Lainhuudatuksen etymologia

Lainhuudatuksen etymologia

Hei! Mistä mahtaa olla peräisin sana "lainhuudatus" tai "lainhuuto"? Lieneekö se jotain niin konkreettista, että liittyy oikeasti huutamiseen jollain tavalla?

4 vastausta

Ruotsi-Suomen keskiaikaisessa oikeudessa maanlakien mukaan kiinteistönkauppa oli tehtävä käräjillä kahdentoista vahvistajan myötävaikuteksella. Tuomarin tuli tietyn kaavan mukaan vahvistaa kauppa ja sen jälkeen antaa kiinnekirja lähinnä sen osoitetuksi, että kiinteistö oli huudattamalla tarjottu sukuun lunastettavaksi.

Kommentit (0)
13.06.201713:15
196
62

Kirjasto ei vastannut kysymykseen tai ainakin vain väisti sen. Eli tarkoittaako "huudattamalla tarjottu sukuun lunastettavaksi" että on oikeasti huudettu? 

Todennäköisesti merkitys liittyy Kielitoimiston sanakirjan huutaa-sanan merkitykseen 3:

3. oik. Asia huudettiin esille [= ilmoitettiin käsiteltäväksi] oikeudessa. Asianosaiset huudetaan [= kutsutaan] oikeuden eteen. 

http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/

Mutta jää edelleen auki mitä "lain" tarkoittaa sanassa lainhuuto. 

Kommentit (0)
16.06.201713:22
12720
36

Lainhuudatus-termi lienee lähtöisin Ruotsin-ajan yleisten, koko valtakuntaa koskevien lakien säännöksistä, jotka määrittelivät, milloin jotain saantoa, esim. kiinteistökauppaa, voitiin pitää laillisena. Seuraavassa ote Ruotsin valtakunnan vuoden 1734 yleisen lain maankaaresta:

IV. Lucu. Ostosta / ja cuinga maa maalla / huonet / cartano ja tontti caupungisa / mahta myytää.

1.§. Jos jocu myy maans maalla; nijn pitä ostajan Oikeuden edes, sijnä kihlacunnasa cuin maa on, näyttämän cauppa-kirjans, ja maan julkisesti cuulutta andaman, colmesa yhteisesä Käräjäsä. Jos ei sen maan päälle puhuta yön ja wuoden sisällä, colmannen cuulutuxen jälken; eli sijnä Käräjäsä, cuin colmas cuulutus tapahtu, sijnä maanpaicasa, josa ainoastans yxi Käräjä wuodesa pidetän; nijn andacon Kihlacunnan Tuomari sen päälle kijnne-kirjan, nimens, kihlacunnan ja oman sinettins canssa. Jos se cuin myyty on, macaa usiammasa Kihlacunnasa; nijn pitä cukin cuulutettaman oikiasa Kihlacunnan Käräjäsä, ja kijnnekirja sen päälle otettaman: Kirjoitettacon myös kijnnekirja kihlacunnan tuomio-kirjaan sisälle.

2.§. Maa, huonet ja tontti caupungisa joca myydän, pitä myös julkisesti awoimilla owilla, Raadihuonesa, colmena manandaina cuulutettaman, neljä wijckoa joca cuulutuxen wälillä. Jos Pyhäpäiwä lange sisälle cuulutus-päiwän päälle; nijn edeskäykön cuulutus ensimäisnä manandaina sen jälken. Jos ei sen caupan päälle puhuta, cahdentoistakymmenen wijcon sisällä colmannesta cuulutuxesta; nijn olcon se laillisesti seisonut, ja sitte cuin rauha-raha annettu on, pitä se Oikeuden kijnne-kirjalla wahwistettaman. Ei mahda kijnne-kirja ulosannettaa caupungisa, ennen cuin myyjä itze, eli waldamiehen cautta, Oikeuden edesä on kättälyönyt, ja tunnustanut caupan hinnan maxetuxi. Kijnne-kirjasa pitä nimitettämän, cuinga monda kynärätä se cartano eli tontti on lewiä ja pitkä, nijn myös misä cortelisa ja neljennexesä, ja cuiden catuin ja cujain wälillä se macaa. Waihetuxesta ja annosta olcon sama laki.

