Koska alkoi kynttilöiden vienti hautausmaille pyhäinpäivänä ja jouluna?

Koska alkoi kynttilöiden vienti hautausmaille pyhäinpäivänä ja jouluna?

Koska alkoi kynttilöiden vienti hautausmaille pyhäinpäivänä ja jouluna? Entä onko tapa yleinen maailmalla?

4 vastausta

Tapa polttaa elävää tulta haudoilla on sinänsä ikivanha, mutta pohjoisissa maissa varsin uusi. Voi sanoa, että se on yleistynyt meillä vasta toisen maailmansodan (1939-1945) jälkeen. Esimerkiksi Kustaa Vilkunan perusteokseksi muodostuneen "Vuotuisen ajantiedon" ensimmäinen painos vuodelta 1950 ei mainitse sitä lainkaan. Aiheesta on Ruotsissa ilmestynyt v. 1965 Mats Rehnbergin perusteellinen tutkimus ("Ljusen på gravarna och andra ljusseder"), joka ei nyt ole ulottuvillani. Mainitun tutkimuksen päätulokset ovat luettavissa Kaisu Vuolion (Jaakkolan) kirjoissa

Muuttuva joulu : kansatieteellinen tutkimus. - Suomen muinaismuistoyhdistys, 1977

ja

Suomalainen joulu. - WSOY, 1981.

Roomalaiskatolisissa maissa hautakynttilöitä on poltettu jo keskiajalla. Varhaisin tieto on Saksasta vuodelta 1367. Polttamispäiviksi vakiintuivat marraskuun 1. päivä (kirkon tunnustamien pyhimysten muistopäivä) ja marraskuun 2. päivä (kaikkien uskossa kuolleiden muistopäivä), jotka käytännössä yleensä sulautuivat yhdeksi. Tapa oli jo hiipumassa 1800-luvun lopussa, mutta tarve eri tavoin muistella vainajia voimistui ensimmäisen maailmansodan (1914-1918) ihmisuhrien vuoksi. Myös Saksan evankeliset omaksuivat tavan, mutta siirsivät sen jouluun. Tuossa vaiheessa hautakynttilöiden polttamistapa saattoi jo kotiutua luterilaisiin pohjoismaihinkin. Kustaa Vilkuna mainitsee ("Vuotuinen ajantieto", 20. p., 1997), että ensimmäisen varma tieto Helsingin Vanhalta hautausmaalta on vuodelta 1921. Helsingin ortodoksisella hautausmaalla on kynttilä palanut ainakin v. 1916. Vuoden 1918 sodan uhrien haudoilla kynttilöitä on poltettu pitkin 1920-lukua. Pysähdystä tavan leviämiselle merkitsivät sotavuodet: kynttilöistä oli pulaa ja turvallisuusmääräyksetkin rajoittivat valojen ulkokäyttöä. Sodan jälkeen tapa elpyi, ensiksi kynttilöitä tuotiin sankarihaudoille, sitten muillekin. Tätä yleistymistä arvioitaessa on syytä muistaa, että aikaisemmin kynttilät olivat paljon kalliimpia kuin nykyään ja että ulkokäyttöön sopivat vain sitä varten erityisesti valmistetut kynttilät. Käytännössä kysyntä ja tarjonta ovat olleet vuorovaikutuksessa. Kun käyttö on lisääntynyt on ryhdytty valmistamaan ulkokäyttöön sopivasti suojattuja kynttilöitä. Kasvavan tuotannon myötä hinnat ovat laskeneet ja yhä useammat ovat voineet omaksua tavan.
Ruotsissa esiintyi 1890-luvulla tapauksia, joissa jouluisin suurkaupungeissa haudoille pantiin pieniä kuusia kynttilöineen. Kuuset katosivat, mutta kynttilät säilyivät. Tutkimuksen mukaan hautakynttilät esiintyivät Ruotsissa v. 1954 67 prosentilla hautausmaista, vuonna 1962 jo 91 prosentilla (Nils-Arvid Bringeus: Årets festseder. - LTs förlag, 1976). Luultavasti nämä luvut olisivat Suomessakin samansuuntaisia. Muutenkin kehitys on molemmissa maissa ollut samansuuntainen: tapa on alkuaan liittynyt nimenomaan jouluun mutta myöhemmin voimistunut myös pyhäinpäivänä. Tähän kehitykseen on varmasti vaikuttanut myös molemmissa maissa 1950-luvun puolivälissä tehty yhtäläinen kalenteriuudistus. Pyhäinpäivästä tuli nimittäin uusi lain suojaama pyhäpäivä.

Tanskaan ja Norjaan hautakynttilät eivät ole kotiutuneet samassa määrin kuin Suomeen ja Ruotsiin. Norjan osalta tietoja niistä on 1920-luvulta alkaen ja ne kuuluvat nimenomaan jouluun. Havaittavissa on ollut, että uskonnollisten herätysliikkeiden vahvimmilla alueilla tavan yleistyminen on ollut hitaampaa (Olav Bø: Vår norske jul. - Det Norske samlaget, 1986). Tanskassa leviäminen lienee ollut verkkaisempaa. Myös siellä se on joulutapa (Mogens Hansen: Årets gång i tekst & sang. - DR, 2006). Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että niin Tanskan kuin Norjankin kirkko viettävät pyhäinpäivää marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina (kuten meilläkin ennen vuotta 1955), joten päivä ei näy samalla tavalla kuin meillä (ja Ruotsissa).
Islannissakin viedään jouluaattona kynttilöitä haudoille (näin ainakin maan suurlähetystön nettisivun http://www.iceland.org/fi/suurlahetysto/tietoa-islannista/kulttuuri/isla... mukaan).

