Lusian päivän alkuperä?

Lusian päivän alkuperä?

Eilen 13. joulukuuta vietettiin Lucian päivää. Eräs kysymus siihen liittyen askarruttaa. Onko Lucian päivän kulkue kaapuineen, soihtuineen ja seppeleineen täysin kristillinen perinne vai onko kyseisen festivaalin alkuperän takana jokin esikristillinen juhla tai perinne jota nykyinen Lucia -kulkue noudattaa?

Vastaus

Nykyiset joulumarkkinointiakin palvelevat Lucia-kulkueet ja niihin liittyvät kauneuskilpailuja muistuttavat Lucia-vaalit ovat 1900-luvun keksintöä eikä niitä voi pitää minkään kristillisen tai esikristillisen perinteen jatkajana paitsi nimityksen ja ajankohdan osalta.

Lucia, Sisilian Syrakusassa eläneen neitsyen ja marttyyrin (veritodistajan), muistopäivä on ollut vanhastaan niin idän kuin lännenkin kirkkojen kalenterissa joulukuun 13. päivänä. Luciaa voi pitää historiallisena henkilönä, vaikka luotettavaa tietoa hänestä ei juuri olekaan. Joulukuun 13. päivä voi olla hänen todellinen kuolinpäivänsä, vuosi lienee ollut 304 tai 305.

Kristillistä ainesta nykyiseen julkiseen Lucian viettoon on tuonut myös joulun läheisyys: tilaisuuksien musiikkitarjonnassa on paljon harrasta sävyä ainakin siltä osin kun ne tapahtuvat kirkkorakennuksissa. 

Ruotsissa ensimmäinen nykyisenkaltainen Lucia-kulkue järjestettiin vuonna 1927 Stockholms Dagbladin toimesta . Suomenruotsalaiset seurasivat esimerkkiä Helsingissä 1930 ja 1931, mutta mahdollisesti tuon vuosikymmenen alun surkea taloudellinen tilanne lopetti tradition. Uudelleen se alkoi Helsingissä 1949 ("valtakunnallinen Lucia"). Ruotsissa ja ruotsinkielisessä Suomessa on valittu ja valitaan lisäksi myös paikallisia Lucioita.

Lucian päivä oli kansanomaisessa ajanlaskussa toki merkkipäivä jo paljon varhemmin. Aikana jolloin kristitty maailma noudatti juliaanista kalenteria (roomalaiskatoliset maat luopuivat siitä vuonna 1582, Ruotsi 1753), vuoden lyhimmät päivät ja pisimmät yöt sijoittuivat joulukuun 13. päivän tienoille (talvipäivänseisaus, nykyisessä kalenterissa 21.-22.12). Kansanuskon mukaan pimeä ajankohta oli otollinen pahojen voimien mellastamiselle. Tämä uskomus on varmaan peräisin jo kristinuskon tuloa edeltävältä ajalta, mutta pahin demoni on myös saanut Luciasta nimensä: Lusse, Lussi.
Lucia on sopinut tähän pimeään aikaan hyvin senkin vuoksi, että ainakin oppineemmat ovat halunneet johtaa hänen nimensä latinan sanasta LUX 'valo, valkeus' (jossa taivutettaessa tapahtuu konsonanttimuutos x > c). 

Koulujen syyslukukausi on aikoinaan myös sijoittunut Lucian päivän tuntumaan. Koulutyön päätyttyä oppilaat läksivät keräämään (tai oikeammin kerjäämään) opiskelurahoja esittämällä jouluaiheisia laulunäytelmiä.  

Länsi-Ruotsista on ainakin 1700-luvun puolivälistä tunnettu säätyläisväen tapa, että valkopukuinen ja kynttiläkruunuinen nuori nainen tarjoilee joulukuun 13. päivän aamuna herrasväelle kahvia ja pullaa. Tämän hahmon esikuva ei ollut niinkään muinaisesta Sisilian Syrakusasta kuin Saksasta, johon säätyläisillä oli suhteita ja olihan Ruotsin hallinnassakin tuolloin vielä joitakin pohjoissaksalaisia alueita. Saksassa evankeliset olivat korvanneet lahjojenjakana roomalaiskatolisen pyhimyksen  Nikolauksen 'Kristus-lapsella' (Christkindl), jollaisena käytännössä esiintyi valkeisiin puettu usein siivekäs ja kynttiläkruunuin koristautunut tyttö.
Kotien, myöhemmin myös tarhojen ja koulujen Lucia-perinteellä on ollut seuraajia myös Suomessa.   

Suomenruotsalaisen kansatieteilijän Bo Lönnqvistin mukaan meikäläisessä luciaperinteessä on kolme eri kerrostumaa:

Koulujen päätösjuhla Lucian päivänä ja sitä seuraavat tähtipoikien kerjäyskulkueet.
Kotien ja koulujen Ruotsista lainattu Lucia-hahmo kynttiläkruunuineen ja tarjottimineen.
"Viralliset" Lucia-vaalit ja kulkueet.

 

Jaakkola, Kaisu
Muuttuva joulu. - Suomen muinaismuistoyhdistys, 1977

Lönnqvist, Bo
Lucian päivi
[teoksessa: Juhlakirja : suomalaiset merkkipäivät. - Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1979]

Lönnqvist, Bo
God Jul! - Schildts, 1992

Vilkuna, Kustaa
Vuotuinen ajantieto. - 7. p. - Otava, 1981 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Vastauksesi