Liikennekuolematilastoja ihmettelin.

Liikennekuolematilastoja ihmettelin.

-70 luvun alun hurjista liikennekuolematilastoista alkoi lasku johtuen ilmeisesti nopeusrajoituksista ja turvavöistä, mutta mitä tapahtui -67, kun luvut niin suuresti romahtivat? 66-67 oli vielä suurempi pudotus kuin oli -72-73.

Vastaus

Tilastokäyrä, jossa tuo notkahdus näkyy: http://www.stat.fi/tup/suomi90/lokakuu.html

Saimme vastauksen Liikenneturvalta:

"Erittäin mielenkiintoinen kysymys – tähän on erittäin vähän kiinnitetty aiemmin huomiota; yleensä liikenneturvallisuuden kehityksen tarkastelu lähtee vuodesta 1970 ja kuusikymmenlukua pidetään kategorisesti turvallisuuden huononemisen aikakautena. Siinä mielessä 66-67-muutos olikin erilainen, että se ei vielä johtanut turvallisuuden parantumiseen pidemmällä aikavälillä, kuten 70-luvulla, vaan oli ”vain” kahden vuoden mittainen notkahdus, ja liikennekuolemat kääntyivät sitten uudelleen nousuun. Mutta yhtä kaikki, 66-67-pudotus oli suuri (-11%), kuitenkin suhteellisesti pienempi kuin 73-74-muutos (-20%) tai 70-luvun puolivälin jälkeen, jolloin useana vuonna peräkkäin saavutettiin yli kymmen prosentin alenemia. 

Vuonna 1972 ilmestyi Risto Näätäsen kirjoittama ”Maantiekuolema – Tutkimus liikenneonnettomuuksista”, jossa ansiokkaasti tarkasteltiin liikenneturvallisuuden siihenastista kehitystä. Tilastotarkastelu ylettyi siinä vuoteen 1969 asti, joten -67 ja -68 vuosien kuolemanlukujen notkahdus oli jo tilastoissa nähtävissä. Kovin suurta huomiota notkahdus ei Näätäseltä saanut, vaan huomio oli lähes kokonaan synkässä trendissä.  Lähinnä Näätänen tuntuu viittaavan tuhannen kuolonuhrin maagiseen rajaan, ”joka näyttää magneetin tavoin imevän käyrää puoleensa” (s 19). Tämä lienee yksi selitys, että rajan ylittäminen vuosina -65 ja -66 nosti asian julkiseen tietoisuuteen Kekkosen puheita myöden ja ainakin keskusteluihin siitä, mitä asialle voidaan tehdä. Ainoana ”konkreettisena” tekijänä Näätänen (s 32) tuo esiin pohtiessaan kuolleiden ja loukkaantuneiden suhteen muutosta onnettomuustilastossa seuraavaa: ”Ensinnäkin on ensiaputoimenpiteiden ja yleensä lääketieteen erityisen nopea viimeaikainen kehittyminen saattanut aiheuttaa sen, että yhä useampi vaikeasti loukkaantunut onnistutaan pelastamaan elämälle, usein tosin hyvin rajoitetulle ja typistetylle, etenkin vaikean aivovamman seurauksena.”

Keskisen artikkelissa on viitattu Kekkosen uudenvuodenpuheisiin -66 ja -67. Yleensä tässä asiayhteydessä Kekkosen puheista nostetaan esiin vain vuoden 1973 uudenvuodenpuhe, jossa viitattiin suoraan nopeusrajoituksiin. Nopeusrajoituskokeiluja (neljä kpl) oli ollut jo 60-luvulla, ja esimerkiksi niiden puitteissa vuoden -66 loka- marraskuussa oli koko maassa voimassa nopeusrajoitus 90 km/h, ja vuonna -68 oli juhlapyhien lyhytaikaiset nopeusrajoitukset (90 km/h voimassa yhteensä 25 päivää ja 110 km/h yhteensä 14 päivää). 

Yhtenä taustatekijänä liikenneturvallisuuden kehityksessä on myös aina taloudellinen tilanne – laskusuhdanne vaikuttaa suoraan liikenteen määrään siten, että liikenteen kasvu ainakin hidastuu – tähän mennessä ei juuri ole tapahtunut liikenteen vähenemistä. Suoraan liikennemäärätietoja ei tuolta ajalta liene olemassa, mutta taloudellista tilannetta osoittaa ainakin työttömyysluvut. Vaikka 60-luvun työttömyysluvut olivat mitättömiä sitten 70-luvun loppupuoliskolla alkaneeseen muutokseen, niin kuitenkin juuri tuossa 67-68 paikkeilla oli ”piikki” myös työttömyydessä. Vuosina -69 ja -70 muutti Suomesta Ruotsiin n. 40 000 ihmistä vuodessa." http://www.suomenpankki.fi/fi/tilastot/kuviopankki/Pages/tyottomyys.aspx

Lisäksi Helsingin kaupungin Tietokeskuksen Kvarkki -lehdessä 1/2006 kerrotaan muun muassa seuraavaa:
"Tasavallan presidentti Urho Kekkonen kiinnitti huomiota suureen liikennevahinkojen määrään liikuttavassa uudenvuoden 1966 puheessaan. Seuraavana vuonna hänen oli pakko palata aiheeseen, kuolonkolarit olivat yhä lisääntyneet. Presidentin jyrähdykset lisäsivät jonkin verran liikkuvan poliisin resursseja. Kansalaistasolla liikenneturvallisuutta lähti viemään eteenpäin keväällä 1966 Kolariton keskiviikko -kampanja. Tehtiin liikennevalistusfilmi ”Vastuu on meidän kaikkien.” Tätä vuonna 1965 valmistunutta lyhytelokuvaa näytettiin elokuvien alussa elokuvateattereissa, kouluissa ja televisiossa. Pertti Jenytinin aloitteesta lähtenyt Kolariton keskiviikko – kampanja toteutui vuosina 1966–1971.
Vuonna 1967 lanseerattiin graafikko Kyösti Variksen laatima tunnus, muna auton katolla, ja niinpä autoilijoita kehotettiin olemaan munaamatta itseään liikenteessä.

Suomalaiseen kollektiiviseen muistiin on jäänyt päivä 14.5.1967, jolloin saavutti päätepisteensä toinen 60-luvun liikenneturvattomuuteen reagoinut kansanliike. Helsingin Suurkirkon edessä Niilo Tarvajärvi luovutti kansalaiskeräyksen tuottona 58 valkoista poliisiautoa liikkuvan poliisin käyttöön."

http://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/kvartti/2006/keskinen.pdf

 

Kommentit (0)

Vastauksesi