Kumpi oli ensin, Kaivopuisto vai Kaivohuone?

Kumpi oli ensin, Kaivopuisto vai Kaivohuone?

Saiko Kaivohuone nimensä Kaivopuistosta vai päinvastoin? Missä sitten on/oli se kaivo?

8 vastausta

Mikko-Olavi Seppälä toimittamassa Kaivopuisto kirjassa ( Helsinki-seura, 2008) kerrotaan Kaivopuiston kylpylä- ja kaivohuoneyhtiön perustetun vuonna 1834 Helsingin kaupungin vuokramaalle, joka oli siihen asti ollut kaupungin asumatonta joutomaata. Samana vuonna kokoontui Ullanlinnan Kylpylaitos Osakeyhtiö, joka päätti perustaa kylpylälaitoksen. Yksi perustajista oli Victor Hartwall ja kylpylä avattiin vuonna 1838. Puiston keskelle rakennettiin kaivo terveellisen veden saamiseksi.

Kommentit (0)

Kaivopuiston synnystä kerrotaan myös Asmo Alhon ja Uljas Rauanheimon kirjassa "Helsinki ennen meitä" (Otava 1962). Heidän mukaansa Kaivopuisto ja kylpylä perustettiin jokseenkin yhtaikaa, sillä alue oli siihen saakka ollut joutomaata. Tarkasti ottaen Kaivopuisto oli rakennettava ensin, mutta työn tarkoituksena oli alusta lähtien kylpylän perustaminen. Puiston rakentaminen vei kaikkiaan yhdeksän vuotta.

Kaivohuoneet puolestaan kuuluivat merikylpylöiden "vakiovarustukseen". Niissä nautittiin luonnonlähteistä saatuja tai keinotekoisia kivennäisvesiä. Helsingin kaivohuone rakennettiin 1836, ja siellä tarjoiltujen kivennäisvesien valmistaminen ja jakelu oli Helsingissä myönnetty kolmelle kemistille, joista Victor Hartwall oli yksi.

Nimi Kaivopuisto lienee vakiintunut kylpylän suosion myötä. Näin ainakin Alho ja Rauanheimo antavat ymmärtää. Ravintola Kaivohuone on viimeinen kylpylästä muistuttava rakennus.

 

Kommentit (0)
12.11.201513:48
18490
61

Vaikka asia edellä jo onkin saanut S. B.:n ansiosta perusteellisen selvityksen, lisäilen vielä vähän täydennystä:

Erilaisilla vesihoidoilla on hyvin pitkälle ulottuva historia, mutta erityisesti 1700-luvulla kiinnostus terveyslähteisiin kasvoi voimakkaasti koko Euroopassa. Aachenin, Span, Bathin ja Vichyn tapaisten suurten, kuuluisien kylpylöiden lisäksi terveyslähteitä etsittiin ja löydettiin monista muista paikoista. Ruotsin puolella kehittyi useita tunnetuksi tulleita terveyskylpylöitä, varsinkin Medevi, Sätra, Ramlösa ja Loka.

Vanhaan Ruotsin valtakuntaan kuuluneessa Suomessakin syntyi 1700-luvun mittaan useita yksinkertaisia terveyskylpylöitä, ja säätyläisten ohella myös kansan terveyden hoitaminen terveysvesien avulla nousi tärkeäksi. Suomen puolella huomattavimmaksi tuli varhaisvaiheessa Turun Kupittaan terveyslähde (josta vieläkin jäljellä 1800-luvun kaivorakennus). Jo 1700-luvulla tuli kaukana Iisalmella tunnetuksi Pyhän Gregorin lähde, josta sittemmin tuli kuuluisa pelkkänä Runnina (< brunn). Sen hyvin mineraalipitoisessa vedessä oli myös radioaktiivisia aineita, joiden terveysvaikutukset tulivat laajalti tunnetuiksi. (Vielä Mannerheim tunnetusti hoidatti itseään Savon Runnilla.)