Viron jouluperinteitä esittelee Ants Viires kirjassaan

Meie jõulude lugu. - Eesti entsüklopeediakirjastus, 2005.

Virosta löytyy tiedonantoja hautakynttilöistä jo vuodelta 1906. Täälläkin tunnettiin myös pienet kuuset kynttilöineen. Tapa oli epäilemättä omaksuttu Saksasta. 1920- ja 1930-luvuilla se vakiintui siinä määrin, että säilyi neuvostovallan kaudella 1940-1991, vaikka joulunvietto pyrittiinkin lopettamaan. Itse asiassa se toimi jonkinlaisena poliittisena mielenosoituksena. 1990-luvun alusta Virossa myös on ryhdytty polttamaan kynttilöitä haudoilla marraskuun ensi päivinä, vaikka pyhäinpäivä ei olekaan virallinen juhlapäivä (http://www.folklore.ee/Berta/tahtpaev-hingedepaev.php.). Luultavasti tässä näkyy suomalainen vaikutus.

Kokonaisuutena voi kai sanoa, että kynttilöiden polttaminen haudoilla on edelleen varsin yleinen tapa. Roomalaiskatolisissa maissa niitä poltetaan enimmäkseen pyhäinpäivänä. Vuolion/Jaakkolan mukaan kuitenkin Saksassa, Itävallassa ja Portugalissa myös jouluna. Selvästi luterilaisen perinteen maissa (Pohjoismaat, Viro) joulu on ensisijainen ajankohta, mutta siellä missä pyhäinpäivällä on virallinen asema (Ruotsi, Suomi), myös sen osuus on näkyvä. Vaikka marraskuun alkuun sisältyvä pyhäinpäivä ei olekaan ortodoksisen kirkon perinteeseen kuuluva, on ainakin Helsingissä silloin ortodoksisella hautausmaallakin runsaasti kynttilöitä, vieläpä Taivallahdessa sijaitsevan Venäjän kirkon alaisen seurakunnan hautausmaalla, vaikka ko. seurakunnassa muuten noudatetaankin juliaanista kalenteria, joka on 13 päivää jäljessä.

Weiser, Francis X.
Handbook of Christian Feasts and Customs. - Harcout,Brace & World, 1958.

Moser, Dietz-Rüdiger
Bräuche und Feste im christlichen Jahreslauf. - Kaleidoskop, cop. 1993.

Kommentit (0)
02.11.201520:19
1600
118

Muistokynttilöitä poltettiin suomessa sisätiloissa varsinkin ikunalaudoilla ennen sotia. Pihapiiriin saatettiin muistopäivänä tehdä myös tukistä jätkänkynttilä. Ehkä tapa muuttui sodanaikana urvallisuus syistä joko pommiuhan tai muuttuneen paloturvallisuuslain takia vai liekkö molempien. Muistokynttilän asettamisesta ikkunalaudalle oli jossakin jyväskylän historiikissa, ja artikkelissa mainitaan että samasta tavasta periytyi myös tapa polttaa itsenäisyyspäivänkynttilöitä.

Kommentit (0)
06.01.201713:19
21219
75

Hiukan viistoon alkuperäisestä vanhasta kysymyksestä: muistokynttilöitä ikkunoilla sanotaan poltetun jo Ruotsin vallan aikana ja tsaarin aikana, hallitsijoiden vierailun kunniaksi. On myös mielipiteitä, joiden mukaan itsenäisyyspäivän kynttiläperinne johtuisi tavasta merkata turvalliset pysähtymispaikat jääkäreiksi aikovien matkalla Suomesta Saksaan. Wikin mukaan Itsenäisyyden liitto olisi antanut suosituksen 1927 kynttilöiden sytyttämisestä itsenäisyyspäivän iltana. Nämä kaikki perinteet koskevat kuitenkin sisätiloja, koteja ja myöhemmin myös virastoja.

Hautakynttiläperinteestä on monenlaisia tarinoita tarjolla, alla linkissä eräs niistä. 

Kiitos kaupunginkirjastolle, joka on aikoinaan kirjoittanut hyvän vastauksen.

Kommentit (0)
07.01.201714:00
1600
70

Onhan suomessa poltettu valkeita vainajille ennestääkin mutta tulien vienti hautuumaalle on nuorta perinnettä ja kynttilöiden käyttö vielä nuorempaa. Tärkeitä vanhoja juhlapäiviä olivat kekri joka päätti satokauden ja aloitti uuden vuodenkierron sekä talvipäivänseisaus jolloin päivä on pohjoisessa lyhymmillään ja aivan pohjoisessa aurinko ei nouse lainkaan. Virolaisissa myyteissä uskottiin kaiketi että käärme nielaisi auringon ja sen takia piti lepyttää esi-isiä jotta aurinko nousee taas uudelleen, sama tarina ymmärtääkseni tunnetaan myös taivaanvalojen päästönä. Myöhemmin yleistyi antaa vain pieni ruokauhri hengille mutta aikoinaan on kerrottu tehdyn ihmisuhrejakin.

Kommentit (0)

Vastauksesi