Kuolemasta ilmoittaminen, keille?

Kuolemasta ilmoittaminen, keille?

Mihin perustuu Suomessa nykyinen menettely jossa kansalaisen kuolemasta ilmoitetaan (ensimmäisenä tietysti viranomaiselle, mm. väestörekisterikeskukselle) mutta miksi ihmeessä ja kenen luvalla aina eka pankeille ja vakuutusyhtiöille? Kai vainajan omaisilla pitää olla oikeus päättää keille yksityisille kuolemasta ilmoitetaan ja milloin.

2 vastausta

Suomessa Väestörekisterikeskus luovuttaa sovituille yrityksille ja viranomaisille henkilön kuolemasta. Tässä heidän antamansa kuvaus tietojen luovuttamisesta:

Laki Väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista (661/2009) (VTJVPL) säätelee Väestörekisterikeskuksen (VRK) toimintaa ja muun muassa tietojen luovutusta. Ko. lain lisäksi VRK:n on huomioitava myös muuta lainsäädäntöä tietojen luovutuksiin liittyviä päätöksiä tehdessään. Tärkeänä lakina on tässä erityisesti henkilötietolaki (523/1999), mutta myös muu relevantti lainsäädäntö.

Yleisesti voidaan todeta, että väestötietojärjestelmästä tietoja luovutettaessa päätös perustuu VRK:n tekemään hallinnolliseen päätökseen. Viranomaistahoille tai muutoin laissa säädetyin edellytyksin yksityisille tahoille tietoja luovutetaan, mikäli lainsäädäntö sitä edellyttää sekä siinä laajuudessa kuin lainsäädäntö edellyttää. Lisäksi sekä viranomaistahoille että yksityisille tahoille (tässä erityisesti yksityisen sektorin toimijat, kuten yritykset) luovutetaan tietoja lainsäädännön puitteissa ja VRK:n kirjallisen tietoluvan ehtojen mukaisesti. VRK rekisterinpitäjänä tekee tietojen luovutuksia koskevat päätöksetVTJVPL:n 31 §:ssä säädetään tietojen luovuttamisesta rahoitus- ja vakuutustoimintaan sekä muuhun vastaavaan toimintaan. Lainkohdan mukaanväestötietojärjestelmästä voidaan luovuttaa rahoitus- ja vakuutustoimintaan sekä muuhun näitä vastaavaan toimintaan:
1) laissa tai sen nojalla annetussa asetuksessa säädetyt tiedot;
2) laissa tai sen nojalla annetussa asetuksessa tai määräyksessä säädetyn tehtävän, toimenpiteen tai toimeksiannon hoitamisessa tarpeelliset tiedot; ja
3) tarpeelliset tiedot sellaisen sopimuksen täytäntöönpanemiseksi, joka koskee edellä tarkoitettua toimintaa ja jossa rekisteröity on osallisena.

Väestötietojärjestelmästä voidaan lisäksi luovuttaa luottotietolaissa (527/2007) tarkoitettua luottotietotoimintaa ja saatavien perinnästä annetussa laissa (513/1999) tarkoitettua perintätoimintaa varten tarpeelliset tiedot toiminnan kohteena olevan henkilön etu- ja sukunimestä, henkilötunnuksesta tai syntymäajasta, osoite- ja muista yhteystiedoista, syntymäkotikunnasta ja syntymäpaikasta, holhoustoimen edunvalvonnasta ja sen sisällöstä sekä kuolinajasta tai kuolleeksi julistamisajasta.

Hallituksen esityksessä (89/2008 vp) on todettu, että kyseinen säännös kattaisi ensinnäkin kaiken sellaisen toiminnan, joka on järjestetty rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun lain (699/2004) mukaisesti. Se kattaisi myös muun tätä vastaavan toiminnan, jos sen järjestämisestä on erikseen säädetty. Tällaisia erityissäädöksiä ovat esimerkiksi vakuutusyhtiölaki (1062/1979), laki ulkomaisista vakuutusyhtiöistä (398/1995), vakuutusyhdistyslaki (1250/1987) ja laki työeläkevakuutusyhtiöistä (354/1997). Keskeistä säännöksen soveltamisalan kannalta olisi, että toiminta tapahtuisi säännellyssä muodossa esimerkiksi jonkinasteisen virallisen valvonnan alaisuudessa ja että toiminnan järjestämisessä olisi otettu erikseen huomioon rahoitus- ja vakuutuspalveluiden käyttäjien aseman ja oikeusturvan varmistaminen.

Edelleen hallituksen esityksessä on todettu, että säännöksen tavoitteena on turvata rahoitus- ja vakuutuspalvelujen käytössä tarvittavien henkilötietojen luovuttaminen väestötietojärjestelmästä nimenomaan näitä palveluja käyttävän henkilön tunnistamiseksi ja yksilöimiseksi sekä hänen toimintakelpoisuutensa varmistamiseksi. Säännös ei siten koskisi tilanteita, joissa väestötietojärjestelmän tietoja tarvittaisiin esimerkiksi rahoitus- ja vakuutuspalveluiden yleistä markkinointia varten. Näihin tilanteisiin sovelletaan VTJVPL:n 32 §:n säännöksiä tietojen luovuttamisesta asiakkuuden hoitoon ja markkinointiin.

Yleisesti voidaan todeta, että pankkien ja vakuutusyhtiöiden osalta voidaan pitää tärkeänä sitä, että ne saavat ajantasaisen tiedon asiakkaidensa kuolemasta mm. sopimusten ja lainojen hoitoon liittyvien velvollisuuksien selvittämiseksi. Yhtä lailla VRK pitää tärkeänä sitä, että kuolleille henkilöille ei kohdistettaisi markkinointia, joka voidaan kokea hyvinkin loukkaavana tai vähintäänkin epämiellyttävänä omaisten puolelta.

Kaikki yritykset eivät automaattisesti ole väestötietojärjestelmän päivityksen piirissä. Ainoastaan sellaiset jotka ovat sitä halunneet ja hakeneet siihen tietojenluovutuslupaa. Heidän toiveenaan on myös saada kuolintietoa päivityksen mukana ja tämä on tarkoitettu heille asiakasrekisteristä poistamiseen.  Myöskään yritykset eivät halua lähettää mainospostia tai muuta postia kuolleille henkilöille.

Kommentit (0)
13.05.201322:18
61651
4

Perustuisiko vaikka siihen, että pankeilla ja vakuutusyhtiöillä ei voi olla kuolleita asiakkaita. Samoin kuoleman jälkeen 3kk kuluessa tehtävässä perunkirjoituksessa tarvitaan pankin ja vakuutusyhtiöiden tietoja vainajan omaisuudesta ja mahdollisista henki- ja eläkevakuutuksista.

Jos ilmoitus jätettäisiin omaisten varaan, niin vähintäänkin puolet "unohtuisi". Olisi esimerkiksi ihan kätevää tyhjentää vainajan tili pikkuhiljaa ja välttää perintoverot. Tai nostaa eläkevakuutuksen maksuja kuoleman jälkeenkin. Noihinhan ei tarvitsisi kuin pankkikortin ja PIN-koodin, jotka ehkä ovat vanhuksista huolehtivan tiedossa.

Omaiset saavat sitten päättää siitä kenelle ja koska kertovat sukulaisille ja tuttaville.

Kommentit (0)

Vastauksesi