Mikä oli villin lännen pyssysankarien/pyssymiesten kohtalo rajaseudun sulkeuduttua?

Mikä oli villin lännen pyssysankarien/pyssymiesten kohtalo rajaseudun sulkeuduttua?

Villin lännen pyssysankarien/pyssymiesten joukossa oli paljon nopeita vetäisijöitä ja tarkkoja ampujia. Kyseisillä taidoilla ei luultavasti ollut enää käyttöä järjestäytyneessä yhteiskunnassa rajaseudun sulkeuduttua ja villin lännen ajan päätyttyä. Ryhtyivätkö he tavallisiin töihin, jäivätkö täysin toimettomaksi, vai korjasiko luonnollinen poistuma heidät?

3 vastausta
18.02.201922:37
15090
6

Hienoa työtä, Ella. En ole kysyjä, mutta kiittelenpä kuitenkin.

Niin, onhan se vähän Villin Lännen vanhaa mainetta lytistävää, että muuan jaloista intiaaneista, herrasmiesrosvoista ja pahoista pahiksista kertova kirjailija, Zane Grey, oli varsinaiselta ammatiltaan hammaslääkäri...joskin hän oli sukua historialliselle sankarittarelle Betty Zane´ille, joka tositarinan mukaan pelasti Fort Henryn linnoituksen hakemalla lisää ruutia taistelussa.

Mitä kirjoihin tulee, riemastuttavia Lännen fiktioita tarjoaa edesmennyt Simo Penttilä, eli Uuno Hirvonen, joka Penttilän lisäksi kirjoitti parilla muullakin pseudonyymillä. Penttilän merkittävimpiä sankareita olivat suomalaissyntyinen kenraali T:J.A, Heikkilä, joka toimi Meksikon III armeijan komentajana, ja jota kutsuttiin lempinimellä Herra ja Ylhäisyys. 

Ns. Punavyö-sarja taas kertoo kahdesta suomalaisesta, Pekka Mänkkösestä ja Riku Hiltusesta (Kumpulaisesta?), jotka itärannikolla seikkailtuaan päätyvät Arizonaan ja toimivat siellä salaperäisen sankarin Punavyön apulaisina. Punavyö, entinen Konfederaation upseeri, tapaa paikkoja siivotessaan monia historiallisia henkilöitä, mm. sheriffi Johnny Behanin. Hän ei välttämättä tapa rosvoja, vaan nolaa nämä mm. riisuttamalla näiltä housut, jolloin rosvot kiukuspäissään tappavat toisensa.

Luulenpa, että Uuno Hirvonen ei käynyt lainkaan Amerikassa. Tarinat ovat silti hauskoja. Sankarit säilyvät tietysti hengissä, vaikka nurkissa paukutellaan. Ruumiita tulee enemmän kuin Midsomerin murhissa. Ei siis ihme, että joku tilastonikkari on pystynyt arvioimaan asemiesten eliniäksi keskimäärin 35 vuotta. Jos joku on ollut ampumahommassa taitava, niin aina on ollut joku, jonka on pitänyt yrittää todistaa olevansa vielä parempi, riippumatta siitä, onko se taitavuus ollut hyvällä vai pahalla saralla, vai molemmilla. Tähänpä taitaa liittyä elokuva 3.10 to Yuma. En ole tätä uutta versiota nähnyt, enkä halua katsoakaan.

Kommentit (2)
Theodor Jose Arturo Heikkilä :), muistan kuunnelmat radiosta. Oliko Ismo Kallio Heikkilä... Theodor Jose Arturo Heikkilä :), muistan kuunnelmat radiosta. Oliko Ismo Kallio Heikkilän roolissa?
20.2.2019 08:39 Kaija T 9536
Hieno juttu, Kaija. En ole koskaan kuunnelmia seurannut, enkä elokuviakaan nähnyt. Aina... Hieno juttu, Kaija. En ole koskaan kuunnelmia seurannut, enkä elokuviakaan nähnyt. Ainakin yhdessä elokuvassa Heikkilää esittää Tauno Palo, kukapas muu. Mielenkiintoista muuten, että Heikkilällä lienee ollut kahdet eri etunimet. Jossain tietokilpailussa aikoinaan kysyttiin, mistä T.J. A. ovat peräisin, ja silloin vastaus oli Theodor Joseph Achilles. En muista, mainittiinko ne jossain kirjassa, vai mistä kilpailuvastaus oli peräisin. Hupaisa tyyppi kuitenkin. Olkoonkin, että Penttilän kirjoja nykyään paheksutaan milloin mistäkin syystä, mutta en voi olla nauramatta niille. Hirvonen on ollut melkoinen sanataituri.
20.2.2019 23:27 Lahja Kotka 15090
18.02.201913:42
9165
4

Laitan liitteeksi toisenkin artikkelin, koska siinä mainitaan asemiesten keskimääräiseksi eliniäksi 35 vuotta.

