Kullanhuuhdonta

Kullanhuuhdonta

Jos lähden Lappiin jonkun tunnetun kultajoen rantaan vaskoolin kanssa tarkoituksenani huuhtoa kultaa, niin vaatiiko se jotain lupia? Mitään aikomusta ei ole edes lapiolla kaivaa, vaan rantahiekasta vaskooliin otettua hiekkaa aikansa kuluksi vaskata. Jos kultaa kumminkin löytyisi, niin saako sen pitää, entä jos sen myy, niin miten verot?

Vastaus

Kultaa saa huuhtoa vain luvan saaneilla kullanhuuhdonta-alueilla. Kun liityt jäseneksi Lapin Kullankaivajain liittoon (jäsenmaksun hinta v. 2016 on 24 euroa), pääset kokeilemaan vaskaamista ainakin seitsemälle eri kullankaivuupaikalle. Ne ovat entisiä valtauksia tai kaivospiirejä. Lisäksi maksullisia huuhdontapaikkoja on muun muassa Tankavaaran Kultakylässä, Laanilan Savottakahvilalla, Saariselän Panimoravintolalla sekä Kullanhuuhtomo Sateenkaarenpäällä Laaninojalla.

Kultahippu.fi-sivustolla todetaan myös: "Kullan etsintään vaskoolilla ei tarvita lupaa, mutta siitä pitää ilmoittaa maanomistajalle; millä alueella haluat etsiä kultaa ja ottaa vähäisiä näytteitä vaskoolilla. Lapissa ilmoitus tulee lähettää Metsähallituksen Ivalon palvelupisteelle". Tämä viittaa siihen, että näytteenomainen pieni vaskoolin käyttö olisi myös näin mahdollista.

Mikäli innostut vaskaamisesta toden teolla ja aiot ansaintamielessä hommiin, niin tutki Turvallisuus- ja kemikaaliviraston sivuilta ohjeita kullanhuuhdontaluvan hakemiseen liittyvät asiat.

Hyvin todennäköisesti et löydä tällä tavoin millään niin suurta hippua tai kultamäärää, että syntyisi mitään ongelmaa. Vastaaja ainakin laittaisi näin löytyneen hipun taskuunsa muistoksi. Ammattimaisten kullanhuuhtojienkaan ansiot eivät kovin suuriksi taida nousta. Kaivuukausi on pohjoisen oloissa suhteellisen lyhyt ja kuluja syntyy myös jonkin verran. Lisäksi erilaiset valtiolle maksettavat viranomaismaksut ovat nousseet.

Seppo Kummalan ja Ilkka Ärrälän kokoama teos Onnen hippuja kertoo nykyajan kullanhuuhtojien tarinoita. Kirjoittajien haastattelemat kullankaivajat kertovat usein myyvänsä hiput tutuille kultasepille. Oikein isolle kultahipulle voi löytyä halukas yksityinen ostaja muualtakin. Eräs kullanetsijä myös työstää itse kultaansa koruiksi. Verotusasioita ei kirjassa selitetä, eikä muissakaan lähteissä. Lienee aika vaikea kontrolloida ainakaan isojen kultahippujen erillismyynnistä saatuja tuloja tarkasti. Yksi maininta edellä mainitusta kirjasta kuitenkin löytyy, kun kullanetsijä sai lapioonsa 75-grammaisen isomuksen. Löydön osti osa-aikaisen kaivajan työnantaja, mutta: "Se sai sen verran julkisuutta, että verottajakin kiinnostui asiasta. Tuolloin minusta tuli ammatinharjoittaja harrastajan sijaan". Eli ilmeisesti jonkinlaisen selvityksen verottajalle ammattikaivaja joutuu tekemään.

Kommentit (0)

Vastauksesi