Maihinnousu.

Maihinnousu.

Sodankäyntitaktiikasta(kaan) mitään tietämättömänä ihmettelen sitä, että puolustautuvaa vihollista vastaan käydään sen vahvimpia linnakkeita vastaan juuri siltä suunnalta mistä vihollinen hyökkäyksen haluaakin tulevan. Esim. Normandian maihinnousu tehtiin saksalaisia vastaan mainitulla tavalla, suoraan päin valtavaa tulitusta aukealla rannalla. Saksalaisilla ei ollut tarkoitus hyökätä siitä mihinkään. Miksi ei olisi jätetty sakuja istua kököttämään linnakkeisiinsa ja kierretty takaa selustaansa ja hyökätty sieltä?

6 vastausta

Ongelmana on se, ettei puolustuksia voinut noin vain ohittaa. Normandian maihinnousu oli siihen asti suurin maihinnousuhyökkäys ja valtaisa logistinen ponnistus.Liittoutuneiden täytyi saada maihin nopeasti valtaisa määrä joukkoja ja varusteita ja tarpeeksi suuri alue vakaan sillanpääaseman muodostamiseksi. Sillanpääasemaan piti saada syvyyttä ja leveyttä. Syvyyttä tarvittiin, jotta mies- ja kalustomassoille olisi tilaa, leveyttä taas riittävän laajan rintaman avaamiseksi. Vihollisen olisi helppo tuhota liian pieneen sumppuun jäänyt hyökkääjäjoukko. Loppujen lopuksi tarvittavan maihinnousualueen leveydeksi tuli noin 80 kilometriä.

Tätä sillanpääasemaa piti koko ajan pystyä huoltamaan Englannista käsin ja operaatiota piti pystyä suojaamaan ilmasta. Tämä kaikki rajoitti mahdolliset maihinnousualueet neljään sellaiseen, jotka olivat hävittäjäkoneiden tehokkaan toimintasäteen sisällä. Niistä kaksi olivat niemimaita, jotka saksalaisten olisi ollut helppo sulkea ennen kuin liittoutuneet olisivat päässeet murtautumaan niistä ulos. Kolmas oli lähimpänä Englantia, mutta sieltä jatkoeteneminen olisi ollut vaikeampaa kuin valitulla alueella Normandiassa. Strategia saneli valinnan. Pelkkä sillanpääaseman valtaaminen ei riitä, vaan tarkoituksena oli päästä mahdollisimman nopeasti valtaamaan strategisesti tärkeitä kohteita ja pidemmän päälle etenemään kohti Pariisia ja sitten Saksan maaperää.

Maihinnousu ei olisi onnistunut missä vain Normandiassa, vaan tarvittiin sopivat rannat, joita maihinnousualukset saattoivat lähestyä ja joilla raskaat ajoneuvot saattoivat operoida uppoamatta hiekkaan. Parasta olisi ollut vallata suoraan satamakaupunki, mutta epäonnistuneen Dieppen maihinnousun jälkeen vuonna 1942 liittoutuneet katsoivat liian vaaralliseksi yrittää vallata ja pitää sellainen kohde. Liittoutuneiden täytyi kehittää keinotekoisia satamarakennelmia voidakseen tuoda tarvittavat joukot ja materiaalit maihin riittävän nopeasti, ennen kuin saksalaiset ehtisivät tuoda vahvistuksia paikalle. Toisaalta monissa paikoissa maasto maihinnousurannan takana olisi rajoittanut ja haitannut jatkoliikkeitä. 

Saksalaiset myös tiesivät, että maihinnousu oli tulossa ja olivat valmistautuneet siihen. He eivät tienneet tarkalleen, missä se tapahtuisi, mutta he pyrkivät linnoittamaan, miinoittamaan, ansoittamaan ja varustamaan kaikki todennäköiset rantautumisalueet. Rannoilla oli miinoja ja liikkumista hidastavia esteitä, kun taas bunkkereista ja muista valmistelluista tuliasemista pystyttiin ampumaan rannoille. Samalla osa puolustavista yksiköistä oli syvemmällä sisämaassa ja rannikon kylissä, niin että ne saattoivat torjua sivustoilta tulevia hyökkäyksiä ja koukkausyrityksiä.

