Koska Suomessa on luovuttu suoneniskennästä lääketieteellisenä toimenpiteenä ja hoitomuotona?

Koska Suomessa on luovuttu suoneniskennästä lääketieteellisenä toimenpiteenä ja hoitomuotona?

Entä muualla Euroopassa ja maailmassa? Käytetäänkö suoneniskentää (tai jotain sen kaltaista toimenpidettä) kenties vielä nykyäänkin jossain?

Vastaus

Lääketieteen historiassa on aikojen alusta asti kokeiltu monenlaisia tehottomia tai suorastaan hengenvaarallisia hoitokeinoja. Tuskin mikään on kuitenkaan ollut niin väärinkäytetty ja tappanut niin monia ihmisiä kuin suoneniskentä.

Suoneniskentä ja sen alalaji kuppaus ovat ehkä maailmanhistorian pitkäikäisimpiä ja tunnetuimpia hoitomuotoja. Sen verinen historia sai alkunsa Mesopotamiassa, yli 3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Antiikin egyptiläiset ja kreikkalaiset käyttivät suoneniskentää, ja se tunnettiin myös mayojen, asteekkien ja intialaisten keskuudessa. Lisäksi niin kristityt, muslimit kuin juutalaisetkin uskoivat menetelmän moniin parantaviin vaikutuksiin. Keskiajalla suoneniskentä oli jopa hallitseva lääketieteen hoitokeino erilaisten yrttipohjaisten lääkkeiden ohella.

Suoneniskennän perusteet vaihtelivat kulttuureittain. Ihmisen elinvoiman on kautta aikojen uskottu piilevän veressä, jossa myös kaikki taudit ja sairaudet piilevät. Euroopassa tausta oli antiikin käsityksessä, jonka mukaan terveys perustui kehon neljän perusnesteen – veren, liman, keltaisen sapen ja mustan sapen – väliseen suhteeseen. Sairastuneella näiden nesteiden välinen tasapaino oli järkkynyt, ja suoneniskennällä ne saatiin taas tasapainoon, valuttamalla pahaa tai sairasta verta ulos. Myös iilimatoja on käytetty pahan veren poistamiseen.

Suoneniskennän suosio alkoi laskea 1800-luvun loppua kohti mentäessä. Merkittävät lääketieteelliset läpimurrot, kuten bakteerien löytyminen, mullisti lääkinnälliset hoidot. Jotkut puoskarit pitivät suoneniskentää hyödyllisenä vielä 1900-luvun alkupuolellakin - vielä vuonna 1923 hoitoa suositeltiin maineikkaassa brittiläisessä lääketieteellisessä julkaisussa.

Suoneniskennässä laskimoon, yleensä kyynärvarteen, leikattiin viilto niin sanotulla suoniraudalla, ja veren annettiin valua alla olevaan mitta-astiaan. tavallisesti laskettiin korkeintaan puoli litraa verta, mutta mitä vaikeampi sairaus oli, sitä enemmän verta laskettiin. Suoneniskennällä yritettiin hoitaa lukuisia eri sairauksia: mm. astmaa, reumaa, ummetusta, herpestä, koleraa, syöpää, jopa mielenvikaisuutta. Joissain vakavissa sairauksissa suoneniskentää ja kuppausta käytettiin liikaa ja uhri menehtyi verenhukkaan.

Menetelmää, jossa kehosta poistetaan verta (venesektio) käytetään edelleen kahdessa harvinaisessa sairaudessa; kun veressä on liikaa punasoluja (polysytemia) tai elimistöön kertyy liikaa rautaa (hemokromatoosi).

Suomessa suoneniskentää yleisempi hoitomuoto on ollut kuppaus, joka tehtiin yleensä saunassa. Kuppauksessa ihoon tehdään pieniä haavoja, joko kuppauskirveellä, -veitsellä tai kuppauskoneella. Haavojen päälle asetetaan kuppaussarvet tai kupit, ja kuppeja otetaan välillä pois ja tyhjennetään, kunnes verentulo on tyrehtynyt. Kuppaus on yhä Suomessa käytössä, ns. vaihtoehtolääkinnällisenä hoitokeinona. Nykyisin kuppausta käytetään eniten lihasjännitysten lieventämiseen, mutta myös esimerkiksi aknen ja vaihdevuosien hoidossa.

Tunnetuin suoneniskennän uhri taitaa olla Yhdysvaltain ensimmäinen presidentti, George Washington. Presidentti Washington oli ratsastaessaan pahasti vilustunut, ja kutsui lääkärin kotiinsa hoitamaan pahaa kurkkukipua. Lääkäri tutki potilaan, ja kutsui paikalle myös muita huippulääkäreitä, varmistaakseen että potilas saisi parhainta mahdollista hoitoa. Punnittuaan eri vaihtoehtoja tämä arvovaltainen lääkärijoukko päätyi menetelmään, jota lääkärit olivat käyttäneet jo tuhansia vuosia mitä moninaisempien vaivojen hoitoon: suoneniskentään. Koska kyseessä oli ilmeisen paha nielutulehdus, lääkärit päättivät että oli tarpeen laskea tavallista runsaammin verta. Potilaan tila ei kuitenkaan kohentunut, joten verta päätettiin laskea lisää. Parissa tunnissa lääkärit olivat valuttaneet Washingtonista ainakin 3,75 litraa verta, mikä vastaa 80 prosenttia elimistön kokonaisverimäärästä. Illan tullen potilas oli niin voimaton, että pyysi lääkäreitään lopettamaan suoneniskennän, mutta pyyntö tuli kuitenkin liian myöhään, ja Washington kuoli muutaman tunnin päästä.

Kuuntele: 
Kommentit (0)

Vastauksesi