Kysymykseni heräsi kun tarkastelin omaa kirjahyllyäni, jossa joidenkin kirjojen...

Kysymykseni heräsi kun tarkastelin omaa kirjahyllyäni, jossa joidenkin kirjojen...

Kysymykseni heräsi kun tarkastelin omaa kirjahyllyäni, jossa joidenkin kirjojen sivut hieman aaltoilevat ja ainoastaan sivujen yläreunoista. Kirjat eivät ole altistuneet kosteudelle. Voivatko kirjan sivut "elää" ja muuttaa ajan kuluessa muotoaan?

Vastaus

Kyllä ne elävät ja muuttuvat, sillä paperi on elävää materiaalia ja reagoi herkästi ympäröiviin olosuhteisiin mm. auringonvaloon ja kosteuteen. Kysyimme asiaa Museoviraston paperikonservaattorilta ja hän oli sitä mieltä että aaltoilu johtuu nimenomaan liian suuresta ilman kosteudesta, vaikka et itse ollutkaan altistusta huomannut.

Paperin sisältämät selluloosakuidut ovat hydroskooppisia eli kosteassa ilmassa ne imevät hanakasti vettä itseensä. Tällöin kuidut turpoavat. Vastaavasti taas jos ympäröivä ilma on kuivempaa kuin paperi, kuidut luovuttavat kosteutta ja kutistuvat.

Mikäli kosteuspitoisuus vaihtelee säilytystiloissa usein, paperin muoto saattaa kärsiä. Esim. kirjan kansi saattaa vääntyä, sivut kupruilla ja kartan pinta alkaa aaltoilla. Kosteus aiheuttaa myös lian imeytymistä paperiin.

Paperikonservaattorin mukaan tämmöisestä huoneilman kosteuden vaihtelusta on Suomessa usein kyse. Sisäilman kosteus saattaa vaihdella todella paljon eri vuodenaikoina: talvella keskuslämmitystaloissa se saattaa olla vain 10 % ja kosteana kesänä lähennellä jopa 90 %:a.
Ihanteelliset säilytysolosuhteet ovat näiden lukemien puolivälissä eli n. 45 - 50 % suhteellista kosteutta ja n. 18-20 astetta Celsiusta.

Kysyimme myös, onko paperin laadulla merkitystä. Sikäli kyllä on, että esim. pokkareihin käytetty paperi on herkempää erilaisille olosuhteiden muutoksille. Pokkarit on yleensä painettu huonompilaatuiselle, kiillottamattomalle paperille. Tällainen paperi on huokoista ja se vanhenee ja haurastuu nopeammin kuin parempilaatuiset, kiillotetut paperit.

Saimme myös ohjeita kirjan säilyttämiseen kirjahyllyssä. Kirjat pitäisi säilyttää ”sopivan” tiukasti, jolloin kirjan kannet säilyvät kunnossa. Toisaalta liika tiukkuuskin on pahasta: kirja pitää voida ottaa hyllystä helposti. Tällöin selkä ei vaurioidu. Kirjojen pitäisi olla myös suorassa, ei vinksin vonksin vinossa. Suurikokoiset kirjat olisi hyvä säilyttää lappeellaan. Jos suurikokoinen kirja on pystyasennossa, sen koko paino roikkuu selkärakenteen varassa, ja sidos joutuu kovalle koetukselle ja lopulta vaurioituu.

Mitä tällaiselle aaltoilevalle kirjalle sitten voi tehdä? Ongelma tulee meillä kirjastossa vastaan tavan takaa. Tällaisena lumitalvena kirja on saattanut matkata kirjastoon avoimessa kassissa ja vähäinenkin lumisade on saattanut kostuttaa kirjan sivuja puhumattakaan kesällä rantakassissa kastuneista kirjoista. Kostunut kirja voidaan pelastaa, kostuttamalla sivut kevyesti uudestaan.
Laita kostutettu kirja tasaisen, tosi raskaan painon alle, kuten kasveja prässättessä. Paksu kirja voi olla painon alla vaikka viikon. Kun otat kirjan painon alta, plärää kirjaa, jotta sivut irtoavat toisistaan. Tämä toimii kuitenkin vain silloin, kun kirja on kostunut vedestä. Limsasta kastunutta kirjaa ei tämäkään keino pelasta.

Lähteet:
http://www.uta.fi/~maria.jarvinen/paperikonservoinnista.htm

Museoviraston paperikonservaattori Maria Aaltonen, puhelinkeskustelu

http://back.antalis.com/sitesweb/media/library/59078_2619_1264147904.pdf

Kommentit (0)

Vastauksesi