Tämä niin sanottu Atlantin valli ei kuitenkaan ollut nimensä veroinen, vaan linnoitteet olivat keskeneräisiä ja monissa paikoissa puolustus oli ohutta. Liittoutuneet onnistuivat myös erinäisillä hämäyksillä uskottelemaan, että maihinnousu tapahtuisi muualla ja että hyökkäys Normandiaan oli vain hämäystä. Tämän takia saksalaiset hajoittivat joukkonsa niin että suurimmat voimat eivät olleet keskittyneet Normandiaan eikä pääjoukkoja heitetty heti vastahyökkäykseen maihinnousun alettua. Monin paikoin liittoutuneet eivät siis kohdanneet kiivainta mahdollista tulitusta. Osalla maihinnoususektoreitsa vastarinta murtui melko helposti, ja eräs väärässä paikassa maihin noussut pataljoona pääsi pois rannalta kohtaamatta paljonkaan tulitusta.

Tästä huolimatta ei yksinkertaisesti ollut paikkaa, jossa tarpeeksi suuri joukko liittoutuneiden sotilaita olisi voinut nousta maihin huomaamatta ja joutumatta tulitukseen. Sen sijaan liittoutuneet pyrkivät lamauttamaan rantojen puolustuksen tykistö- ja ilmapommituksella ennen varsinaista maihinnousua. Laskuvarjo- ja maahanlaskujoukkoja käytettiin valtaamaan selustan tärkeitä liikenneyhteyksiä ja tuhoamaan rannikkotykistöä, joka uhkasi maihinnousulaivastoa. Nämä olivat tavallaan selustahyökkäys, jolla ostettiin aikaa sillanpääaseman muodostamista ja laajentamista varten. Tosin myös nämä joukot joutuivat useimmiten hyökkäämään päin juuri niitä torjumaan valmisteltua puolustusta.

Kaikkien maihinnousujen tapaan Normandiassakin hyökkääjä pyrki nousemaan maihin paikassa ja olosuhteissa, joissa vastarinta olisi mahdollisimman vähäistä. Paikanvalintaa rajoittavat kuitenkin aina monet seikat, kuten yllä on mainittu. Puolustaja ajattelee näitä samoja seikkoja ja tekee valmistelunsa niin että se pystyisi lyömään maihinnousun heti rannalla tai ainakin hidastamaan sitä huomattavasti, kunnes lisävoimia saadaan paikalle.

Kommentit (0)
08.02.201916:11
14649
10

Jos kysyjällä kiinnostusta riittää, kannattaa tutustua myös arvostetun brittiläisen sotahistorioitsijan Antony Beevorin laajaan teokseen Normandia 1944. Maihinnoususta Pariisin vapauttamiseen. (WSOY 2009), joka näyttää puuttuvan kirjaston lähdeluettelosta. Maihinnousupaikan valinnan taustasta ja siihen liittyvistä salaus- ja harhautusoperaatioista kerrotaan kirjan kolmessa ensimmäisessä luvussa sivuilla 9 - 52.

Kommentit (0)
08.02.201920:32
17537
9

VVK. olet oikeassa, ei liene Beevorin voittanutta tutkijana.

Tässä kuitenkin vielä pari lisäviitettä, joista löytyy tarvittaessa joitakin tiedonmurusia:

David Stafford: Tio dagar till dagen D. Nedräkningen till Europas befrielse. (engl. Ten Days to D-day).

Stephen E. Ambrose: Pegasusbron. (amer. versio: The Pegasus Bridge)

Francis Crosby: Images of war .D-day. Rare photographs from wartime archives.

Kommentit (0)
08.02.201913:42
17537
8

En ole kysyjä, mutta haluan kiittää kirjastoa hienosta vastauksesta. Toivon, että kysyjä tutustuu mainittuihin lähdeteoksiin ja erinäisiin muihinkin, myös Yle:n areenalla ajoittain esitettäviin dokumentteihin, jotta erään maailmanhistorian kuluttavimman ja tuhoisimman operaation taustatekijät avautuisivat. Mieletön temppu - mutta se jotakuinkin onnistui. Hinta oli kova.

