Mieltäni on jo pitkään askarruttanut se että virtsaavatko linnut ja jos vain...

Mieltäni on jo pitkään askarruttanut se että virtsaavatko linnut ja jos vain...

Hei! Mieltäni on jo pitkään askarruttanut se että virtsaavatko linnut ja jos vain osa lintulajeista niin mitkä? Vai tuleeko kaikki virtsakin sen valkoisen ulosteen mukana?

Entäpä oksentaako kaikki lintuemot ruokaa poikastensa suuhun? Vai onko osalla erilaisia metodeja saada poikasensa lihoamaan?

Pete kiittää ja kuittaa jälleen hyvästä palvelusta!

Vastaus

Lintu ei erikseen virtsaa, vaan kaikki jätökset poistuvat samalla kertaa yhdestä aukosta. Tähän linnun ainoaan viemärisuoleen avautuu myös munanjohdin. Lintujen virtsa-aineenvaihdunnan lopputuotteena on kiteinen, vaalean keltainen virtsahappo, joka erittyy viemärisuoleen. Linnun ulostaessa, tätä valkoista ainetta tarttuu ulosteeseen, värjäten sen osittain tai kokonaan valkoiseksi.

Kaikki linnut eivät käytä oksennustaktiikkaa ruokkiessaan poikasiaan. Hyvin suuri osa linnuista kantaa poikasille nokassaan hyönteisiä ja muita selkärangattomia. Myös monet siemensyöjät suosivat jälkikasvuaan syöttäessään hyönteisiä, sillä eläinravinto sisältää runsaasti valkuaisaineita. Hyönteisistä linnunpoikaset saavat myös tarvittavan nesteen.

Siemeniä poikasilleen tarjoavat lajit (esim. papukaijat, käpylinnut, hemppo) tuovat siemenet pesään ruokatorven laajentumassa eli kuvussa, joka toimii eräänlaisena varastona. Kuvusta ravinto jaetaan poikasille oksentamalla tai esim. siemen kerrallaan. Joidenkin lajien, esimerkiksi suulien ja pingviinien ruoanhakumatkat ovat niin pitkiä, että oksentaminen on ainoa tapa ruokkia poikasia. Ne ahmivat kalaa, krillejä ja äyriäisiä vatsansa täyteen ja pesälle päästyään oksentavat poikasilleen puoliksi sulanutta merenherkkua.

Eräs lintumaailman kummajainen on eteläamerikkalainen ”lentävä lehmä” eli hoatsin. Se syö ravinnokseen lähes yksinomaan puiden lehtiä. Tälle käki- tai kanalinnuksi luokitellulle lajille on kehittynyt hyvin samantyyppinen ruoansulatusjärjestelmä kuin lehmälle. Linnun syömä kasvismassa siirtyy aluksi ruokatorven kautta lihasmahaan, jossa se hienontuu. Sitten massa siirtyy takaisin ylös linnun suureen kupuun, joka toimii eräänlaisena käymistankkina. Märehtijöille ominaiseen tapaan, myös tälle linnulle muodostuu runsaasti kaasuja, joita se päräyttelee ilmoille pitkin päivää lehtiä sulatellessaan.
"Haisukäen" poikasten ruokintakin poikkeaa normisiivekkäiden taktiikoista. Kun selluloosa on vihdoin pilkkoutunut sokeriksi, emo ei oksenna massaa poikasilleen, vaan poikanen työntää päänsä syvälle emon ruokatorveen ja kupuun, josta se kahmii ravinteikasta mössöä.

Pesässä viipyvien lajien poikaset ovat täysin riippuvaisia emoistaan. Ne tarvitsevat suojaa kylmyydeltä, saalistajilta ja auringonpaisteelta. Ennen kaikkea niitä on ruokittava jatkuvasti. Esimerkiksi kottaraisemo tekee pesintäaikana jopa 400 edestakaista reissua pesän ja ruuanhakupaikan välillä. Tunturipöllö saattaa tuoda saalistusaikana sopulin pesään joka viides minuutti. Hiiripöllöemo käy pesällä noin 40 kertaa vuorokaudessa ja lähes aina sillä on kynsissään lihaa kyltymättömille poikasille.

Monien lajien emot pääsevät huomattavasti helpommalla. Kanalintujen, kahlaajien ja lähes kaikkien vesilintujen poikaset ovat niin sanottuja pesäpakoisia. Niillä on jo syntyessään lämmin untuvapeite, vahvat jalat ja useiden näiden lajien poikaset osaavat vaistonvaraisesti etsiä ravintonsa itse. Ne kuitenkin seuraavat emoa herkeämättä saadakseen turvaa, koulutusta ja välillä apuja ravinnonhankinnassa.

Kaikki lintuemot eivät kuitenkaan huolehdi jälkikasvustaan itse lainkaan. Käki on Suomen ainoa loispesijä. Se munii toisten lajien pesiin, yhden kuhunkin, yhteensä jopa 20 munaa. Käen muna on täysin samannäköinen kuin isäntälinnun omat munat, eikä vilppiä havaita. Kasvattajalaji (Suomessa useimmiten leppälintu, västäräkki, niittykirvinen tai harmaasieppo) hautoo munaa omanaan ja kun käenpoika kuoriutuu, rääpäle pyöräyttää kasvattajansa munat tai vastakuoriutuneet poikaset hartioidensa päälle ja punnertaa ne pesänreunan yli. Kasvattajaemot eivät voi vastustaa käen ammottavan kidan synnyttämää ärsykettä, vaan tuovat sille jatkuvasti hyönteisiä ja pikkueläimiä. Ahmatin syöttämistä kestää kolmisen viikkoa, kunnes käkinuorukainen kiittää ja kumartaa ja lentää tiehensä.

Pesäkameroita: http://www.seniorinetti.fi/keskustelu/lintujen-pesinn%C3%A4t

Lähteitä: Linnut 1. Suomen luonto. WSOY. 1992.
Suomen pöllöt. Kirjayhtymä, 1995
http://www.linnunpontto.com/index.php?sivu=lintukiikari_2005_biol4.php

Hoatsin: http://fi.wikipedia.org/wiki/Hoatsin

Kommentit (0)

Vastauksesi