Mannerheimintie 2:ssa oli parin nettilähteen mukaan aikoinaan Tempo-niminen...

Mannerheimintie 2:ssa oli parin nettilähteen mukaan aikoinaan Tempo-niminen...

Mannerheimintie 2:ssa oli parin nettilähteen mukaan aikoinaan Tempo-niminen kauppa (viittaus Kari Haklin kirjaan ja HS:n korttelisarjaan). Mistä löytäisi tarkempia tietoja yrityksestä? Lisäksi: oliko Tempoja muuallakin kuin Hgissä ja Tampereella, ja milloin ja miksi se lopetti?

Onko samannimisyys Ruotsin Tempo-tavarataloketjun kanssa sattumaa vai liittyvätkö firmat toisiinsa?

3 vastausta

Tempo oli aikanaan eräänlainen "tarjoustalojen tarjoustalo". Monet helsinkiläislapset saivat sieltä esim. 50-luvun lopulla pienellä rahalla lahjat koko suvulle: vauvasta vaariin. Oi niitä aikoja!
Seuraavassa on kerrottu Mannerheimintie 2 kohdalla Tempon kohtalosta.

http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Heikinkatu+sai+alkunsa+Riikinkukon+k...

Kommentit (0)
08.02.201314:03
15418
116

Suomen Tempo-tavaratalojen juuret ovat yhtäältä 1930-luvun vaihteen suuressa lamakaudessa. Eteläpohjalaista, tarkemmin sanoen munsalalaista, lähtöä ollut kangaskauppias John Nylund (1880 - 1940) oli kansalaissodan jälkeen marraskuussa 1918 siirtänyt liiketoimintansa Vaasasta Helsinkiin, tuottoisampien markkinoiden ääreen. Lehti-ilmoituksessa Nylund kuulutti asiakkailleen, että firman "myynti tapahtuu pääasiallisesti tukuttain ja käsittää toistaiseksi kankaita ja lyhyttavaroita". Vuodesta 1919 lähtien Ab John Nylund Oy:n liikehuoneisto sijaitsi Aleksanterin- ja Unioninkadun kulmatalossa, osoitteessa Aleksanterinkatu 30. Liikkeen alkuvaikeuksien jälkeen erityisesti vuosien 1926 - 28 korkeasuhdanne ilmeisesti riitti tekemään Nylundista hyvin varakkaan miehen. Suuri lama oli kuitenkin jo tulollaan, ja Nylyndinkin firman liikevaihto laski v:sta 1930 nopeasti romahtaakseen vuonna 1933. Toiminnan hiljennyttyä Nylund tarkoituksellisesti ajoi firmansa alas, niin että se lopulta oli olemassa vain nimellisesti. Nylund sairastuikin, oleskeli toipumassa ulkomailla, ja tuona aikana hänen mielessään alkoi itää kokonaan uudenlainen liikeidea.

Vuosina 1903 -04 Nylund oli ollut siirtolaisena Yhdysvalloissa, ilmeisesti välttääkseen Venäjän keisarikunnan suomalaisille määrämät "laittomat" asevelvollisuuskutsunnat. Hän oli matkannut koko mantereen poikki aina länsirannikolle San Franciscoon asti ja saanut toimen Murphey, Grant & C:o -nimisessä sekalaista käyttötavaraa ja kankaita myyneessä liikkeessä pakkaajana (packare). Amerikoissa Nylund myös tuli tuntemaan ns. ryhmähintaliikkeen idean. (NS selittää käsitteen näin: "eräissä liikkeissä käytetyistä hinnoista, jotka pyöristetään määräryhmiin - samanhintaiset tavarat us. samalla pöydällä".) Näiden "viiden sentin myymälöiden" edelläkävijä oli Frank Winfield Woolworth (jonka rakennuttama loistelias Woolworth Building -pilvenpiirtäjä Brooklynin sillan tuntumassa on tuttu suomalaisillekin New Yorkin kävijöille).

Tempon kaltaisten halpatavaratalojen lähtökohdat olivat siis toisaalta sotienvälisen ajan tuotantoelämän moderneissa rationalisointi-ideoissa, jotka näin ulotettiin myös tuotteiden jakeluun. Pääperiaatteina olivat suuri liikevaihto ja pieni voittomarginaali: lopusta huolehti "suurten lukujen laki"."