Koko sodan kuvaa tarkasteltaessa täytyy muistaa, mitä länsi-liittoutuneet ja NL olivat sopineet keskenään. Toisen maailmansodan palaset eivät yksittäin välttämättä sano mitään, ellei samalla seuraa, mitä tapahtui Aasiassa, Lähi-Idässä ja Afrikassa. 1930-luvun NL:n taktiikkaa heijastavat heidän "pikku sotansa".

Saksalaisia hämättiin erilaisin keinoin - milloin päästämällä liikkeelle huhuja Norjassa tapahtuvasta maihinnoususta, milloin järjestämällä englantilaiselle maaseudulle joukoittain kovalevystä rakennettuja panssarivaunuja tai lentokoneita, joita käytiin välillä kääntelemässä; pystytettiin valevaruskunta, jossa soi marssimusiikki ja tömisevät jalat polkivat maata saksalaisten vakoojien kuultavaksi. Sotilaspukujaan vaihtelevia miehiä marssi edestakaisin, ajoittain saksalaisen pommikoneen lennettyä yli "syttyi" valeosumasta tulipalo jne.

Maihinnousua varten valmistauduttiin liittoutuneiden puolella huolellisesti jo vuosia ennen H-hetkeä. Mm. julistettiin suuri valokuvakilpailu, johon britit saivat lähettää lomakuviaan Ranskasta. Valtaisasta kuvasaldosta poimittiin pois kaikki päättömät Emma-tädit ja epäterävät Billy-serkut, jotta saataisiin käyttöön mahdollisen muun tiedusteluaineksen tueksi jokainen otos, joka jollain tavoin tukisi tietoja Normandian kaupunkien ja rannikon muodosta, laitureista jne. En tiedä, miten hyödyllistä materiaalia kilpailusta saatiin, mutta hieno yritys kuitenkin.

Samoin lähetettiin kommandomiehiä tutkimaan Ranskan rannikkoa ja satamia. Eräät heistä hiipivät Normandian hiekkarannoilla ja poimivat hiekkanäytteitä kondomeihin, jotta pystyttäisiin laskemaan, miten painavia ajoneuvoja rannikolla voisi pakoveden aikaan ajaa. Eräs satamia tutkinut kommandoryhmä tuhoutui lähes kokonaan, osa hukkumalla, osa saksalaisten yllättämänä.

Itse maihinnousua haittaavina tekijöinä olivat esim.  yllättävän paksut pensasaidat, joihin osa liitokoneista tai panssarivaunuista törmäsi. Saksalaiset olivat valmistautuneet hyökkäykseen mm. rakentamalla vesisulkuja, joiden avulla pystyttiin laskemaan vedet pelloille ja tekemään niistä liikkumiskelvottomia hyökkääjälle. Osa liittoutuneiden sotilaista upposi näihin liejuisiin kosteikkoihin painavat varustepakkaukset sidottuina jalkoihinsa. Kaikkia heitä ei ole tähän päivään mennessä löydetty.

Sekä meritse että ilmateitse kuljetettavilla joukoilla oli pelon lisäksi yhteinen ongelma: keinunnan aiheuttama pahoinvointi. Tähän pyrittiin osittain valmistautumaan etukäteen ja torjumaan sitä tietyillä lääkkeillä. Ongelman toinen puoli tulee silloin helposti esiin: useat matkapahoinvointilääkkeet aiheuttavat uneiliaisuutta. Kumpi lie ollut parempi taistelija: itsensä kuivaksi ja veltoksi oksentanut vai se, joka on lääketokkurassa. Tukka nousee pystyyn ajatellessakin. Ilmateitse kulkijoilla ohjauskelvottomassa purjekangas- ja plywood-hökötyksessä matkustus oli lyhyempi kuin aluksilla.

Näitä ja kaikenlaista muutakin tapahtui siis lyhyessä hyökkäyksessä mikrotasolla. Jos olisi hyökätty selustaan - tämä kaikki homma ja paljon muuta suuremmassa mittakaavassa?