Kuten näkyy esim. kaupungeissa myytävä kohde (maa, kiinteistö tai tontti) piti "julkisesti avoimilla ovilla raatihuoneessa kolmena maanantaina kuulutettaman, neljä viikkoa joka kuulutuksen välillä". Kaupasta tuli laillinen, "jos ei sen päälle puhuta" määräajan kuluessa. 1734-vuoden lain konkreettinen "cuulutus" on nähdäkseni aivan ilmeisesti vaihtunut modernimmissa lakiteksteissä abstraktimmaksi "lainhuudoksi" - olkoonkin että sanan synnyttämä "auditiivinen" mielikuva on päinvastoin voimistunut.

Todettakoon vielä, että esimodernien vuosisatojen julkinen kuulutuskäytäntö jatkuu vieläkin ainakin kirkollisessa avioliittoon kuuluttamisessa.

LISÄYS:

Katselin vielä vuoden 1734 lain alkuperäistä, ruotsinkielistä tekstiä. Edellä siteeraamani maankaaren IV luvun 2 §:n alku kuuluu seuraavasti:

2. §. Jord, hus och tomt i staden, som säljes, [ 69 ]skal ock offenteliga wid öppna dörar å Rådstufwu tre måndagar upbiudas, fyra wekor emellan hwart upbud.

 Otavan ison tietosanakirjan (Encyclopaedia Fennica, 1963) mukaan "[v]arhemmin v:n 1734 lain mukaan vaadittiin kolme lainhuutoa (ruots. uppbud), jotka annettiin kihlakunnan- tai raastuvanoikeudessa".

Samaisen tietosanakirjan mukaan "[v]anhemmassa lakikielessä käytettiin lainhuudatuksesta myös nimitystä 'laillistus' ". Tästä voisi ehkä päätellä, että "lainhuudatus" oikeusterminä ei palaudu kovinkaan kaukaisiin aikoihin.

Kaikkiaan asia näyttäisi mielestäni olevan tällä koko lailla selvä.

Kommentit (0)
16.06.201710:19
15166
26

Se "laki" on ollut laamanni, joka on lukenut ääneen kansalle tehdyt päätökset. Kansahan on ollut joko lukutaidotonta tai ei ole ehkä ymmärtänyt hallinnon kieltä, joten päätökset on saatettu tietoon vaikuttavalla tavalla, joka on lisännyt myös tunnetta siitä, kuka onkaan väen hallitsija ja valtias. Termi on peräisin ajalta, jolloin oli käytössä laamanninoikeus (laamanni=lagman), tapahtumaa on kutsuttu ruotsiksi "lagsaga" tai varhemmin "lagsagha", jolla ei siis ole mitään tekemistä satujen kanssa, vaan on kyse asian suullisesti tiedoksi saattamisesta.

Edit: lisäsin loppuun viitteen, jossa on kuva Schlesvig-Holsteinin kansankokouksen, käräjäoikeuden tms. kokoontumispaikalta. Kyseisen tapaisella paikalla on hoidettu vaaleja - kuten Ruotsissa Moran kivillä kuninkaanvaalit - tehty oikeustoimeen liittyviä päätöksiä yms. Joten jos tilaisuuteen ovat osallistuneet kaikki alueen vapaat miehet, niin varmaan siellä on huudettukin, varsinkin jos joukossa on ollut porukkaa, joka on jupissut omiaan ja puristellut nyrkkiä taskussa.

Ruotsin kielen sanalla lag, laki, selitetään olevan sekä englannin-, islannin-, latinan-, saksan- ja kreikankielisiä juuria.

Lagman on ollut tärkeä juridinen ja hallinnollinen virkamies sekä Ruotsissa (Ruotsi-Suomessa), Norjassa, Islannissa ja Färsaarilla.

Lainhuudatusta merkitsevät modernit  sanat ovat kantaa lagfart, joka merkitsee paitsi oikeuskäsittelyä ja siihen kutsumista, joutumista, teettämistä jne, myös lakia oppiaineena tai suuntautumisena. Siihen etymologiaan liittyvät viitteet ovat vasta 1700-lvulta, mutta asian juuret ovat kauempana, jopa 500 vuotta varhaisemmassa ajassa.

Syvimmät juuret ovat tietenkin ennen kansallisvaltioiden syntyä tapahtuneessa heimo-oikeudenkäynnissä. Huutaen sielläkin on varmaan päätökset julkistettu.

 

 

 

 

Kommentit (1)
Ai niin - muuan entinen historianopettajani puhui keskiajan oikeudenkäytöstä kertoessaa... Ai niin - muuan entinen historianopettajani puhui keskiajan oikeudenkäytöstä kertoessaan "lainsanojamiehistä".
16.6.2017 10:20 Lahja Kotka 15166

Vastauksesi