Kun liittoutuneet hyökkäsivät Italian kautta Ranskaan ja tekivät Normandian...

Kun liittoutuneet hyökkäsivät Italian kautta Ranskaan ja tekivät Normandian...

Kun liittoutuneet hyökkäsivät Italian kautta Ranskaan ja tekivät Normandian maihinnousun,kuinka saksalaiset vetäytyivät etelä-Ranskasta vai jäivätkö mottiin Pyreneille.En lukemissani kirjoissa ole saanut selvää asiasta.

2 vastausta

Elokuun 15. päivänä, jolloin liittoutuneet (amerikkalaiset ja ranskalaiset) joukot suorittivat vahvojen ilmavoimien tukemina onnistuneen maihinnousun Etelä-Ranskaan, ei Saksalla enää ollut kovin vahvoja voimia Länsi- ja Lounais-Ranskassa. Vaikka liittoutuneiden maihinnousu Välimeren puolelta oli ollut odotettavissa - sitä oli pitkään valmisteltu jatkuvilla ilmahyökkäyksillä - oli täällä rantakaistaa puolustamaan asetettua 19. armeijaakin jo
siinä määrin heikennetty, että se ei kyennyt lainkaan tehokkaaseen vastarintaan. Hitlerkin, joka yleensä oli ollut haluton suostumaan vetäytymiseen, arvioi saarroksiin jäämisen mahdollisuuden niin suureksi, että määräsi Atlantin rannikolla vielä olevat kolme divisioonaa siirtymään idemmäksi Orléansin - Montpellierin linjalle. Täydellinen tämä vetäytyminen ei kuitenkaan ollut, sillä linnoitusten ja linnoitettujen tukikohtien puolustamiseksi saksalaiset jättivät varuskunnat seuraaville Ranskan länsirannikon paikkakunnille: Lorient, Saint-Nazaire, Île de Ré, Île d'Oléron, Royan, Pointe de Grave ja La Rochelle. (Kanaalin puolella tällainen varuskunta jätettiin myös Dunkerqueen). Yhteensä näitä varuskuntia puolusti enimmillään noin 100000 miestä, 1000 bunkkeria ja 1300 tykkiä. Ranskan länsirannikon linnoitusten pitämisen tausta-ajatuksena lienee ollut Saksan sotalaivaston toimintamahdollisuuksien turvaaminen. Käytännössä liittoutuneet olivat kuitenkin jo tuossa vaiheessa saavuttaneet Atlantin meriherruuden ja Saksan sukellusveneetkin saattoivat operoida enää Norjasta käsin.

Lorient:
Paikkakunnalla oli ollut yksi Saksan suurimpia sukellusvenetukikohtia, minkä vuoksi se oli ollut jo ennen Normandian maihinnousua liittoutuneiden ankarien pommitusten kohteena. Saksalaisvaruskunnan vahvuus oli noin 26000 miestä, käytössään heillä oli noin 500 tykkiä. Alueelle jäi lisäksi noin 20000 siviiliä. Sotaa käytiin lähinnä tykistöjen välillä. Antautumissopimus allekirjoitettiin 7.5.1945 ja tuli voimaan kolme päivää myöhemmin.

La Rochelle:
Saksalaisvaruskunnan komentaja solmi 18.10.1944 Ranskan laivaston valtuuttaman neuvottelijan kanssa sopimuksen, joka käytännössä lopetti sotatoimet tällä suunnalla. Sopimuksen ansiosta kaupunki ja sen satama säästyivät tuhoamiselta, jota saksalaiset olivat suunnitelleet ja johon heillä oli valmius. Linnoitus antautui sodan lopussa 9.5.1945.

Île de Ré:
Saari La Rochellen edustalla, antautui samaan aikaan.

Saint-Nazaire:
Ei merkittäviä taistelutoimia. Varuskunta antautui sodan loputtua 11.5.1945 ja Saint-Nazaire oli näin Euroopan viimeisiä vapautettuja kaupunkeja.

Royan:
Saksalaisvaruskunnan vahvuus oli noin 5500 miestä. Ranskalaiset suunnittelivat vuodenvaihteessa 1944-1945 hyökkäystä tukikohtaan, mutta joutuivat siirtämään tehtävään varatut joukot torjumaan saksalaisten hyökkäystä Ardenneilla. Mahdollisesti väärinkäsityksen vuoksi Ison-Britannian ilmavoimien runsaat 300 konetta pommittivat kaupunkia 5.1.1945 niin, että noin 85 % sen keskustasta tuhoutui ja lähes 500 henkeä, valtaosin siviileitä, sai surmansa. Seuraavina viikkoina siviilit evakuoitiin ja karkotettiin kaupungista. Ranskalaiset valtasivat kaupungin 13.-17.4.1945 käydyn taistelun jälkeen. Liittoutuneet menettivät kaatuneina noin 150 ja haavoittuneina noin 700 miestä. Saksalaisten kokonaistappiot olivat lähes 500 miestä ja sotavankeuteen heitä joutui 4600.

