Kohtalaisen pitkään jonotettuani sain kirjastosta Matti Salmisen kirjoittaman...

Kohtalaisen pitkään jonotettuani sain kirjastosta Matti Salmisen kirjoittaman...

Kohtalaisen pitkään jonotettuani sain kirjastosta Matti Salmisen kirjoittaman teoksen Yrjö Kallisen elämä ja totuus. Kirja tulikin jo luettua. Sen loppuosassa kerrotaan mm. Oskari Tokoista, maaliskuun 1917 vallankumouksen jälkeisestä senaatin sosialistisesta puheenjohtajasta (pääministeristä). Salminen kirjoittaa: "Oskari Tokoi sai poissa olevana kuolemantuomion sisällissodan 'näytösoikeudenkäynneissä', mutta koska hän toimi esimerkillisesti toisen maailmansodan aikana yhdysvaltalaisten Suomeen lähettämien avustusten järjestelijänä, hänet armahdettiin vuonna 1944 niin sanotulla Lex Tokoilla."

Vuoden 1918 valkoisen Suomen oikeudenkäyttöä on luonnehdittu "laillisuuden haaksirikoksi" (professori Jukka Kekkonen). Lex Tokoin säätäminen 1944 on tietenkin , muttai vaikuttaa aivan mahdottomalta, että ketään olisi vuoden 1918 oloissakaan voitu tuomita poissaolevana - ja vielä kuolemaan! (Tällaista tosin väittää Tokoin osalta Wikipediakin.) Saisiko teiltä valaistusta tähän asiaan?

Vastaus

Ainakin eduskunta-asiakirjojen perusteella näyttää siltä, että mitään suomalaista kuolemantuomiota Tokoille ei ole v. 1918 langetettu.

Niin sanottu Lex Tokoilla' (10.3.1944, Suomen asetuskokoelma 158/1944) tasavallan presidentille annettiin oikeus "yksityisessä tapauksessa armoa antamalla vapauttaa henkilö SYYTTEESTÄ, joka häntä vastaan voidaan tehdä sen johdosta, että hän on ottanut osaa vuoden 1918 kapinaan taikka ennen 14 päivää lokakuuta 1920 syyllistynyt sanottuun kapinaan välittömästi liittyvään muunlaiseen rikolliseen, Suomen voimassa olevaa valtio- ja yhteiskuntajärjestystä vastaan tähdättyyn toimintaan, tulematta osalliseksi yleisestä armahduksesta."

Hallituksen esityksessä (numero 11, 11.2.1944) puhutaan "rangaistusuhkan alaisista" ja presidentin oikeudesta "vapauttaa syytteestä".

Perustuslakivaliokunnan mietinnössä (numero 16, 24.2.1944) asia on myös ymmärretty "syytteestä vapauttamiseksi".

Eduskuntakeskustelussa 29.2.1944 Antti Hackzell arvioi hallituksen esitystä seuraavasti: "Tässä on siis kysymyksessä n. s. abolitio eli armahduksen muodossa tapahtuva rikosasiaa koskevan oikeudenkäyntimenettelyn lakkauttaminen." Aikaisempina esimerkkeinä hän mainitsi mm. Ahvenanmaan irtautumisliikkeen puuhamiehiin ja Mäntsälän kapinaan osallistuneisiin kohdistettujen rikosprosessien lakkauttamisen. Vuoden 1944 armahduspäätös poikkesi siinä edellä mainituista, että se ei ollut varsinainen armahduspäätös vaan antoi presidentille lyhytaikaisen (1.7.1944 saakka kestävän) armahdusoikeuden tällaisissa tapauksissa.

Hallituksen esityksessä ja valiokuntamietinnöissä Tokoin nimeä ei mainittu, täysistuntokeskustelussa hänen nimensä kyllä nousi esille.

Kommentit (0)

Vastauksesi