Mikä oli "sininen" ennen venäjästä tullutta lainasanaa?

Mikä oli "sininen" ennen venäjästä tullutta lainasanaa?

Vastaus

Pahoittelut vastauksen viipymisestä.

Sanaa sininen on joskus arveltu venäläiseksi lainaksi, koska venäjässä on hyvin samantapainen tämän värin nimitys (sinij). Sanalla on kuitenkin vastineensa kaikissa suomen lähisukukielissä (esim. viron ja karjalan sinine, vatjan sinin), minkä perusteella sana voisi olla mahdollisesti jopa paljon vanhempi arjalainen laina, kenties jostakin iranilaiskielestä peräisin. Muodoltaan ja merkitykseltään hyvin samankaltainen on esim. afgaanin sana šin, joka merkitsee ’sinistä’, ’vihreää’. Täsmällistä lainalähdettä sanalle ei ole pystytty selvittämään.

Selasin muun muassa Mauno Kosken tutkimusta Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä (1983), mutta en löytänyt mainintaa siitä, mikä olisi voinut olla sinisen edeltäjä kielessämme. Sana sininen voidaan palauttaa jo melko kauas kielihistoriaamme, niin kutsuttuun myöhäiskantasuomeen. Myöhäiskantasuomi on itämerensuomalaisten kielten (esim. viro, vatja, vepsä, liivi, inkeroinen, karjala) yhteinen kielitieteellisesti rekonstruoitu kantamuoto. Se erkani varhaiskantasuomesta kantasaamen kanssa mahdollisesti noin vuosituhat ennen ajanlaskumme alkua.

Kysymys värinnimityksistä on erittäin kiinnostava. Värien nimeämiseen liittyy aina myös niiden havaitseminen. Lukemieni lähteiden valossa monissa kielissä on alun alkaen tarvittu nimitykset vaalealle ja tummalle (/puhtaalle ja likaiselle). Niinpä mustaa ja valkoista pidetään kielissä ensimmäisinä värinniminä. Berlinin ja Kayn (1969) mukaan mustan ja valkoisen jälkeen kieleen ilmestyy nimitys punaiselle värille, ja sen jälkeen vihreälle tai keltaiselle. Sitten vasta tulisi sininen. Suomessa kuitenkin musta, valkoinen ja sininen ovat vanhimmat tunnetut perusvärinnimitykset. Berlinin ja Kayn mukaan keltainen, vihreä ja sininen kuuluvat saman nimityksen alle ennen kuin erkanevat omiksi nimikseen. Berlin ja Kay edustavat siis näkemystä, että värien nimet ajan myötä ”rajautuvat”, alkavat merkitä aina yhä täsmällisempää väriä.

Koski on yrittänyt tutkimuksessaan (1983) sovittaa suomen kielen värinnimitysten kehitystä tähän Berlinin ja Kayn malliin. Suomen kielen osalta näyttää siltä, että vaaleaa ja lämmintä tarkoittava vanha sana on ollut ha(a)hka, sini(nen) on puolestaan merkinnyt kylmää ja tummaa, mahdollisesti myös mustaa. Nämä sanat ovat olleet hyvin laajamerkityksisiä. Jos sini(nen) on merkinnyt myös mustaa, on yksi olettamus se, että sana olisi kattanut myös sekä (tumman)sinisen että (tumman)vihreän, eikä  näitä sävyjä olisikaan pidetty aiemmin varsinaisina väreinä vaan mustana. Kun sitten musta väri on saanut oman nimityksensä, on sininen jäänyt tarkoittamaan sinistä ja vihreää. Ja lopulta, kun vihreä väri on saanut nimen, on sininen jäänyt tarkoittamaan (vain) sinistä väriä.  

Kuten sanottu, mainintaa sinisen edeltäjästä en lähteistä tavannut. Ylipäätään, kun kielihistoriassa mennään kauas taaksepäin, on tunnettu sanasto melko suppeaa.  Kielen varhaismuotojen selvittäminen ja rekonstruointi eli ”uudelleenmuodostaminen” on epävarmaa ja aina myös osin arvailua, kun kirjoitettuja lähteitä ei ole. Etymologisessa tutkimuksessa on myös otettava huomioon se, että sanoja katoaa kielistä, eikä täydellistä vastausta kysymykseen värinnimitysten kehittymisestä ole mahdollista löytää. Sanasto on aukkoinen. Aikojen saatossa vanhat värinnimitykset ovat korvautuneet uusilla ja värisanasto on laajentunut. Yleisesti ottaen kieliin eri vaiheessa tulevat ”uudet” sanat kuitenkin muistuttavat merkitykseltään ja muodoltaan usein edeltäjiään.

 

Mikäli aihe yhä kiinnostaa, voisi Kotimaisten kielten keskuksesta kysellä, onko heillä asiasta lisää tietoa (yhteystiedot alla).

Kommentit (3)
Kun luin kysymksen, ajattelin heti että miksei sininen olisi yhtä hyvin voinut lainautua... Kun luin kysymksen, ajattelin heti että miksei sininen olisi yhtä hyvin voinut lainautua suomensukuisista kielistä venäjän kieleen. Venäjähän on erkaantunut muista slaavilaisista kielistä aika myöhään, ja on ihan oletettavaa että venäjään on tarttunut sanoja suomensukuisista kielistä. Mutta kirjaston vastauksesta käykin ilmi että sanan sininen historia on vieläkin mielenkiintoisempi.
7.2.2019 20:43 Telttu Ella 8170
Mielenkiintoista, kuinka helposti värien nimet lainautuvat. Esim romaanisissa kielissä o... Mielenkiintoista, kuinka helposti värien nimet lainautuvat. Esim romaanisissa kielissä ovat latinan sanat korvautuneet paljolti germaanilainoilla. Sininen on latinaksi caerulus, mutta italiaksi blu (azzurro, Välimerensininen lienee persialaista), keltainen, latinan flavus, on italiaksia giallo. Ei ihme, jos asiain näin ollen suomenkinkielestä vanhoja sanoja olisi unohtunut.
16.2.2019 20:26 Eero Tuominen 912
Niin ja piti sanomani, nykyäänkin on omaksuttu pinkki. Ei violettikaan kovin vanha laina... Niin ja piti sanomani, nykyäänkin on omaksuttu pinkki. Ei violettikaan kovin vanha laina ole. Muinoin ei ehkä tarvittu näin sävykkäitä vaki-nimiä. Tarpeen vaatiessa ehkä käytettiin tilapäisiä ilmaisuja. Kuka ties.
16.2.2019 20:31 Eero Tuominen 912

Vastauksesi