Tunnettujen terveyslähteiden vettä alettiin jo 1700-luvulla kuljettaa laajalti ulkomaillekin, myös Suomeen. Porthan kertoo kirjeissään, miten Turkuun ja muuallekin säätyläiset tuottivat Pyrmontinvettä auttamaan reumatismia vastaan ja parantamaan yleisvointia. Sittemmin varsinkin Vichyn vedestä tuli suomen kielessä käsite.

Aikaa voittaen otettiin laajaan käyttöön myös keinotekoiset kivennäisvedet, joita valmistettiin Suomenkin apteekeissa ja sitten teollisesti, varsinkin Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston apulaisprofessorin W. Hartwallin 1830-luvulla perustamassa tehtaassa. Sen toiminnan alku kiertyykin puheena olevaan kysymykseen, Helsingin kukoistukseen merikylpyläkaupunkina 1830 - 1850-luvuilla ja Kaivopuiston syntyyn. Kuten Matti Klinge nimenomaisesti toteaa, "Helsingin Ullanlinnan niemellä ei - - ollut mitään terveyslähdettä", vaan asia hoitui von Bonsdorffin ja Hartwallin jo 1831 perustaman mineraalivesitehtaan kytkemisellä hankkeeseen.

Kommentit (0)
10.11.201516:24
14003
25

Kysymyksen ensimmäinen osa - kumpi oli ensin - tuli jo käsitellyksi.
"Missä sitten on/oli se kaivo?"

Missään esillä olleessa tietolähteessä ei sanota, että paikalla olisi ollut kaivo, ei myöskään kirjaston mainitsemassa Kaivopuisto-kirjassa. Siihen sisältyvästä perusteellisesta asiantuntija-artikkelista lainattua kohtaa oli vastauksessa lyhennetty ja muutettu harhaanjohtavalla tavalla. Kirjassa käytetty sanamuoto on ilmeisesti lainattu suoraan Tommilan teoksesta.

Aikaisemman kommentoijan esittämä sitaatti Suomalaisesta paikannimikirjasta palauttaa mieleen, että tuohon aikaan ruotsi oli Helsingissä enemmistökieli ja varsinkin liike-elämän ja hallinnon ensisijainen kieli. Yhtiön nimestä "Ulrikasborgs bad- och brunnsinrättning" voi päätellä, että tutkijan mainitsema ja lainausmerkeissä esittämä "kaivolaitos" on sanatarkka käännös nimen viimeisestä sanasta. Haku "brunnsinrättning" löysi tarkan kuvauksen Malmössä 1800-luvulla olleesta "kaivolaitoksesta" eli terveellisinä pidettyjen keinotekoisten mineraalivesien myyntipaikasta ja siihen liittyneestä kylpylästä. Kaivoa ei sinnekään sanota kaivetun.

Nykysuomen kaivo tarkoittaa 'pohjaveteen ulottuvaa vedenottokuilua tai -putkea' (Kielitoimiston sanakirja 2014 ja Nykysuomen sanakirja 1953). Ruotsin brunn sitä vastoin merkitsee myös lähdettä, terveyslähdettä ja terveyskylpylää (esim. Ruotsi - suomi-suursanakirja 2007, Svenskt språkbruk 2003, Svensk ordbok 1999, Iso ruotsalais-suomalainen sanakirja 1982, Ruotsalais-suomalainen sanakirja 1960). "Dricka brunn" (juoda terveysvettä; käydä terveyskylpylässä) esiintyy Malmön kaupungin tekstissäkin. Saksan Brunnen-sanalla on samat merkitykset (Saksa - suomi-suursanakirja 1991).

Vuonna 1866 julkaistussa kartassa Brunnshuset oli suomennettu "Wesilä" - kuvaava nimi rakennukselle, jossa vieraille tarjoiltiin ajan tavan mukaan kivennäisvesiä - ja Brunnshusgatan oli epävirallisesti "Wesilänkatu" (Helsingin kadunnimet 1981). Kaivopuisto-kirjan toimittaja selitti kaivolaitoksen tarkoittavan "vesiravintolaa". Puistoon rakennettiin siis vesiravintola, ei kaivoa.