Ryhmähintaliikkeen" tuominen Suomeen oli siis John Nylundin uuden nousun avain. Lähimmät esikuvat löytyivät Ruotsista. Vuonna 1930 göteborgilaisyhtiö Enhetspris a.-b. Epa oli avannut ensimmäisen vähittäismyymälänsä Örebrossa. Vähän myöhemmin ideaan tarttui suuri postimyyntiyritys Åhlén & Holm, jonka Tempo Tukholman Östermalmilla avasi ovensa 20. lokakuuta 1932. Pian Tempo-liikeitä oli ainakin kymmenellä paikkakunnalla Malmöstä Faluniin.

John Nylund harkitsi pitkään, tarttuako uuteen liikeideaan. Lopullisen, rohkaisevan impulssin antoivat Nylundille hänen ystävänsä Åhlén & Holm -liikkeen piirissä. Siteeraan historioitsijaa: "Åhlén & Holm voro frikostiga med råd: de gåvo goda vinklar om organisationen, inredningen av affärslokalen och valet av varor, MEN NÅGOT DIREKT SAMARBETE MED TEMPO I STOCKHOLM INLEDDES INTE". John Nylundin Suomeen perustamat Tempo-liikkeet eivät siis olleet ruotsinmaalaisen Tempon sisarliikkeitä; mitään omistuksellista, organisatorista tai liikkeenjohdollista yhteyttä ei siis ollut olemassa, vaan Nylundin Tempot olivat täysin hänen oma, suomalainen yrityksensä. Vain idea tuli Ruotsista samaten kuin Tempo-liikenimi; sen toivat muassaan Nylundin poika Ingmar ja Nylundin firmassa nuorukaisesta asti työskennellyt Torvald Sundelin, jotka opintomatkansa päätteeksi tutustuivat Åhlén & Holmin vastaperustettuun Tempoon Tukholmassa. Ilmeistä siis on, että 30-luvulla erilaiset liikenimet olivat jokseenkin vapaasti lainattavissa, ainakin maasta toiseen. Samalta matkalta on mahdollisesti peräisin myös Suomen Tempon liikemerkki: pystysuunnassa "litistetyt" vihreät funkiskirjaimet.

Loppu onkin sitten kulunutta sanontaa käyttäkseni historiaa: John Nylund avasi ensimmäisen Temponsa 10. lokakuuta 1933 Bulevardin ja nyk. Mannerheimintien kulmatalossa (Heikinkatu 2). Kaupan oleva tuotevalikoima oli paljon myöhempään Turun Tempoon verrattuna hämmästyttävä: "lyhyttavaraa", lastenvaatteita ja liinavaatteita, kankaita metritavarana, trikootuotteita, herrainpukimia, lankoja ym. käsityötarvikkeita, lasia, posliinia ja fajanssia, uushopeasta ja nikkelistä tehtyjä tuotteita ja talouskapineita, sähkötarvikkeita sekä radio- ja polkupyörätarvikkeita, kosmetiikkaa, nahkatavaraa, koruja, leikkikaluja, gramofonilevyjä ja -neuloja sekä paperitavaraa. Kaiken kruunasi elintarvikeosasto (etenkin säilykkeitä, kahvia ja hedelmiä sekä makeisia). Kaikki hinnat vaihtelivat välillä 1 - 25 markkaa. Huhut uuden liikkeen hintasysteemistä olivat levinneet suuren yleisön keskuuteen jo ennen avajaispäivää. Niinpä suuri ihmisjoukko oli kerääntynyt liikkeen eteen jo hyvissä ajoin ennen kello kahta iltapäivällä, jolloin ovet avattiin. Määrähetkellä, Vaasan marssin sävelten kaikuessa, ihmiset tungeksivat sisään yhtenä valtavana mylläkkänä toisiaan tönien ja jalkoihinsa sotkien ja täyttäen pian liikehuoneiston joka sopukan. Poliisejakin tarvittiin hillitsemään käsikähmää. Siinä taisi olla suomalaisen "shoppailuhysterian" alkuakordi!

Kun ensimmäisen likkkeen toiminta oli saatu vakaalle pohjalle, oli aika laajentaa. Nylundin afäärivainu iski silmänsä Pitkänsillan takaisten työläiskaupunginosien ostopotentiaaliin. Tempo II avattiin 25. marraskuuta 1938 Siltasaarenkatu 1:een samana vuonna valmistuneessa suuressa tiilitalossa. Valokuvan mukaan myös tuolloin liikkeen edustaa kansoittivat suuret ihmisjoukot.

