Kun monoglit laajensivat valtakuntaansa valloituksilla, niin miten lähelle...

Kun monoglit laajensivat valtakuntaansa valloituksilla, niin miten lähelle...

Kun monoglit laajensivat valtakuntaansa valloituksilla, niin miten lähelle Suomen aluetta ne pääsivät? Jos käytetään Suomen alueena joko silloista Ruotsille kuulunutta aluetta tai se alue joka kattasi Tarton rauhan rajojen mukaisen Suomen? Oliko mongoleilla hallussaan Suomelahden, Laatokan tai Äänisen rantoja, tai kävikö he noilla seuduilla taisteluja tai tekivätkö he tiedusteluretkiä noissa paikoissa? Tiesivätkö mongolit sitä että jossain päin on Suomenlahti, Laatokka ja Ääninen, tai että pohjoisempana on Vienanmeri tai Jäämeri?

Entäs oliko Ruotsin tai Suomen alueella kenelläkään tietoja siitä että mongoleilla oli valloitusretket meneillään tai että kun mongolivaltakunta oli suurimmillaan? Mongolit valtasivat suuren osan siitä alueesta joka kuuluu nykyään Venäjälle, joten oliko sillä jotain vaikutusta niihin sotiin joita Novgorod oli käynyt Ruotsia ja Saksalaista ritarkuntaa vastaan?

Vastaus

Välitön mongolivalta (tai tataarivalta) ei koskaan ulottunut Suomen lähituntumaan. Keski-Aasian autiomailta tulleet mongolit eivät erikoisemmin viihtyneet pohjoisen metsäisillä alueilla. Toiseksi Novgorod, joka ainakin muodollisesti hallitsi Suomen raja-alueita - tarkkoja rajojahan ei ennen 1300-lukua liene ollutkaan - vältti tuhoavan hyökkäyksen siten, että se suostui vapaaehtoisesti maksamaan valloittajille heidän vaatimansa verot.
Mongolit ovat varmasti tehneet tiedusteluretkiä myös pohjoisille alueille ja olleet selvillä niiden maantiedosta siinä määrin kuin heidän hallitsemiensa venäläisten ruhtinaskuntien muutkin ihmiset. Yksittäisiä tataareita on myöskin voinut olla Novgorodin palveluksessa. Varma tieto on siitä, että vuonna 1577 suurehko tataarikomennuskunta on hyökännyt Etelä-Suomeen ja hävittänyt rannikoita. Nämä ratsujoukot kuitenkin toimivat jo Moskovan komennossa eivätkä enää edustaneet mongolivaltaa.

Mongolien Venäjän-vallan vakiintumisen ajalta (noin vuoden 1240 vaiheilla) tunnetaan ainakin kaksi lännestä suunnattua hyökkäystä Novgorodia vastaan. Houkuttelevaa on ajatella, että näiden operaatioiden toimeenpanijat olisivat todella pyrkineet käyttämään hyväkseen mongolien ahdistaman Novgorodin tukalaa asemaa. Ruotsalaisvetoinen hyökkäys - sen yhtenä puuhamiehenä on mahdollisesti ollut Suomen piispa Thomas/Tuomas - päättyi sotilaalliseen tappioon Neva-joella 15.7.1240. Vastaavan kohtalon kokivat Saksalaisen ritarikunnan joukot Peipsijärven jäällä 5.4.1242. Säilyneet lähteet eivät anna selvää vastausta siihen, toteutettiinko näissä hyökkäyksissä jotain yhteistä suunnitelmaa.

Keskiajantutkija Jalmari Jaakkola pyrki aikanaan näkemään Suomen historian laajoissa kansainvälisissä yhteyksissä ja todistelemaan, että Suomi olisi ollut 1200-luvulla kerrassaan "paavillinen suojeluvaltio", jolla oli keskeinen asema eräänlaisena tukikohtana yrityksessä palauttaa kristikunnan yhteys Rooman alaisuudessa. Tästä näkökulmasta katsoen kaikilla muutoksilla Venäjällä (esim. mongolivallan tulo) oli suuri vaikutus Suomessa. Jaakkola päätyi arvioimaan: "Tuskin minkään maan asemaan toi tataarien kamala tuhotulva nopeampaa ja perusteellisempaa muutosta kuin Suomen." (s. 245).
Jaakkolan tilannearvioita pidetään nykyään epäilemättä roimasti liioiteltuina. Seikka, että Suomi mainitaan joissakin aikakauden paavillisissa asiakirjoissa, ei todellakaan riitä osoittamaan, että maallamme olisi ollut jollakin lailla keskeinen erikoisasema.

Samalla voi perustellusti kysyä, olivatko nämä kaksi sotaretkeä ja ne päättäneet taistelut (v. 1240 ja 1242) aikalaisten silmissä todella niin merkittäviä tapauksia kuin myöhempi kansallisesti värittynyt historiantutkimus on tietoisesti tai tietämättään uskotellut. Jo varhain niitä ruvettiin korostamaan kun voittajasta Aleksandr Nevskistä haluttiin tehdä ortodoksisen uskon puolustaja ja pyhimys.

Platonov, S. F.
Venäjän historia. - Otava, 1933.

Kljutshevskij, V.
Venäjän historian pääpiirteet. - WSOY, 1910.

Kirkinen, Heikki
Venäjän juuret
(teoksessa: Venäjän historia. - Uud. laitos. - Otava, 2002).

Huldén, Lena
Itärajan vartijat 1 : keskiaika. - Schildts, 2004.

Kujanen, Hannu & Landgrén, Lars-Folke
Itärajan vartijat 2 : 1500-luku. - Schildts, 2004.

Jaakkola, Jalmari
Suomen varhaiskeskiaika : kristillisen Suomen synty. - 2. tark. p. - WSOY, 1958. - (Suomen historia ; 3).

Korpela, Jukka
Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700-luvulle. - Gaudeamus, 1999.

Rubruk, Wilhelm
Matka Mongoliaan vuosina 1253-1255 : veli Vilhelm Rubrukin matkakertomus Ranskan kuninkaalle Ludvig IX:lle. - Faros, 2010.

Plano Carpini, Johannes de
Mongolien historia : matka tartarien maahan vuosina 1245-1247. - Gaudeamus, 2003.

Kommentit (0)

Vastauksesi