Mikä olisi ollut se "selusta"? Ranska, jossa mylläsivät Vapaa Ranska, Vichyn Ranska ja saksalaiset? Saksa, jossa elettiin kutakuinkin tavallista elämää sotatarviketeollisuuden ja keskitsleirien seassa?

Hyökkäyksen eräs olennainen tekijä on aina huolto. Miten olisi voitu kiertää saksalaisten selustaan, miten kuljettaa kaikki proviantti, miehet, aseet, ammukset ja polttoaine? Olisiko pitänyt ensin vallata jostain kenttiä, joille liittoutuneet olisivat voineet laskeutua kuljetuskoneineen. Toisen rintaman avaaminen Eurooppaan oli tapahtunut Italian kautta, ei kokonaisuuden kannalta kovin tehokkaasti. Ns. Pluto (Pipelines Undet the Ocean) , Englannista Ranskaan polttoainetta kuljettava merenalainen putki oli käyttövalmis jo kesäkuussa 1944, mutta ei käytännössä tukenut maihinnousua. Saksalainen it-tykistö pudotti aina ajoittain liittoutuneiden pommikoneita. Olisi jouduttu miettimään reittejä, jotta ei loukata puolueettomien ilmatilaa, mutta pystytään kuitenkin lentämään mm. Alppien yli. Vallatako saksalaisten sääasemat, jotta meteo-puoli saataisiin toimimaan? Miten valmistautua siihen, että tiedettäisiin, millä alueella kohteessa ollaan kenellekin myötämielisiä? SS:n käytössä ympäri Suur-Saksaa olevat sairaalat ja kuntoutuskeskukset olisi voitu ottaa haavoittuneiden käyttöön, mutta olisiko henkilökunta ollut myötämielinen? Taistelu erilaisia partisaaneja vastaan olisi ollut mahdollista. Mistä riittävän suuri aseistuksensa, koulutuksensa ja kokemuksensa kannalta riittävän yhtenäinen joukko, joka olisi pystynyt taistelemaan laajalla alueella - ts. sen olisi pitänyt olla englantilais-amerikkalais-kanadalais-australialainen, jotta olisi selvitty kieliongelmista? Normandiassa oli mukana puolalaisia, tsekkejä, tanskalaisia, benelux-maiden kansalaisia, ja jopa muutama suomalainen, myös saksalaisten puolella.

Kun jo Normandian maihinnousun valmistelu vei pari vuotta, hyökkäys Keski-Eurooppaan (?) olisi varmaan ollut vielä pitemmän suunnittelun paikka.

Kaikkia sotaakäyviä valtioita vaivasi taisteluväsymys. Tappioita oli tullut kaikille sekä inhimillisellä että materiaalisella sektorilla. Saksassa suunniteltiin Hitler-vastaisia attentaatteja. 

Vaikka monessa asiassa tehdään hienoja virallisia suunnitelmia, joku pieni henkilökohtainen juttu saattaa sotkea parhaatkin valmistelut. Kerrotaan, että Rommel oli jo pitkään epäillyt, että hyökkäys kohdistuisi Normandiaan. Koska mitään erityistä merkkiä ei ollut kuitenkaan näkyvissä, hänen kerrotaan lähteneen Saksaan viettämään vaimonsa 50-vuotispäiviä mukanaan tälle lahjaksi ostamansa harmaat mokka-avokkaat. Matkalla hän kuitenkin kuuli, että hyökkäys on jo käynnissä...

En tiedä, onko juttu totta - taitaa olla mainittu jopa elokuvassa Atlantin valli murtuu -, ja vaikka olisikin, olisiko Rommelin jääminen Normandiaan ollut erityisen ratkaisevaa Saksan menestyksen kannalta. Ainahan voi kuitenkin leikitellä mielikuvilla.