Vielä yksi filiaali perustettiin John Nylundin aikana, nyt ripeästi kasvavaan Tampereen teollisuuskaupunkiin. Tällä kertaa Nylund rakennutti Hämeensillan pieleen kokonaisen mahtavan funkistyylisen kivitalon pyöristettyine kulmineen. Tässä kaupunginarkkitehti Bertel Strömmerin suunnittelemassa talossa avattiin Tempo III 20. maaliskuuta 1939. Talon koko pohjakerros oli Tempon käytössä, ja henkilökuntaakin oli seitsemisenkymmentä. Vetonaulana liikkeen yhteydessä oli baari-ravintola, joka pystyi kerralla ottamaan vastaaan satakuntakin ruokailijaa.

Sota oli kuitenkin jo ovella. Ulkomaankauppa seisahtui, tavarantoimitukset tyrehtyivät, ja liiketoiminta lamaantui. John Nylund ei sitä kaikkea ollut loppuun asti näkemässä, sillä lyhyen aikaa sairastettuaan hän kuoli 27.2.1940, pari viikkoa ennen kuin Moskovan rauha solmittiin. Työtä jatkoivat johtokolmikkona hänen poikansa Ingmar Nylund (isänsä eläessä varatoimitusjohtaja) ja Lars Nylund ("expeditionschef") sekä varhemmin mainittu Torvald Sundelin ("inköpschef").

Sodanjälkeiset Tempot (Turku, Jyväskylä, Oulu) kuuluvat nähdäkseni jo koko kokonaan toiseen aikakauteen, josta puuttuu Tempo-liikkeiden alkuaikojen "glamour" sellaisena kuin se minua tuli vastaan käsillä olevan kirjan sivuilla. Sotien jälkeen 40-luvulla ja vielä 50-luvullakin vähittäiskauppaa rasittivat pitkään tuonti- ja valuuttasäännöstely sekä yleinen niukkuus. Kun sitten elintaso alkoi ripeästi kohota, lienee ollut selvää, ettei "ryhmähintaliike" voinut suuremmalti kannattaa enää 1960-luvun jälkeen suurten laatutuotteita myyvien tavaratalojen ja supermarketien tarjotessa tuntisäännöstelyn purkauduttua yhä uusia tavaramaailmoja entistä laatutietoisemmille kuluttajille.
 

-----------------------

Edellä olevan tekstin asiatiedot vuoteen 1940 saatu seuraavasta kirjasta:

Oscar Nikula: John Nylund. En minneskrift över John Nylunds liv och verksamhet. Helsingfors 1943. [Nylundin lasten omakustanne]

Kommentit (0)
02.04.201615:50
11955
67

Mielenkiintoisten, perusteellisten ja asiantuntevien historiantietojen jatkoksi voisi mainita, mistä nykyhelsinkiläinen tunnistaa Tempon sijaintipaikat.

Mannerheimintie 2b:n matala talo (aik. Heikinkatu 6), Bulevardin kulmatalon naapuri samalla tontilla, purettiin vuonna 1973, ja Yhdyspankki täytti tilan uudisrakennuksellaan. Laajimmillaan Tempo ulottui myös kulmataloon (Mannerheimintie 2a = Bulevardi 1), joka on yhä olemassa. Myös Aleksanterinkatu 30:n talo Senaatintorin kulmassa on korvautunut Yhdyspankin rakennuksella, pääkonttorilla. Siltasaarenkatu 1:n punatiilitalo (= John Stenbergin ranta 2) on pystyssä edelleen. Tempon paikalla katutasossa on useita eri liikkeitä (1970-luvulla siinä oli Iskun huonekaluhalli), ja Stenbergin konepajan kerroksissa on Wärtsilän pääkonttori.

Kirjassa "Aikamatka Mannerheimintiellä" on s. 36 kuva korttelin Mannerheimintie 2 - 8 taloista (kuvaa otettaessa 1920-luvulla osoite oli Heikinkatu 6 - 12) sekä s. 144 kuva Tempon viimeisestä jouluvalaistuksesta 1972 ja talon purkutöiden jälkeen syntyneestä aukosta v. 1975 ennen kuin pankkitaloa alettiin rakentaa.

