosofi ja tietokirjailija Eero Ojanen.
Lyhyt artikkeli Ojasesta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Eero_Ojanen
Ojasen kirjoja pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastoissa: http://www.helmet.fi/search*fin/aojanen+eero/aojanen+eero/1%2C11%2C134%2...
Hyvästä elämästä, arvoista ja etiikasta löytyy kirjallisuutta esimerkiksi näillä hakusanoilla:
http://www.helmet.fi/search*fin/dhyv%7B232%7Da+el%7B232%7Dam%7B232%7Da/d...
Kuolema-aiheista suomenkielistä tieto- ja kaunokirjallisuutta löytyy runsaasti: http://www.helmet.fi/search*fin/dkuolema/dkuolema/1%2C23%2C1862%2CB/exac....

Kysymyksestä ei käy ilmi, missä ja minkä maan itsenäisyyssodassa olisit halunnut kuolla, mutta uskoisin, että suomalaisten kokemukset juhannuksen aikaan 1944 ovat pitkälti yleispäteviä.

Siinä vaiheessa kuoltiin todennäköisimmin Karjalankannaksella. Sotilaat eivät kuitenkaan halunneet kuolla: "--- imeydymme matelijoina ojiin - / myyrinä maan ja / kallioiden koloihin kaivaudumme." Saman päivän ilta: "Näky oli kaamea, tiellä oli kumipyöräkärryjen päällä heinähäkillinen suomalaisia kaatuneita. Maataistelukone oli täysin ruhjonut hevosen, ajajan ja kuorman. Kuvottava haju levisi kuormasta, suolet olivat valuneet tielle."

Runon säkeet ovat Helmer Selinin kokoelmasta Helvetin sukupolvi. Sitä löytyy muutama kappale pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastoista: http://www.helmet.fi/search*fin/?searchtype=t&searcharg=helvetin+sukupol...
Proosakatkelman lähde on Antti Niemisen päiväkirjoihin perustuva Tie Tali-Ihantalaan. HelMet-kirjastoissa on sitäkin: http://www.helmet.fi/search*fin/?searchtype=t&searcharg=tie+tali-ihantal.... Kirjoittajat jakoivat isäni sotatien, tosin eri aselajeissa.

Isäni oli vasta 21-vuotias, kun hänet kotiutettiin marraskuussa 1944. Hengissä säilyneen miehen työstä oli varmasti yhteiskunnalle enemmän hyötyä kuin tiepuoleen valuneista suolista olisi ollut. Monen oli pakko kuolla sodassa. Jokainen kaatunut oli kuitenkin tappio. Kuoleman malliksi tai ihanteeksi heistä ei ole.

Kommentit (0)

Vastauksesi