"... Lapsi niinkuin muutkin, pienet piimäsuutkin".
Eräässä joululaulussa mainitaan näin. Minkä takia lapsia usein kutustaan piimäsuiksi, muun muassa kirjallisuudessa on tällaista esiintynyt.
Piimäsuu on pienen lapsen hellittelysana kuten myös maitoparta.
Piimäsuu-sana lienee syntynyt kun pikkulapsen juotua maitoa hänen suupielensä ovat yleensä valkoiset.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kirjaston tietopalvelun vastauksessa sopisi olla kirjallisuusviitteitäkin. Kirjaston hyllystä löytyi seuraavanlaista.
1950-luvulla ilmestyneessä Nykysuomen sanakirjassa on kolme toisiaan muistuttavaa ja pitkälti samaa tarkoittavaa hakusanaa:
maitoparta nuoresta, kehittymättömästä (mies)henkilöstä, vars. lapsesta
maitosuu nuoresta, kehittymättömästä, kokemattomasta, joskus saamattomasta henkilöstä
piimäsuu = maitosuu
Suomen kielen perussanakirjaan (1992) valikoitui näistä kolmesta maitoparta "kokemattomasta nuoresta miehestä".
V. V. K:n siteeraamat, monille jo koulusta tutut Kalevalan ensimmäisen runon säkeet sisältävät samoja sanoja myös nykysuomalaistetussa mukaelmassa: "Niitä [runoja, lauluja] lauloi aikoinaan isäni - - niitä opetti äitini - - kun itse vielä konttasin lattialla vanhempieni jaloissa pikku maitopartana, pienenä piimäpartana."
Aimo Turunen selittää Kalevalan maito- ja piimä-alkuisia sanoja:
maitoparta bahuvr. pieni lapsi (1:43; 21:292) [bahuvriihiyhdyssana, kuten herkkusuu, mämmikoura, punapää]
Maitoa nimitetään myös piimäksi, vrt. vir. piim 'maito'.
piimä oik. hapan maito; maito, joka kirnuamisen jälkeen jää jäljelle, kun voi on siitä erottunut; Kalevalassa piimä esiintyy maidon kertosanana todennäköisesti 'maitoa' tarkoittamassa.
piimäsuuna pienenä (1:33)
Viroksi parta on habe. Viron sanakirja tuntee sanan piimahabe: 1) alles kasvama hakanut habe, 2) poisikeohtu noormees
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Maito ja piimä on menneinä vuosisatoina ilmeisesti mielletty paljolti samaa tarkoittavaksi asiaksi, toistensa synonyymeiksi: " - - minun lasna lattialla eessä polvien pyöriessä, maitopartana pahaisna, piimäsuuna pikkaraisna" (Kalevala 1:41). Vielä Aleksis Kivelläkin piimä oli maidon "olomuodoista" ensisijainen: "Herrat ovat lapsekkaita kuin piimäsuiset kakarat."
Selityksenä edellä mainittuun asiantilaan ei voine olla muu kuin se, että entisaikojen kansanomainen ravintotalous oli varastointitaloutta, jossa säilyvyys oli ratkaiseva ongelma. Se sulki suurelta osin pois tuoreen maidon käytön. Historioitsija Kustaa H. J. Vilkuna kirjoittaa Suomalaisen arjen historian ensimmäisessä osassa (Weilin+Göös 2006), että "[r]ahvaan käytettäviksi tarkoitetuista maitotuotteista valtaosa hapatettiin paitsi voi ja juustot. Kylmään varastoitiin piimää, viiliä ja kokkelipiimää eli syöntipiimää."
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Vastauksesi
