Luin narsismia käsittelevän artikkelin ja kohta kuin kohta kuvasi täydellisesti...

Luin narsismia käsittelevän artikkelin ja kohta kuin kohta kuvasi täydellisesti...

Luin narsismia käsittelevän artikkelin ja kohta kuin kohta kuvasi täydellisesti ihan tavallista miestä, muun muassa kyvyttömyys empatiaan, tunnekylmyys, seksikeskeisyys, kyvyttömyys tuntea syyllisyyttä, jne.. Millä perusteella joku mies ei olisi narsisti?

Vastaus

Kysymyksesi taustalla on aika rankka näkemys miehestä. Joko lähelläsi elää varsin tunneköyhiä miehiä tai sitten on kysymys vain huonosta päivästä ja mustasta huumorista. Huonona hetkenä moni saattaa hetken miettiä kumppanistaan esittämälläsi tavalla. On kysymys samankaltaisesta ilmiöstä kuin lääkärikirjojen sairauskuvauksia lukiessa, kun kaikki oireet tuntuvat sopivan.

Mutta vaikka narsismista puhutaan nykyisin usein hyvinkin kevyesti, kysymys on silti vakavasta asiasta - todellisesta persoonallisuushäiriöstä, joka aiheuttaa paljon kärsimystä. Tätä ei pitäisi vähätellä.

Yleisradion verkkosivuilla julkaistiin 25.03.2011 psykiatrian dosentin Tarja Melartin haastattelu Tampereen lääkäripäivien yhteydessä. Haastattelussa todetaan, että narsistinen persoonallisuushäiriö on vakava ongelma nykyisin, mutta että liian heppoisaan ”narsistijahtiin” ei kenenkään pitäisi ryhtyä. Diagnoosi olisi jätettävä asiantuntijoille.

Käsite narsismi pohjautuu antiikin tarinaan omaa kuvaansa lammesta katsovaan Narkissokseen, joka ei tiennyt katsovansa omaa kuvaansa. Melartin toteaa, että narsismin traaginen puoli onkin se, että ihminen on eksyksissä omasta itsestään; hän ei tiedä kuka on, vaan hakee itseään toisista. Kysymys on ennen kaikkea vakavista varhaislapsuuden vaurioista. Narsistisesti hauras lähtee ihmissuhteissa suojautumaan niin siviilielämässä kuin työpaikallakin, koska hän tuntee pohjimmiltaan itsensä arvottomaksi. Hän hakee keinotekoisesti arvostusta ja ihailua muilta, jotta ei joutuisi kohtaamaan omaa alemmuudentunnettaan.

Melartin kritisoi huoletonta narsismin käsitteen viljelyä, joka on viime vuosina ottanut vallan ja toteaa, että narsismi on käsitteenä melko neutraali. Ihminen tarvitsee tervettä narsismia, jotta voisi iloita elämästä ja tuntea olevansa rakastettu. Jos varhaislapsuudessa ei saada riittävästi tunnetta siitä että on rakastettu, voidaan puhua jopa narsismivajeesta. Ihminen jää kokemaan syvää arvottomuutta ja riittämättömyyttä. Tyhjyyden tunne on hyvin oleellinen narsismissa. Sitä peittääkseen narsisti hakee keinotekoisesti arvostusta ja ihailua muilta, usein käyttäytymällä hyvinkin huonosti.

Hankalan käytöksen pohjalta ei kuitenkaan saisi tehdä kevyitä arkipäivän diagnooseja läheisistään tai työtovereistaan, vaan on turvauduttava asiantuntijoihin. Ongelma on se, että narsisti itse harvoin hakeutuu hoitoon. Tarja Melartinin mukaan narsistin saa yleensä hakemaan apua vasta jokin muu oire, kuten masennus, ahdistus tai päihdeongelma. Hoidossakin narsistin auttaminen voi olla hyvin vaikeaa, koska narsisti ei itse näe ongelmaansa vaan ajattelee syyn olevan aina muissa.

Lähteet:

Melartin, Tarja (haastattelu): Narsistijahtiin ei kannata lähteä http://yle.fi/alueet/tampere/2011/03/narsistijahtiin_ei_kannata_lahtea_2...

Hyrck, Riitta: Ohut- ja paksunahkainen narsisti. Psykoterapia (2006), 25(1), 3—32
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm

Kommentit (0)

Vastauksesi