Kommentit (0)
18.02.201912:08
9165
3

Kysymys perustuu olettamukseen että populaarikulttuurin luoma mielikuva on tosi, ja pyssymiehiä on tosiaan ollut niin paljon että aikakauden päättyessä heidän sijoittumisensa voisi olla ongelma. Tämä mielikuva on luotu sanomalehdissä ja muissa julkaisuissa, sekä maata kiertävissä näytöksissä pääasiassa jälkeenpäin.

Olen nähnyt TV-ohjelmistossa useita dokumentteja joissa on ruodittu eräiden tunnettujen henkilöiden todellisia vaiheita, mutta enpä muista nähneeni arviota siitä miten paljon nopeita vetäjiä oikeasti oli. Luultavasti heidän sijoittumisestaan kuitenkin olisi tehty dokumentteja, jos kyse olisi suuretsa määrästä, jonka sijoittuminen oli jollain lailla merkittävä asia.

Löytäisiköhän joku muu arviota asejoukkojen osanottahien määristä ja nopeiden vetäjien todellisista määristä?

Edit:

Löysin erään myyttejä purkavan artikkelin, ja ajattelin poimia siitä lyhyen yhteenvedon tähän.

Ihan aluksi artikkelissa todetaan että asemiehet eivät jakaudu hyviksiin ja pahiksiin siten kuin elokuvissa, vaan samat aseenkäyttäjät saattoivat tehdä ryöstöjä ja palkkamurhia ja toimia sheriffinä tai apulaissheriffinä. Jotkut jopa tekivät sheriffin ja yksityisen palkkamurhaajan töitä samanaikaisesti.

Seuraavaksi todetaan että elokuvista tuttu varustus, lantiolla alhaalla roikkuva vyö ja asekotelo vielä alempana, on kehitetty vasta 1950-luvulla, kun nopean vedon revolverikilpailuista tuli suosittu harrastus. Villin lännen aikaan useimmat asemiehet eivät käyttäneet käsiasetta ollenkaan, koska kiväärit ja haulikotkin olivat tarkempia ja tehokkaampia. Ennen revolverin keksimistä vain muutamilla oli käsiase, sellainen pieni vehje jonka saattoi piilottaa vaatteisiin. Elokuvissa niitä näkee vain naisilla. Revolveriaikanakin myös kiväärit saattoi jo ladata entistä nopeammin ja pitivät siksi pintansa.

Sitten artikkeli kertoo tarkemmin mikä asenkäytöstä teki ammatin, ja yksi tärkeä tekijä on etsintäkuulutukset joissa rikollisen kiinni saamisesta luvattiin iso maksu riippumatta siitä saadaanko etsitty kiinni elävänä vai kuolleena. Käytännössä tämä johti palkkamurhiin, ja niitä siis saatettiin tehdä viraabelina sheriffin tai apulaissheriffin toimen ohella.

Palkattuja asemiehiä käyttivät riikkaat karjan- ja maanomistajat, ja monet taistelut kätyiin taloudellisista tai poliittisistakin syistä. Niissä ei ollut mitään motiivia sellaisiin kaksintaisteluihin joita elokuvissa suositaan. Todellisia kaksintaisteluita tunnetaan vain kaksi, ja vain toisessa riitti yksi ainoa luoti vastustajan tappamiseen.

Tunnetuista ammattimaisista asemiehistä löytyy netissä monia luetteloita, mutta kaikkiaan näitä on vain muutamia satoja, ja vain pienellä osalla on edes maine tarkkoina ampujina. Suurin osa näiden muutamienkin maineesta on joko aseenkäyttäjien itsensä kehittelemää harhaa tai julkisuuden luomaa myyttiä. Ammatissa tärkeintä on ollut valmius väkivaltaa, ei niinkään aseenkäytön tarkkuus. Tarkkoja numeroita en löytänyt tarkkojen ampujien määristä.

Kommentit (0)

Vastauksesi