Korrehtuurinlukija

Korrehtuurinlukija

Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoissa on maisteri Ilmari Tikkanen, joka toimii mm. sanomalehtien korrehtuurinlukijana. Mutta mikä on tuo Korrehtuurinlukija? Ja pitikö olla maisteri päästääkseen lukijaksi? Onko oikolukija sama asia? Entä onko kumpaakaan enää nykyään sanomalehdillä (tai kirjoilla kirjapainossa)?

3 vastausta

Korrehtuurinlukija on korjauslukija eli oikolukija. Korrehtuuriluku on sama kuin oikaisuluku, josta yleisemmin käytetään nimitystä oikoluku. Sana korrehtuuri tulee ruotsin sanasta korrektur, joka puolestaan on peräisin latinan sanasta corrigere, korjata.

Ennen korrehtuurilukija, korjauslukija eli oikolukija vertasi ladottu tekstiä alkuperäiseen tekstiin, joka oli kirjoitettu käsin tai kirjoituskoneella. Näin korjattiin ladontavirheet. Nykyisin oikolukija tarkistaa tietokantaan tallennetun tekstin. Sanomalehtien toimituksissa toimittajat tarkistavat omat tekstinsä, joten vain ulkopuolelta tulevien tekstien oikeellisuus on tarkistettava.

Viime vuosisadan alun lehti-ilmoituksissa, joissa haettiin palvelukseen korrehtuurinlukija, pätevyysvaatimuksena ei ollut maisterin oppiarvo. Joissakin ilmoituksissa sen sijaan edellytettiin ylioppilastutkintoa.

Kommentit (0)
13.03.201819:10
7170
46

Juu, 60-luvulla isoproidi oli Hesarin oikolukijana öisin opiskeluaikana, piti olla yo- kirjoituksissa ällä äidinkielessä. Systeri teki korjauslukua eli kielenkorjaushommaa mm. sotakorkeakoulun lopputöihin. Minun kirjoituksiani haluaa editoida vain Hesarin mielipidesivun toimitus voidakseen edes jotenkin päteä. 

 

Kommentit (0)
13.03.201821:10
16940
30

Kyllä oikolukijalla on käyttöä nykyaikanakin. Sanomalehdissä suorastaan vilisee ladonta- ja kirjoitusvirheitä. Oletetaanko, että tekstinkäsittelyohjelma automaattisesti esimerkiksi tavuttaa ja korjaa oikeinkirjoituksen? Asiavirheitä samoin on tukkukaupalla.

Kommentit (0)

Vastauksesi