Mikä on näiden samantyyppisten ruotsinkielisten sukunimien syntyhistoria:...

Mikä on näiden samantyyppisten ruotsinkielisten sukunimien syntyhistoria:...

Mikä on näiden samantyyppisten ruotsinkielisten sukunimien syntyhistoria: Julin, Kalin, Salin, Selin, Sulin, Olin, Malin, Melin, Molin,jne. ?

Vastaus

Valitettavasti käytössämme ei ole sellaista lähdeteosta, joissa ruotsinkielisiksi tunnistettavien nimien syntyhistoriaa selitettäisiin. Todennäköisesti ainakin osaan kysymyksessä mainituista nimistä sopii seuraava:

Aikaisemmin oppineeseen säätyyn (lähinnä papistoon) nousseet pyrkivät latinalaistamaan nimensä ja lopettivat sen päätteeseen -ius/-us. Myöhemmin - 1700-luvulla - latina alkoi yleisesti syrjäytyä ja nimet ruvettiin kirjoittamaan ilman latinalaista päätettä, esim. Gestrinius > Gestrin, Ursinus > Ursin. Samaan tyyppiin kuuluvia ovat usein myös ne nykyiset nimet, jotka päättyvät -an, -é, -én, -ell ja -on. Syynä tähän latinalaisen päätteen tiputtamiseen on voinut olla sekin, että kun lyhennetyssä muodossa pyrittiin säilyttämään pääpaino samalla tavulla kuin lyhentämättömässäkin, saatiin ranskalaiselta kuulostava nimi. Ranskassa, joka tuohon aikaan oli muodikas kieli, sanan pääpaino on yleensä viimeisellä tavulla, esim. Collanus > Collan, Procopaeus > Procopé, Castrenius > Castrén, Anthelius > Antell. Tätä tietä syntyneiden uusien nimien loput (siis -an, -é jne.) tulkittiin itsenäisiksi loppuliitteiksi, joiden avulla ruvettiin myöhemmin muodostamaan uusia sukunimiä. Tässä vaiheessa nimet eivät enää millään tavalla viitanneet kantajansa säätyyn tai yhteiskuntaluokkan.
1800-luvulla ruvettiin uudelleen ottamaan myös latinalaiselta kuulostavia -(i)us-loppuisia nimiä.

Vertaamalla sivuja http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1
(sukunimet Suomessa)

ja

http://kindo.com/index.php/sv/efternamn
(sukunimet Ruotsissa)

näyttää siltä, että - ruotsinkielisten määrään tietysti suhteutettuna - useat kysymyksessä mainitut nimet ovat tyypillisesti suomenruotsalaisia. Tietysti Suomessa monet näiden nimien haltijoista ovat ainakin nykyään suomenkielisiä.

Julin: Ruotsissa 1002, Suomessa 770
Kalin: Ruotsissa 304, Suomessa 130
Salin: Ruotsissa 181, Suomessa 1496
(Sahlin: Ruotsissa 3348, Suomessa 64)
Selin: Ruotsissa 1900, Suomessa 1722
Sulin: Ruotsissa 34, Suomessa 439
Olin: Ruotsissa 1705, Suomessa 811
Malin: Ruotsissa 39, Suomessa 993
Melin: Ruotsissa 5889, Suomessa 218
Molin: Ruotsissa 5165, Suomessa 187

Nimien alkuosa on voitu ottaa paikannimen tai etunimen mukaa, niinpä

nimestä(von) Julin tiedetään, että se on lähtöisin ruotsalaisesta Julita-paikannimestä.

Molin-nimeä on aikaisemmin käytetty suvun pälkäneläisestä ratsutilasta.

Näiden kahden nimen historiaan ei ehkä kuulu yllä kuvattua latinalaista vaihetta.

Släktkalender 1 / utgiven av P. Er. Gadd. - Söderström, 1949.

Ättar-taflor öfver den på Finlands Riddarhus introducerade adeln, första delen : A-k / utgifna af Oskar Wasastjerna. - Tekijä, 1879.

Personnamnsboken / Marianne Blomqvist. - Finn Lectura, 1993.

Svenska personnamn / Ivar Modéer. - 3. p. - Studentlitteratur, 1989.

Kommentit (0)

Vastauksesi