 

Kommentit (0)
08.02.201917:36
14821
6

Saksan sodanjohto odotti alkuvuonna 1944, että liittoutuneiden joukot yrittäisivät tehdä maihinnousun Ranskaan. Kun Suomen yleisesikunnan päällikkö, kenraali Erik Heinrichs ja Suomessa yhteysupseerina ollut saksalainen kenraali Waldemar Erfurth vierailivat Saksassa 28. huhtikuuta 1944, Saksan pääesikunnan (OKW) johtoesikunnan päällikkö kenraalieversti Alfred Jodl nosti asian esille tuolloin pitämässään esitelmässä. Hänen mukaansa liittoutuneet tekisivät suuren maihinnousun Ranskaan Schelde-joen ja Boulognen välillä. Lisäksi hänen mukaansa oli odotettavissa suuri liittoutuneiden maihinnousu Etelä-Ranskan rannikolle, mitä varten liittoutuneiden käytössä olivat Korsikalla sijaitsevat lentokentät.

Kun liittoutuneiden joukkojen maihinnousu Ranskan Normandiaan käynnistyi 6. kesäkuuta 1944, liittoutuneiden tiedustelupalvelu oli selvittänyt viime hetkellä sen, että Saksan armeija oli vahvistanut rannikkopuolustusta. Yhdysvaltain 1. Armeijan komentaja, kenraaliluutnantti Omar Bradley oli olettanut, että Saksan 716. Jalkaväkidivisioona miehittäisi Omaha-rannalta brittiläisten maihinnousujoukkojen alueelle ulottuvaa rantaa. Hän sai maihinnousun käynnistyessä tiedon, että saksalainen 352. Jalkaväkidivisioona miehitti Omaha-rantaa, missä amerikkalaisten 1. Divisioonan ja 29. Divsioonan oli määrä nousta maihin. Lisäksi alueella olevia saksalaisia ilmatorjuntajoukkoja oli vahvistettu.

Liittoutuneiden laivaston tykistötulitus edelsi maihinnousujoukkojen saapumista Normandian rannikolle aamulla 6. kesäkuuta 1944. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että liittoutuneiden laivaston taistelulaivat ja risteilijät tulittivat tykeillään saksalaisten tukikohtia. Sitten myös liittoutuneiden lentokoneet pudottivat pommejaan rannikolle. Normandian Omaha-rannan osalta tapahtui kuitenkin niin, että pommit putosivat sisämaahan. Näin ollen pommit putosivat viiden kilometrin etäisyydelle saksalaisten rannikkotykeistä. Syynä tähän olivat pilvikerrokset, joten korkealla lentäneissä pommituskoneissa ei nähty pommituskohteita. Tämän lisäksi näiden lentokoneiden miehistöjen täytyi olla varovaisia, jotta pommit eivät olisi pudonneet vahingossa rantaa lähestyviin maihinnousujoukkoihin.

 

Waldemar Erfurth, Im Hauptquartier Mannerheims. Das Tagebuch, sivu 931. Waldemar Erfurthin arkisto. Kansallisarkisto, Helsinki.

Cornelius Ryan, The Longest Day. June 6, 1944. Wordsworth Editions Limited 1999, sivu 87 ja sivut 196 - 201.

Kommentit (0)
12.02.201916:46
17537
5

Lukekaapa muuten Beevorin teos Kohtalokas silta. Arnhem 1944.

Kauhistuttavaa ja surullista tarinaa sekä sotilaallisista että siviilitappioista, joiden taustalla oli liittoutuneiden ja erityisesti brittein aikomus hyökätä saksalaisten sivustaan Normandian voitonhuuman siivittämänä, epäonnistuneesti. "Operaatio Market Gardenin" tarkoitus oli vallata Alankomaiden sillat saksalaisten huollon lamauttamiseksi. Operaation riitaisa ja suunnittelematon tausta aiheutti suurta tuhoa - historioitsijat ovat vältelleet operaation perinpohjaista tutkimusta esim. maahanlaskujoukkojen oikeaan osumista alussa on kehuttu, mutta Beevor on jälleen kaivellut esiin epäkohdat.

Toki voidaan ajatella, onko Beevor liiaksi antautunut tunkioiden penkomiseen. Hän on kuitenkin entinen upseeri ja toisen taitavan historioitsijan, John Keeganin oppilas, kasvanut kirjoittaja- ja historioitsijaperheessä, joten pidän häntä harkitsevana ja perustelevana kirjoittajana.

Kommentit (0)

Vastauksesi