Kysyn toistamiseen: Sanan "kiittää" merkitys Leinon runossa Hymyilevä Apollo ???

Kysyn toistamiseen: Sanan "kiittää" merkitys Leinon runossa Hymyilevä Apollo ???

Sain aiemmin teiltä seikkaperäisen selostuksen kyseisestä Leinon runosta, jossa on säkeistö: On monta uskoa päällä maan ja toinen toista kiittää, mut laulajalla yks usko on vaan ... MUTTA kysymykseeni ei vastattu. Kysyn siis uudelleen: Sana "kiittää" ei kertakaikkiaan nyt varsinaisessa merkityksessään (tacka, danken, thank) ole lainkaan looginen tässä yhteydessä, sillä uskot ja uskonnot eivät todellakaan toisiaan KIITÄ. Päinvastoin, ne kritisoivat toisiaan, kilpailevat uskojistaan - ja Leino tämän ihan varmasti tiedosti. Jos siellä ette osaa vastata, neuvoisitteko minut jonkun toisen Väinämöisen luokse, kiitos.

2 vastausta

Mielestäni edellisen vastaajan vastauksen avainvirke on seuraava:"Yksittäisten rivien tai sanojen tulkinta kannattaa suhteuttaa runoelman kokonaisuuteen." Itse menisin vielä pidemmälle: koska kaikki taideteokset ovat tulkintaa, niistä voidaan yleisesti nähdä viittauksia toisaalle tai kannanottoja, mutta aika mahdotonta on väittää, mitä joku taideteos tai sen osa ilman muuta tarkoittaa. Olet tulkinnut Leinon tarkoittavan kirjaimellisesti uskontoa, minusta Leino voisi puhua yleisemminkin maailmankatsomuksista eikä vain uskonnoista. Tulkitsemme siis hieman eri tavalla ilman, että kumpaakaan voisi jotenkin sanoa oikeaksi tulkinnaksi. Ja toisaalta Hymyilevässä Apollossa - edelleen mielestäni - halutaan uskoa ihmisten hyvyyteen ja siihen, että ihmiset välittävät ja huolehtivat toisistaan. Niinhän se ei reaalimaailmassa ihan aina mene, mutta silti siitä voi runoilla. Yhtä lailla voi vaikka toivoa uskontojen kiittävän toisiaan, tulevan keskenään toimeen. Jos Leinolla on ollut joku täsmällinen merkitys kiittämiselleen, sen voinee tietää vain Leino. Ehkäpä Leino antoi parhaan vastauksen runossaan:"Kun aavehet mieltäsi ahdistaa, niin lemmi!"

Kilpailevaa näkemystä voinee kysyä vaikka Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen tutkijoilta.

Kommentit (0)
05.09.201818:10
11480
8

Jos muutkin kuin Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen tutkijat saavat yrittää, niin tässä oma tulkintani:

Itse irrottaisin kohdan kokonaan siitä "kontekstista" (käyttääkseni tuota muodikasta hokemaa), jossa sitä edellä on käsitelty. Mielestäni runoilija ei olekaan ajatellut  tekemisen subjekteiksi uskontoja (mikä olisikin omituista) vaan niiden kannattajia. Sanalla "toinen" on todella lukuisia merkitysvivahteita, kuten Nykysuomen sanakirjasta ilmenee. Sieltä voidaan poimia vaikkapa merkitys II 2.: "yksi - toinen vastakohtaparina".

Edellisen perusteella kohta siis voidaan ymmärtää näin: Yksi ihminen kannattaa ("kiittää") yhtä uskontoa (tai muuta katsomuksellista järjestelmää), toinen ihminen taas toista.

On selvää, että runon noudattaessa sidottua muotoa runoilijat ovat kautta aikojen joutuneet runomitan, rytmin ym. seikkojen takia ikään kuin puristamaan sanottavansa yleiskielestä poikkeavaan viitteelliseen tai typistettyyn muotoon. Kannattaa muistella vaikkkapa Otto Mannisen Ilias- ja Odysseia -suomennoksia!

Kommentit (0)

Vastauksesi