Nämä havainnot ja päätelmät tukevat edellisten kommentoijien kertomaa.

Kiitos Töölössä sijainneiden terveyslähteiden mainitsemisesta! Etenkin helsinkiläistä kiinnostavaa tarkempaa lisätietoa on Hippokrates-vuosikirjoissa 1999 ja 2000. Artikkelien "Terveyslähde ja kaivohuone Helsingin Töölössä" ja "Myhrin niittyjen terveyslähde ja kaivohuone Helsingin Alppipuistossa" otsikoiden ja tiivistelmien käännöksessä kaivohuone on englanniksi "drinking hall". Kirjoittaja Juha Koskinen käyttää brunn-sanaan pohjautuvia sanoja "runni" ja "runnihuone", jotka hän selittää suomen kielessä yleisesti käytetyiksi, joskin vanhahtaviksi nimityksiksi terveyslähteestä ja kaivohuoneesta.

Runni oli hakusanana jo Elias Lönnrotin Suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa (3. painos 1958, alk. 1874), käännöksenä helsobrunn. Myös Nykysuomen sanakirja (1956) esittelee:
runni (vanh.), terveyslähde
juoda runnia, terveyslähteen vettä.

Kaivohuone ja runni ovat nykyään käytössä myös erisniminä, tietyssä paikassa sijaitsevan kaivohuoneen ja runnin niminä.

Toinen tutkija Helsingin kaupunginmuseosta vastasi kysymykseen sanoista kaivolaitos ja vesiravintola:
"Kaivolaitos
voi tarkoittaa kylpylää. Terveysveden juominen oli kylpylöissä tärkeä osa tervehtymistä ja kaivoille kokoonnuttiin juomaan ja seurustelemaan. Meillä on muistona Helsingin kylpyläelämästä Kaivopuiston Kaivohuone, jossa juotiin Hartwallin valmistamia terveysvesiä."
"Vesiravintolasta en löytänyt mainintoja mutta mielestäni se voisi viitata myös vastaavanlaiseen vesienjuontipaikkaan."

Kommentit (1)
Helsingin Sanomissa oli 20.3.2016 aukeaman mittainen kirjoitus Ullanlinnan kylpy- ja kaivo... Helsingin Sanomissa oli 20.3.2016 aukeaman mittainen kirjoitus Ullanlinnan kylpy- ja kaivolaitoksesta. Toimittaja oli ilmeisesti käyttänyt samojakin lähteitä kuin kirjaston vastaaja, mutta hän ei ollut "lyhentänyt" kaivolaitosta kaivoksi. Sanat eivät ole synonyymejä.
22.3.2016 19:14 Sten Borg 14003
05.11.201513:26
18490
22

Sirkka Paikkala kirjoittaa Suomalaisessa paikannimikirjassa (2007):

"Nimi Brunnparken tuli käyttöön viimeistään 1840-luvulla, kun 1834 perustettu yhtiö 'Ulriikaporin kylpylä- ja kaivoyhtiö' rakennutti sinne kylpyläpuiston. Suomenkielisissä lehdissä kaivopuisto esiintyi 1860-luvulla vielä yleisnimityksenä - -, mutta seuravalla vuosikymmenellä selvästi nimenä (Kaiwopuistoa 1870). - Brunnparkenin suomenkielinen käännösnimi vahvistettiin virallisesti 1909. Kaupunginosan nimi siitä tuli 1959."

Ymmärtäisin asian niin, että koko"kaivohuonelaitos" syntyi nimenomaan mineraalipitoisten terveyslähteiden, ei valmiiden "kaivojen" ympärille. Suomen kaupunkirakentamisen historian II osan (SKS 2014) mukaan terveyslähteet tulivat kustavilaisella ajalla yhä tärkeämmiksi sekä lääketieteellisen merkityksen että porvariston seuraelämän kannalta. Helsingissä toimi 1700-luvun lopulla peräti kaksi terveyslähdettä: Myhrin lähde sekä kaupunginlääkäri Otto Berndt Rosenströmin perustama lähde nykyisen Alppipuiston seudulla.