Tempo-kauppiaan osoitteisiin voidaan lukea myös Vartiosaari, joka on juuri nyt ajankohtainen rakentamissuunnitelmien vuoksi. Yksi saaren arvohuviloista, Villa Kaislikko (Höganäs), oli Nylundin omistuksessa.

Tampereella John Nylundin rakennuttama liike- ja asuintalo on kaiken aikaa tunnettu "Tempon talona", vaikka myymälä suljettiin ja nimikilvetkin poistettiin 1970-luvulla. Isänsä jälkeen yhtiötä johtanut Ingmar Nylund kuoli vuonna 1973, minkä jälkeen yritys lakkautettiin. Nuorempi poika Lars oli kuollut jo aikaisemmin. Jotkut talossa toimivat yritykset ovat sisällyttäneet Tempo-sanan nimeensä, ja historiallinen nimikilpikin on sittemmin palautettu talon katolle, tosin fontiltaan hieman erilaisena versiona.

- -

V. V. K:n perusteellisen vastauksen päälähteenä olleella omakustanteella on ymmärrettävästi ollut pieni levikki, eikä se sisälly Helsingin kaupunginkirjaston kokoelmiin. Helsingissä sen sai Eduskunnan kirjastosta. Kirjoittaja oli vaasalaissyntyinen Åbo Akademin historianprofessori.

Kaupunginkirjaston vastaajien käytettävissä on sitä vastoin parikymmentä kappaletta "Helsingin kaupungin historiaa" ajanjaksolta 1918 - 1945, juuri Tempon synnyn ja ensimmäisen kukoistuksen aikakaudelta. Siinä taloustieteilijä, professori Heimer Björkquist referoi luvussa "Kaupan kehitys" sivuilla 233 ja 234 perustietoja samaiseen Oscar Nikulan kirjaan viitaten:
Tavaratalojen ja monimyymäläliikkeiden lisäksi kolmaskin vähittäisliikeuutuus, nimittäin yhtenäishintaliikkeet, löi itsensä läpi Helsingissä 1930-luvulla ulkomaisten esikuvien mukaisena. Ne saivat alkunsa Yhdysvalloissa, missä ensimmäiset Woolworth-myymälät perustettiin jo v. 1879. Euroopassa myymälätyyppi yleistyi 1920-luvulla ja Ruotsissa hieman myöhemmin. Göteborgin Enhetspris syntyi v. 1930 ja Tukholman Tempo perustettiin 1932. - - Helsingin Tempon perusti v. 1933 John Nylund, joka aikaisemmin oli omistanut kaupungissa tukkuliikkeen, samantapaisista yrityksistä Amerikassa, Englannissa, Saksassa ja Ruotsissa hankkimiensa kokemusten perusteella. Muissa vähittäiskauppiaspiireissä vallitsi epäsuopeus yritystä kohtaan, niin että sen oli perustettava omia tuotantolaitoksia. Osoittautui kuitenkin, että yhtenäishintaliike oli elinvoimainen. Siltasaarenkadun sivumyymälä perustettin v. 1938 ja seuraavana vuonna avattiin sivumyymälä Tampereella.

Kirjaston vastaajan antama linkki johtaa HS:n korttelisarjan kirjoitukseen, jonka kysyjä jo mainitsi tuntevansa.

                                                          

Kommentit (2)
Mannerheimintien Tempon talo vuoden 1962 asussa oli tunnistettavana HS:n "Bongaa paikka" -... Mannerheimintien Tempon talo vuoden 1962 asussa oli tunnistettavana HS:n "Bongaa paikka" -kuvassa 29.11.2018, ja ratkaisu esiteltiin 6.12.2018 - luettavissa ainakin kirjastoissa HS-aikakoneesta. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005914650.html https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005922469.html
10.12.2018 10:39 Sten Borg 11955
HS-aikakoneella löytyi myös useita Tempon lehti-ilmoituksia. Tarjouksessa oli esimerkiks... HS-aikakoneella löytyi myös useita Tempon lehti-ilmoituksia. Tarjouksessa oli esimerkiksi 1970-luvun alussa muunkinlaisia tavaroita kuin bongauspalstan lukijavastauksissa mainittuja, mm. kesämekkoja, kotitakkeja, talous- ja toilettipapereita.
12.12.2018 10:43 Sten Borg 11955

Vastauksesi