Kielten ymmärtämisestä välähti taas uusi kysymys.

Kielten ymmärtämisestä välähti taas uusi kysymys.

Kielten ymmärtämisestä välähti taas uusi kysymys. Kiinan kielen kirjoitusmerkeillä voi kirjoittaa kiinan lisäksi japania ja koreaa. Japanin kielessä kyseessä ovat kanji-merkit ja korean kielessä ne ovat hanja-merkkejä.
Jos kiinalainen kirjoittaa kiinankielisen lauseen kiinalaisilla merkeillä niin ymmärtääkö japanilainen tai korealainen mitä lause tarkoittaa?
Entä jos japanilainen kirjoittaa japaninkielisen lauseen pelkillä kanji-merkeillä, niin ymmärtääkö kiinalainen tai korealainen mitä lause tarkoittaa?
Ja jos korealainen kirjoittaa koreankielisen lauseen pelkillä hanja-merkeillä, niin ymmärtääkö kiinalainen ja japanilainen mitä lause tarkoittaa?

Lauseiden ääntäminen on varmaan erilaista noiden kolmen kielen välillä.

Vastaus

Kiinalaisten merkkien merkitys on säilynyt suhteellisen muuttumattomana kiinan, japanin ja korean kielissä, vuosisatojen kulumisesta huolimatta. Mutta vaikka yksittäiset merkit ja niiden yhdistelmät ovatkin yhteisesti ymmärrettäviä eri kielissä, kokonaisten kirjoitettujen lauseiden merkityksen hahmottaminen on vaikeaa. Jo sanojen järjestys ja kielioppi ylipäätään ovat kiinassa, japanissa ja koreassa niin erilaisia. Nykyjapanissa myös käytetään kanji-merkkien ohella kahta kana-tavukirjaimistoa (hiragana ja katakana), jotka tyystin puuttuvat kiinasta ja koreasta.

Japanilaiset ja korealaiset eivät arjessaan kirjoita pelkillä kiinanmerkeillä. Esimerkiksi japanissa kanji-merkit eivät yksinkertaisesti riitä merkitykseltään selkeiden lauseiden kirjoittamiseen. Siksi ovat olemassa hiragana ja katakana. Vaikkapa lause ”minä odotan häntä” ilmaistaan puhtaasti japanilaisittain kirjoitettuna ”watashi ga kare o matsu” ja pelkällä kiinalaisella kirjoituksella ”watashi kare ma”. Kanji-muodossa jäävät pois tärkeät kieliopilliset elementit ”ga” ja ”o” (sijafunktiota ilmaisevat partikkelit) sekä taivutuspääte ”tsu”. Kanji-merkeillä japanilaiset ilmaisevat substantiiveja sekä adjektiivi- ja verbivartaloita. Kiinalaisittain kirjoitettuna ei voi luoda esimerkiksi tärkeitä mennyttä tai tulevaisuutta kuvaavia apuverbejä, jotka kirjoitetaan hiragana-merkeillä. Kana-tavukirjoitus on alkujaan kehitetty kanji-merkeistä, mutta rajusti yksinkertaistaen.

Vain kanji-merkeillä kirjoitetut japanilaiset lauseet ovat siis merkitykseltään hyvin hämäriä, epämääräisiä ajatustorsoja.

Japania äidinkielenään puhuvan ja kirjoittavan kollegani mukaan ”korea on ihan eri kieli”. Tällä lausahduksella hän tarkoittaa muutakin kuin sitä, että korean kieli on isolaatti, eli sillä ei ole tunnettuja kielisukulaisia. Kiina, japani ja korea ovat kirjoitukseltaan kaikki muuttuneet niin paljon. Onhan siitä jo noin 1600 vuotta, kun kiinalaiset merkit lähtivät matkaansa Korean niemimaan kautta nousevan auringon maahan.

Korealainen ei välttämättä edes osaa kirjoittaa hanja-merkkejä. 1400-luvun puolivälin paikkeilla nimittäin kehitettiin korean kielelle oma kirjoitusjärjestelmä hang[e]ul, jossa Korean niemimaalla nykyään pääasiassa pitäydytään. Hanja-merkeillä kirjoitettiin kyllä aina 1900-luvun alkupuolelle asti. Vanhojen korealaisten tekstien lukeminen vaatii siis kiinanmerkkien tulkitsemisen taitoa. Tänä päivänä Pohjois-Koreassa ei kuitenkaan käytetä – eikä todella edes osata – kiinalaisia koukeroita enää lainkaan, Etelä-Koreassa ihmiset tapaavat kirjoittaa vain nimensä kiinanmerkeillä. Vanhasta tottumuksesta hang[e]ulin rinnalla saatetaan ehkä käyttää kanji-merkkejä.

Kiinassa ja Japanissa taas kirjoitusmerkkejä on yksinkertaistettu moneen otteeseen, varsinkin niitä monimutkaisia. Kiinalaiset ovat karsineet vetoja jopa reippaammin kuin japanilaiset. Merkit ovat vielä muuttuneet eri tavalla ja siksi (kirjoitetut) kieletkin ovat lähteneet kehittymään eri suuntiin.

Merkkien ääntämykset ovat kiinassa, japanissa ja koreassa tosiaankin aivan erilaiset. Muinoin esimerkiksi japanilaiset kyllä omaksuivat kiinalaisen ääntämyksen, ilmeisesti siksi, että kirjoituksia luettiin aluksia vain kiinaksi. Nykyään kanjeja äännetään sekä kiinalaisittain (on) että japanilaisittain (kon). Japanilaiseen fonologiaan mukautuessaan kiinalainen ääntämys on tosin muuttunut niin paljon, ettei sillä ole oikeastaan mitään tekemistä kiinan kielen ääntämisen kanssa – varsinkaan, kun kiinalainenkin tapa puhua on muuttunut aikojen vieriessä.

Lähteet:
Araki-Masonen, Kumi: Hiragana ja katakana: opas japanilaisen tavukirjoituksen maailmaan (Finn Lectura, 2006)
http://www.helmet.fi/record=b1797228~S9*fin
Seppänen, Jouko: Japanin kieli ja merkillinen kirjoitusjärjestelmä (1980)
http://www.helmet.fi/record=b1506065~S9*fin
http://answers.yahoo.com/question/index?qid=20110726114738AANUiBB
http://answers.yahoo.com/question/index?qid=20100315070522AA3ETA5
http://www.saiga-jp.com/japanese_language.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Korean_kieli
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hanja
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hangul

Kommentit (0)

Vastauksesi