Kun puhutaan meressä elävästä maivasta ja silakasta,niin miten ne eroavat...

Kun puhutaan meressä elävästä maivasta ja silakasta,niin miten ne eroavat...

Kun puhutaan meressä elävästä maivasta ja silakasta,niin miten ne eroavat toisistaan? Ovatko ne sukulaiskaloja ja asuvatko molemmat samoilla paikoilla vai muuttaako jompi kumpi asuinseutujaan enemmän? Ajattelen lähinnä noita dioksiiniasioita. Jos paikallaan pysyvä kala asuu tehtaiden lähellä, kerää se luultavasti enemmän saasteita itseensä. Olenko väärässä?

Vastaus

Maiva ja silakka eivät ole sukulaiskaloja. Maiva kuuluu lohikaloihin, kun taas silakka on sillin alalaji.

Maiva on merimuikku eli se on Pohjanlahden ja Suomenlahden murtovesissä elävä muikun muoto. Maivaksi kutsutaan erityisesti Perämeren muikkua. Kielitoimiston sanakirjan mukaan "murtovesi taas on sisämerien ja mereen laskevien jokien suiden vähäsuolainen vesi."

http://fi.wiktionary.org/wiki/maiva
http://urbaanisanakirja.com/word/maiva/

Lohikaloihin kuuluva muikku on yleensä järvikala, mutta sitä tavataan myös merialueilla lähinnä Perämeren ja Suomenlahden itäosan vähäsuolaisissa vesissä. Muikku on ulappavesien parvikala eli se viihtyy parhaiten suurilla ja avonaisilla selillä. Muikku suosii puhtaita ja kirkkaita vesiä, mutta tulee toimeen myös kohtalaisen ruskeissa ja rehevissä vesissä.

Merialueella muikku voi liikkua laajoillakin alueilla, esimerkiksi Perämerellä osa Suomen puolella tavattavista kannoista kutee Ruotsin puolella.
http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/muikku/

Muikun levinneisyysalue:
http://atlas.rktl.fi/Default.aspx?ID=8

Silakka puolestaan on sillin alalaji. Se on silliä hidaskasvuisempi ja vähärasvaisempi. Silakka on sopeutunut Itämeren vähäsuolaiseen veteen ja sitä tavataan kaikkialla Tanskan rannikolta Perämerelle saakka. Myös lisääntymistä tapahtuu lähes kaikilla rannikonosilla.

Silakka on parvikala, joka vaeltaa kutuun ja ravinnonottoon liittyen vuosittain. On voitu osoittaa, että silakat voivat vaeltaa kauaskin kutualueiltaan, mutta palaavat yleensä samoille alueille. Suuri osa Suomen etelä- ja lounaisrannikolla kutevista silakoista vaeltaa kudun jälkeen Itämeren keski- tai jopa eteläosaan saakka. Silakoille on myös tyypillistä että kesällä parvet ovat päiväaikaan lähellä pohjaa ja auringon laskiessa ne nousevat väliveteen. Talvella parvet ovat usein syvällä, jopa yli sadan metrin syvyydessä.

Itämeren ympäristömuutokset uhkaavat silakan käyttöä. Kaloista on löydetty terveydelle edullisten aineiden lisäksi myös ihmisille haitallisia aineita. Elintarvikeviranranomaiset ovat olleet huolissaan isojen silakoiden suurista dioksiinipitoisuuksista. Monet valveutuneet silakan ystävät ovatkin siirtyneet käyttämään pieniä tai keskikokoisia silakoita ravinnokseen.
http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/silakka/

Kommentit (0)

Vastauksesi