Lainausmerkkien vähentäminen tekstissä

Lainausmerkkien vähentäminen tekstissä

Omasta mielestäni olen ihan kelvollinen "kirjailija", niin asia- kuin hupiteksteissäkin. Tämän on todennut moni ns. "parempikin" lukija. Itseäni kuitenkin on suuresti alkanut häiritä aivan liikaa käyttämäni lainausmerkit. Omaan todella vilkkaan mielikuvituksen ja pelkään että ilman lainausmerkkejä käyttämäni sanonnat otetaan liian "tosissaan" eikä siinä "laajassa merkityksessä" missä itse ne "koen". Miten pääsen tästä "ongelmastani" ? Miten voin sanoa asiat suoraan tahtomallani tavalla? Pelkkä synonyymeillä pelaaminen ei ehkä pelkästään auta...  Ja niin, tämän kysymyksen "lainausmerkityt" ovat ihan esimerkin vuoksi, mutta pointti varmaan meni perille :-)

 

Vastaus

Lainausmerkkien oikeanlainen käyttö, kuten muukin välimerkkien ja tyyliseikkojen hallitseminen, on kirjoittajalle tärkeä taito. On totta, että liiallinen ja usein toistuva lainausmerkkien käyttö on häiritsevää ja myös vähentää niiden tehoa. Lainausmerkkejä ei siis pitäisi viljellä liikaa mainitsemasi kaltaisissa tapauksissa (asia erikseen on lainausmerkkien käyttö esim. vuorosanoissa tai muissa sitaattilainoissa).

Kielenoppaissa kehotetaan selvästi välttämään tai ainakin minimoimaan lainausmerkkien käyttöä, aina kun mahdollista. Kieli on ilmaisuja, sanoja ja mahdollisuuksia täynnä, täytyisi siis vain etsiä sopivaa ja välttää tyylistä liikaa poikkeavaa ilmausta, joka vaatisi ympärilleen lainausmerkit. Synonyymit, vaihtoehtoiset ilmaisut, erilaiset pohjustavat ilmaukset (ikään kuin, niin sanottu) ovat semmoisia, joita voisit lähteä kokeilemaan. Tämä koskee ennen kaikkea asiatekstejä.

Hieman eri asia on kuitenkin esim. kaunokirjallisten tekstien ja ”hupitekstien” kieli. Niissähän voi jo sinänsä leikitellä lainausmerkeillä, kuten olit tehnyt omassa kysymyksenasettelussasi. Jos kuitenkin haluat vähentää lainausmerkkien käyttöä juuri tämmöisessä vapaamuotoisemmassakin tekstissä, niin sanoisin, että ei syytä huoleen. Voit jättää lainausmerkit pois, etsiä vaihtoehtoisia ilmauksia parhaasi mukaan ja sen jälkeen luottaa lukijaan. Hyvästä kirjoittajasta kertoo se, että tyyli on sen verran yhtenäinen ja tunnistettava, että lukija ymmärtää tekstin sävyn ja lajin ja osaa silloin asettaa myös eri sanat, sanonnat ja ilmaukset oikeanlaiseen tulkintakehykseen.

Tyyli- ja kirjoitusoppaita harrastajakirjoittajille löytyy runsaasti. Klassikkona tunnettu on Mika Waltarin Aiotko kirjailijaksi? (Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1994). Muita mainittakoon Marketta Rentolan Kirjoita hyvin: ilmaise itseäsi, tavoita lukija (Helsinki: Tammi, 2002), Claes Anderssonin Luova mieli, Torsti Lehtisen Sanojen avaruus: luovan kirjoittamisen opas (Helsinki: Kirjapaja, 2003) sekä Julia Cameronin ja Natalie Goldbergin lukuisat kirjoittamista käsittelevät teokset. Myös lukion äidinkielen oppikirjoissa voi olla mielenkiintoisia kirjoitusharjoituksia ja -tehtäviä. Tuore on esim. Särmä-sarjan Luova kirjoittaminen (Helsinki: Otava, 2012). Alla lähteinä mainituista kirjoista löydät halutessasi opastusta kirjoittamisen teknisempään puoleen, oikeinkirjoitukseen yms.

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Vastauksesi