kulkevi, tulevi, laulavi, sanovi, puhuvi, nukkuvi...

kulkevi, tulevi, laulavi, sanovi, puhuvi, nukkuvi...

Siis mistä juontavat nämä wanhahtavat verbimuodot, joita esiintyy usein runokielessä: Maan korvessa kulkevi lapsosen tie... Kevät keikkuen tulevi...

Vastaus

Samaan kysymykseen on vastattu ennenkin:

Kyseessä on yksikön kolmannen persoonan preesens, jonka pääte oli vanhassa kirjasuomessa -p(i). Painottomassa asemassa tämä pääte muuttui muotoon -vi. Tavallinen -p(i) oli varsinkin yksitavuisten verbien jäljessä. Näiden verbien loppuna Agricolan jo mainitsema -pi-pääte säilyi aina 1800-luvulle asti; esimerkiksi saapi, jääpi.

-vi on siis päätteen -pi heikentynyt muoto, joka esiintyy tavun ollessa painoton. Varsinkin kalevalaisessa runokielessä se esiintyy 1700-luvulta lähtien.

 

Lähteitä ja lisätietoja: 
Kommentit (0)

Vastauksesi