Île d'Oléron:
Saari lähellä Royania. Linnakkeen tehtävänä oli valvoa Gironde-joen suuta. Vahvasti varustetun saarta puolusti 2000 sotilasta, joilla oli käytössään 180 tykkiä. Liittoutuneet eivät syksyllä 1944 uskaltaneet yrittää saaren valtausta. Siihen ryhdyttiin vasta 30.4.1945 (operaatio Jupiter). Saksalaiset antautuivat hyökkäyspäivän illalla.

Pointe de Grave:
Osa Gironde-joen suun linnoituksia. Ranskalaiset valtasivat osana Royanin hyökkäystä huhtikuussa 1945. Viimeiset saksalaiset antautuivat 20.4.1945.

Englannin kanaalin rannalla olevaa Dunkerquen linnoitusta puolusti noin 17000 saksalaista, joilla oli käytössään runsas tykkikalusto. Taistelua käytiin lähinnä tykistöjen välillä. Saksalaiset suorittivat täällä myös joitakin hyökkäyksiä. Siviiliväestö oli karkotettu alueelta viimeistään vuoden 1945 helmikuussa. Saksalaiset antautuivat sodan loputtua 9.5.1945.

Liittoutuneiden parissa oli erimielisyyttä siitä, kuinka näihin selustaan jääneisiin vihollisen linnoituksiin olisi suhtauduttava. Ranskalaiset halusivat niiden nopeata vapauttamista. Englantilaiset ja amerikkalaiset puolestaan näkivät tärkeämmäksi kaikkien voimien keskittämisen Saksan suuntaan. Nähtävästi he arvelivat, että linnoitusten sotilasvoima riittäisi vain puolustukselliseen toimintaan eikä sellaisenaan olisi vaaraksi. Itsestään selvänä pidettiin, että ne antautuisivat Saksan pääjoukkojen myötä. Jälkikäteen voisi esittää arvion, että tällä valinnalla säästyttiinkin monilta tappioilta ja sotatuhoilta.

Tippelskirch, Kurt von
Toisen maailmansodan historia 4 : Saksan luhistuminen. - WSOY, 1960

Beevor, Antony
Normandia 1944 : maihinnoususta Pariisin vapauttamiseen. - WSOY, 2009

http://fr.wikipedia.org/wiki/Histoire_de_Royan#La_Seconde_Guerre_mondiale

http://de.wikipedia.org/wiki/Ernst_Schirlitz

http://fr.wikipedia.org/wiki/Histoire_de_La_Rochelle#Seconde_guerre_mond...

http://www.cheminsdememoire.gouv.fr/page/affichepage.php?idLang=fr&idPag...

Kommentit (0)
26.05.201720:53
18977
58

Länsiliittoutuneiden joukot tekivät maihinnousun Normandiaan, Pohjois-Ranskaan 6. kesäkuuta 1944. Sitten länsiliittoutuneiden joukkojen maihinnousu Etelä-Ranskan rannikolle suoritettiin 15. elokuuta 1944. Saksan 19. Armeijan joukot vartioivat Etelä-Ranskan rannikkoa. Yksi Etelä-Ranskaan sijoitetuista Saksan maavoimien joukko-osastoista oli 11. Panssaridivisioona. Tämä panssaridivisioona ja Saksan 19. Armeija vetäytyivät Etelä-Ranskasta pohjoiseen päin, kohti Saksan rajaa. Tältä alueelta pohjoisen suuntaan edenneet liittoutuneiden joukot saivat yhteyden Pohjois-Ranskan maihinnousurintamalta edenneeseen Yhdysvaltain 3. Armeijaan syyskuussa 1944.

 

Pauli Huhtala. Toinen maailmansota. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 1954, sivu 392.

Peter McCarthy & Mike Syron, Panssarisota. Saksan panssaridivisioonat toisessa maailmansodassa. Koala-Kustannus, Helsinki 2012, sivu 230.

United States Army in World War II. The European Theater of Operations. The Lorraine Campaign. Historical Division Department of the Army, Washington, D. C., 1950, sivut 45 - 46.

Kommentit (0)

Vastauksesi