Kuinka nopeasti matkanteko sujui hevosella ?Kiinnostaisi tietää, kuinka kauan...

Kuinka nopeasti matkanteko sujui hevosella ?Kiinnostaisi tietää, kuinka kauan...

Kuinka nopeasti matkanteko sujui hevosella ?

Kiinnostaisi tietää, kuinka kauan matka esimerkiksi Helsingistä Hämeenlinnaan kesti 1800-luvulla vaunuilla matkaavalta seurueelta. Ja entä saman matkan kesto, kun kyseessä oli yksin matkustava ratsumies.

Vastaus

Matkustusnopeus riippui tietysti oleellisesti vuodenajasta. Nopeinta ja (kelistä riippuen) myös hitainta kyyti saattoi olla talvella. Postireittejä suunniteltaessa pyrittiin myös hevosten matkanopeuksia säätelemään. Vuonna 1682 annetussa määräyksessä edellytettiin, että posteljooni kulki parhaimmilla maanteillä peninkulman (10,7 km) tunnissa ja vartissa, huonoimmilla teillä puolessatoista tunnissa. Käytännössä tämä vaatimus oli ylimitoitettu ja kaksi tuntia peninkulmaa kohden lienee ollut lähempänä totuutta ja sekin edellytti päiväsaikaa ja suotuisia olosuhteita. Nopeuden ylläpitämisen ehto oli myös, että hevosia voitiin vaihtaa matkalla. Ilman suurta tavaramäärää yhdellä hevosella saatettiin päivässä kulkea 30, parhaimmalla lähes 50 km. Tavallinen yhden hevosen päivämatka oli kuitenkin vain noin 25 km. 1700-luvun Ruotsista on tieto, että erinomaisella rekikelillä olisi neljän hevosen kyydissä joskus edetty jopa 40 km tunnin aikana. Sata vuotta sitten meikäläisessä sotilaskoulutuksessa hevosen matkanopeudeksi arvioitiin 7 km tunnissa. Paitsi hevosten oli kuskienkin levontarve otettava huomioon. Tuskinpa toimettomana kyydissä istuva matkamieskään kykeni pitkiä aikoja matkustamaan pelkän kärryissä tai reessä torkkumisen varassa.

Edellisessä mainitut tiedot ovat ajalta ennen 1800-lukua, mutta pätevät suurelta osin myöhemminkin. Teitten kunto tosin saattoi jossain määrin parantua ja suosia matkantekoa.
Ensimmäinen varma asiakirjatieto Helsingin ja Hämeenlinnan välisestä maantieyhteydestä on vuodelta 1563. Silloin eräs ratsumiesjoukko joutui yöpymään sekä Hyvinkäällä että Janakkalassa, joten matkaan on pitänyt varata kolme päivää.
Käytännössä tämä lienee ollut normaaliaika myös 1800-luvulla, joskin huolellisella suunnittelulla (hevosen vaihdot, kuskien vaihdot) matka on ehkä voitu poikkeustilanteissa tehdä kahdessakin päivässä.

Nenonen, Marko
Kulkijan taival
Teoksessa: Maata, jäätä, kulkijoita : tiet, liikenne ja yhteiskunta ennen vuotta 1860 / toim. Tapani Mauranen. - Edita, 1999.

Pitkin Pohjolan postiteitä : Pohjoismaiden postitiet 1600-luvulla. - Postimuseo, 2004.

Kommentit (0)

Vastauksesi