Kysyisin tohtorinväitöksestä. Onko koskaan kenenkään väitöskirjaa hylätty...

Kysyisin tohtorinväitöksestä. Onko koskaan kenenkään väitöskirjaa hylätty...

Kysyisin tohtorinväitöksestä. Onko koskaan kenenkään väitöskirjaa hylätty väitöstilaisuudessa? Vai tarkistetaanko se etukäteen niin että väitöstilaisuus on vain jonkinlainen muodollisuus ja menne aina läpi? Siis onko tällä vastaväittäjällä mitään mahdollista kumota
väitöskirjaa? Jotenkin ajattelen että yleensähän noihin tilaisuuksiin kutsutaan ystäviä ja sukulaisia paikalle niin olisihan se aika noloa jos väitöskirjaa ei hyväksyttäisikään.

Vastaus

Yliopistoissamme on pitkälti pätenyt käytäntö, että esitarkastuksessa painoluvan saanut väitöskirja on käytännössä hyväksytty ja väitöstilaisuus on ollut enemmänkin muodollisuus. Oikeudellisesti asia ei kuitenkaan ole näin, vaan väitöskirja voidaan hylätä väitöstilaisuudessakin. Seuraavassa joitakin tapauksia:

Israel-Jakob Schur (1879-1949) esitti v. 1937 Helsingin yliopistossa uskontotieteellisen tutkielman, joka käsitteli ympärileikkausta. Tutkimus oli saanut esitarkastuksessa painoluvan. Ruotsinkielisessä väitöstilaisuudessa virallinen vastaväittäjä suositteli väitöskirjan hyväksymistä, kaksi ylimääräistä vastaväittäjää taas sen hylkäämistä. Historiallis-kielitieteellinen osasto (eli osaston professorien kokous) päätyi lopullisesti kielteiseen ratkaisuun. Asia ei tuohon aikaan liene ollut kovin huomattu. Suomalainen jiddistutkija Simon Muir otti tapauksen arvioitavaksi v. 2007 ja teki alkuperäisen asiakirjamateriaalin perusteella johtopäätöksen, jonka mukaan hylkäämisen todellinen syy ei ollut tieteellinen vaan väittelijän juutalaisuus. Asiasta alkoi vilkas keskustelu, esille nousi mm. ajatus, että väitös voitaisiin hyväksyä jälkikäteen.
Simo Muirin artikkeli ”Israel-Jakob Schurin väitöskirjan hylkääminen Helsingin yliopistossa 1937 : antisemitismiä, kielikiistaa ja henkilöintrigejä” on julkaistu Historiallisessa Aikakauskirjassa 4/2007.

Lakitieteen lisensiaatti Paavo Hiltunen (1923-) sai v. 1951 valmiiksi rikosoikeudellisen tutkimuksen, joka oli tarkoitettu väitöskirjaksi. Tutkimus oli saanut painatusluvan, mutta jo ennen väitöstä Hiltunen sai tietää, että väitöskirjaa ei todennäköisesti tultaisi hyväksymään. Väitöstilaisuus kuitenkin järjestettiin, koska Hiltunen halusi ehdottomasti puolustaa julkisesti tutkimustaan sen kriitikoita vastaan. Hiltunen käsittelee asiaa laajasti muistelmissaan ”Lain ja evankeliumin mies” (Uusi tie, 2008).

Filosofian lisensiaatti Karmela Bélinki (1947-) esitti väitöskirjaksi v. 1984 englanninkielisen tutkimuksen naisasialiikkeen historiasta. Tutkimus sai painoluvan mutta väitöstilaisuudessa molemmat vastaväittäjät ehdottivat sen hylkäämistä. Perusteluna oli, ettei tutkimus ollut tarpeeksi tasokas ja se, ettei tekijä ollut kyennyt suullisessa väitöstilaisuudessakaan puolustamaan työtään. Aiheesta on kirjoittanut Pentti Leino aikakauslehdessä Kanava 1/1985 (”Väitöstilaisuus – akateeminen rituaali?”). Leinon mukaan painoluvan antaneet esitarkastajat eivät ulkomaalaisina olleet tienneet, millaisia vaatimuksia suomalaisten väitöskirjojen tuli täyttää. Toisaalta väittelijäkin oli valinnut eristyvän työskentelytavan eikä ollut keskustellut muiden historiantutkijoiden kanssa, millä olisi ehkä voinut ehkäistä monia virheellisyyksiä. Tämän tapauksen yhteydessä muutamat oikeustieteilijät arvostelivat voimakkaasti noudatettua menettelyä ja katsoivat väittelijän oikeusturvaa loukatun.
Bélinki on myöhemmin väitellyt ulkomailla.

Taiteilija Riitta Nelimarkan (1948-) tutkimus sai v. 2000 painatusluvan ja vastaväittäjät ehdottivat sen hyväksymistä. Taideteollisen korkeakoulun tutkintoneuvosto kuitenkin hylkäsi työn. Nelimarkka valitti päätöksestä ja valituselin tutkintolautakunta hyväksyi valituksen. Näin väitöskirja sai hyväksymisen. Väittelijä on käsitellyt asiaa kirjassaan ”Väitösfarssi : taistelu hatusta” (Seneca 2003).

Suomalaiset taloustieteilijä Kyösti Järvinen (1869-1957) ja filosofi Rolf Lagerborg (1874-1859) kokivat myös ensimmäisen väitöskirjayrityksensä hylkäämisen. Myöhemmin he kuitenkin loivat merkittävän tieteellisen uran.

Kommentit (0)

Vastauksesi