Ullanlinnan kylpylän perustamishanke (1834) liittyi kiinteästi Helsinkiin suuntautuneen höyrylaivaliikenteen avaamiseen ja sen mukana uskoon, että laivaliikenne toisi Helsinkiin ja myös kylpylään runsaasti varakkaita pietarilaisia vieraita. Valmistuneeseen kokonaisuuteen kuului kylpylä lukuisine rakennuksineen sekä Kaivohuone. Viimeksi mainittu palveli terveellisten mineraalivesien nauttimista ja seurustelua, ja päätös sen rakentamisesta tehtiin jo 1836. Rakennuttaminen uskottiin mineraalivesien asiantuntijoille professori P.A. von Bonsdorffille, Viktor Hartwallille sekä maisteri F. Tengströmille; kaksi ensin mainittua olivat Hartwallin mineraalivesitehtaan perustajia. Vieläkin muutetussa asussa säilynyt rakennus valmistui1836 nimellä Karlsbader Brunn.

Edellä siteeratusta lähdekirjallisuudesta ei siis suoraan käy ilmi, oliko alueella terveyslähde jo ennen Kaivohuoneen perustamista vai nautittiinko laitoksessa teollisesti valmistettuja vesiä. Lisätietoja saattaisi löytyä akateemikko Päiviö Tommilan nuoruudentyöstä, Helsinki-seuran 1955 julkaisemasta kirjasta Helsinki kylpyläkaupunkina 1830 - 1850-luvuilla.

Kommentit (0)
05.11.201510:05
385
19

Vastauksestanne saa sen käsityksen, että alueen nimi Kaivopuisto tuli Kaivohuoneen mukaan. Ymmärsinkö oikein?

Mistään en ole löytänyt tietoa että puistossa olisi ollut kaivo. Löytyykö tämä tieto Mikko-Olavi Seppälän kirjasta? Olen ollut siinä käsityksessä että Kaivohuoneella juotiin pääasiassa Hartwallin valmistamia "terveysvesiä".

Kommentit (0)
23.03.201622:25
385
19

Kirjassaan "Helsinkiä - Kustaa Vaasasta Kekkoseen" Armas J. Pulla kirjoittaa: "Mutta kylpylän keskeinen laitos ei ollut kuitenkaan Ullanlinna, vaan Kaivohuone, jossa valmistettiin ja nautittiin keinotekoisia kivennäisvesiä. Vesi saatiin lähteestä, joka myöhemmin kuivui - mutta hakemalla sen paikan löytää vieläkin Kaivohuoneen kellarista".

Pullan mukaan siis kivennäisvesi oli kylläkin keinotekoista, mutta sen raaka-aine saatiin paikan päältä, eli paikalla oli jonkinlainen vedenottamo.

 

Kommentit (0)
06.11.201518:18
14003
18

Päiviö Tommilan mukaan Kaivopuistossa - tai alueella, josta tehtiin Kaivopuisto - ei ollut terveyslähdettä, eikä hän mainitse siellä olleen kaivoakaan. Kaivolaitos perustettiin ja kaivohuone (tässä yleisnimenä) rakennettiin "terveellisten mineraalivesien jakelua varten". Bonsdorffin ja Hartwallin "keinotekoisten kivennäisvesien valmistusta varten" perustamassa mineraalivesitehtaassa käytettiin todennäköisesti tislattua vettä.

Yhtiö vuokrasi kaupungilta "kallioisen ja soisen Ullanlinnan alueen", joka tarjosi mahdollisuuksia kauniin puistoalueen luomiseen. Suon paikalle muodostettiin kaksi lampea. Kylpylä perustettiin rantaan, "merikylpylän, ei terveyslähteen pohjalta".

Kommentit (0)

Vastauksesi