Leipää ja suolaa uuteen tupaan. Vaan miksi, mistä tämä perinne?

Leipää ja suolaa uuteen tupaan. Vaan miksi, mistä tämä perinne?

Leipää ja suolaa uuteen tupaan. Vaan miksi, mistä tämä perinne? Onko kyseessä vain suomalainen, vaiko kansainvälisempi ilmiö? Mikäli jäljet johtavat jotenkin kristinuskoon, onko kyseessä tosiaankin heidän keksintönsä vai ulottuvatko juuret kauemmaksi?

Vastaus

Ari Turusen kirjassa Hyvän ja pahan merkit eli taikauskoisten tapojen tarina (Ateena kustannus 2002) selitetään suolan ja leivän merkitystä. Suola on yksi tärkeimmistä yhteenkuuluvuuden symboleista. Vanhan uskomuksen mukaan suolan tuominen perheen emännälle tai isännälle uuden vuoden aattona tuo onnea. Suomessa tapa liittyy tupaantuliaisiin, jolloin suolaa ja leipää viedään uuteen kotiin, jotta ruokaa riittäisi aina ja jotta se säilyisi. Suola ja leipä kertovat myös vieraanvaraisuudesta, luottamuksesta sekä tervetulleeksi toivottamisesta. Keskinäisen leivän murtaminen ja yhteisen suolan käyttäminen synnyttävät yhteyden.
Kirjassa Elävä karjalaisuus, tekijänä Pirkko Sallinen-Gimpl (Kirjayhtymä 1987) kerrotaan, että ortodokseilla kodin siunaaminen on erityinen kirkollinen toimitus, jonka yhteydessä pappi vihmoo pyhitettyä vettä siunaten sillä uuden kodin. Uuteen taloon vietiin tuliaisina leipää, suolaa ja joku voi tuoda koivuhalon, että lämmin pysyisi talossa. Kaikki nämä kolme viemistä ovat vanhastaan kuuluneet ortodoksiseen tapakulttuuriin, mutta varsinkin suolan ja leivän vienti tunnetaan laajemmaltikin.

Kommentit (0)

Vastauksesi